Huhtikuu

Matti miinanraivaus-risteilyllä

27.04.2009 - 09:10 | hakki | Hyvinvointi, Uutiset, Ihminen, Poliittiset puolueet

Taas yksi monumentaalinen mahdollisuus kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi on töhritty. Kepu-uskovaiset palasivat tänään Helsingin satamaan. Ins Allah. Ans Ollah.

Matti Vanhasen palli heiluu. Sattumapääministerin puolue on kuutena viime vuonna käsittääkseni yltänyt torjuntavoittoon torjuntavoiton jälkeenkin. Se on viimeisten tietojen mukaan kolmonen, Suomen kolmanneksi suurin puolue. Mutta vasurit, virhreät ja persutkin hengittävät niskaan kovasti. Kuka tietää mitä kesäkuussa on edessä? Tällä hetkellä näyttää olevan tulossa uusi torjuntavoitto. Ehkä sen jälkeen Kepu on neljänneksi suurin?

Samasta asiasta näyttävät kantavan huolta jotkut kepulaisetkin, ainakin päätellen Suomen Kuvalehden viime numerossaan julkaisemasta puheenvuorosta. Otsikolla Keskustalle uudet kasvot he päättelevät kirjoitustaan: "Politiikan tekoon tarvitaan tuoreutta. Siksi järjestön toimintatapoja on radikaalistai muutettava." Nimiä mainitsematta, voiko sitä kepuli uraohjus enää tarkemmin kiveään heittää?
Kuten aiemmin näillä sivuilla pistäytyneille ehkä on käynyt ilmi, en ole Matti Vanhasen suuri ihailija. Mielestäni hän on meille kaikille kävelevä katastrofi. Mutta siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri sen vuoksi toivoisin, että hän saisi jatkaa Kepun puheenjohtajana aina seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka.

Jokainen päivä, jonka Matti saa toimia puolueensa puheenjohtajana on taktinen voitto suomalaiselle politbyrokratialle. Ja auttaa Kirkkoveneen voittoon Euro-vaaleissa.

PS.

Tämä artikkeli on julkaistu alun pitäen sunnuntain 26.4. klo 17.31. Koska se tuli näkyviin vata tänään joskus 8 maissa julkaisen sen uusiksi klo 10.30. Ei käy, koska väliajan se näyttää tyhjää.

1 kommentti

Muutosvastarintaa?

24.04.2009 - 20:00 | hakki | Blogit, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä, Farssi

Joskus kauan sitten olen ihmetellyt median roolia niin sanottuna neljäntenä valtiomahtina. En ihmettele enää.

Kauppalehti.fin pääkirjoitus(?) Napakka tänään:Pikavipeistä paha loukku. Ja nyt tilanne on tämä:

"hakki47 kommentoi:(Kommenttisi on vielä odottamassa arviointia.)

24.4.2009 9.40

Vanhoja viisauksia on kyllä muitakin? “Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.” Tämä luki oikein seinään kirjoitettuna silloin kun vielä oli Kansallis-Osake-Pankki ja sillä konttori Kampinkadun ja Annankadun kulmassa. Miksi lienevät hävinneet sekä konttori, että pankki? Ehkä sekin vain unohtui matkalla.

Käsitykseni mukaan suurin osa hoitaa, jo venäläisen perintätoimen pelossa, lainansa kunnolla? Voin olla toki väärässäkin. Mutta ei kai ne tapaturmat ja murhat ole niin jumalattomasti huomaamatta lisääntyneet? Ennen aikaa tuota pikavippitoimintaa kutsuttiin nimellä koronkiskonta. Ja siitä ilmituleminen johti rangaistukseen. Nyt ei. Miksi ei?

Lakeja säädetään meillä Arkadianmäellä. Ja vain siellä. Siitä puolueille maksetaan. Kirjoitinkin siitä myös pari päivää sitten.

http://hakki47.blogit.kauppale…lisaannot/

http://hakki47.blogit.kauppale…lisaannot/"

Jotenkin tulevat mieleen vanhusten kertomukset ravintoloitten vahtimestareista 1970-80 luvuilla. Portinvartioita. Onkohan Kauppalehden toimitus jämähtänyt Menneeseen Maailmaan?

20 kommenttia

Maistelen mediamaksua

24.04.2009 - 12:00 | hakki | Digi, Hyvinvointi, Politiikka, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä, Uutiskommentit, Johtaminen

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.

12 kommenttia

Katse eteeen...PÄIN!

23.04.2009 - 11:27 | hakki | Työelämä, Politics, Corruption, Crises, International finance

Nyt alkaisi olla aika unohtaa päivästä toiseen vaihtelevat, toisiaan korville lyövät ennusteet talouden tulevaisuudesta. Tulevatpa ne aivan mistä tahansa. Paljon parempi on katsoa taaksepäin päivä, viikko, kuukausi tai pari. Arvioida muutoksia ja niitten syitä. Ja oman osaamisen perusteella ennakoida mitä muutoksista saattaa seurata. Ja ryhtyä sen perusteella toimeen.

Omia johtopäätöksiäni tähän asti ovat esimerkiksi seuraavat:

Pörssien pohjaa ei ole vielä nähty. Eikä vähään aikaan vielä nähdäkään. Palataan asiaan ensi talven loppupuolella. Eli vajaan vuoden kuluttua.

Kun maailman talous kokonaisuudessa taantuu, siitä kärsivät eniten – syvempi taantuma ja pitempi kesto - pienet vientivetoiset valtiot. Maailmantalouden ulkoistetut alihankkija- ja sopimustoimittajat. Siis arvaapa ketkä.

Eripura jopa toiminnan oikeasta suunnasta, keinoista nyt puhumattakaan, kasvaa Ensimmäisessä maailmassa yleensä ja EUn ja euro-alueen sisällä erityisesti. Ilman vahvoja, tietoisia ponnisteluja ne saattavat jopa johtaa pysyviin repeämiin ja vastakkainasettelun korostumiseen.

Suomessa työttömyys kasvaa ainakin seuraavan vuoden, mahdollisesti kaksi. Toivottavasti emme päädy edellislaman tasoille.

Asuntovelallisille tulevaisuus ei lupaa hyvää, paitsi jos kuuluu niihin onnekkaisiin joiden työpaikka säilyy.

Nousua emme voi tällä kertaa laskea sen paremmin metsäteollisuuden kuin Nokiankaan varaan. Eikä sitä tule edelleenkään muusta kuin viennistä.

Jos mitään odottamatonta, uutta ei tällä kertaa ilmaannu saamme parhaitten perinteittemme mukaisesti päällemme vielä osaavan väestön maastamuuttoaallon.

Maailman setelirahoitus tulee johtamaan massiiviseen inflaatioon. Ei välttämättä kuitenkaan hyperinflaatioon 1920-luvun Saksan tai 2000-luvun Zimbabwen tapaan. Mutta noin vuoden parin kuluttua kannattaa lainaa ottaa niin paljon kuin irti saa ja sieltä mistä sattuu saamaan.

Olisiko siinä riittävästi lähtökohtia positiivisen tulevaisuuden rakennuspalikoiksi? Tuleeko sinulla mieleen muita? Haluatko kertoa niistä muille? Kommentteja otetaan kiitollisuudella vastaan.

Kirkkoveneeseen pääset suorinta tietä painamalla tästä.

4 kommenttia

Ihana Digi

22.04.2009 - 22:01 | hakki | Digi, Asiakaspalvelu ja viestintä

Ei muuten ole meidän päätettävissämme. Siis Digita. Ainakin muistaakseni sekin on jo myyty. Ranskalaisille. Koko illan pelkkiä ongelmia. Joko äänessä tai tekstityksessä. Varmaan pitäisi olla iloinen siitä, että emme ole kaapelitalous. Niillä raasuilla on asiat kuulemma vielä huonommin.Hyvä meidän porukka! Toivotaan, että jenkitkin pääsevät tästä riemusta osalliseksi. Eikö siellä juuri muututa analogista digiin. Keskellä lamaa. Ihanaa.

10 kommenttia

Yhteiskunnalla on velvollisuus asettaa markkinataloudelle pelisäännöt

22.04.2009 - 12:47 | hakki | Työelämä, Politiikka, Farssi, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

"Nyt on yhteiskunnan aika ryhdistäytyä. Ilman toimivaa yhteiskuntaa ei ole markkinataloutta. Siksi yhteiskunnalla on oikeus asettaa markkinataloudelle haluamansa pelisäännöt.

Kovin rakentavaa ei ole keskustella siitä, mikä puolue on syyllinen.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana demarit, kokoomus, keskusta, RKP ja vihreät ovat kaikki istuneet hallituksissa. Tästä on mentävä eteenpäin niin, että poliittisilla päätöksillä asetetaan järkevät rajat markkinatalouden toiminnalle. Jos eduskunta ei siihen pysty, se vahingoittaa markkinataloutta, vaikka markkinatalouden tulisimmat kannattajat eivät sitä tunnu uskovan."

Näin kirjoitti Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan toissa päivänä. Kirjoitti hän paljon muutakin aiheeseen liittyvää, mutta ne voi lukea ao. mediasta. Mutta jatkaisin tästä.

Jos hän olisi mennyt muutaman vuoden vielä taaksepäin Isokallio olisi havainnut, että kaikki eduskunnassa istuvat puolueet ovat istuneet hallituksessa ja saaneet osallistua demokratiamme sotkemiseen. Myös ne kaksi listasta puuttuvaa vanhaa puoluetta persut ja kristilliset. Joten täysin siitä riippumatta kuinka rakentavaa syyllisten löytäminen on, he ovat sitä kaikki tai eivät ketkään.

Toinen mielenkiintoinen lähtökohta on, että hän ottaa lähtökohdaksi puolueet. Ei yksittäisiä kansanedustajia tai ministereitä. Meillä ei kuitenkaan, onneksi, äänestetä puoluetta vaan henkilöä. Henkilöt, jotka tulevat valituksi useimmiten kuuluvat johonkin puolueeseen, josta saattavat kyllä lähteäkin. Puolueisiin sitoutumattomia kansanedustajia ei meillä nyt taida olla ensimmäistäkään. Siis Ahvenanmaan edustajan lisäksi. Se estyy käytännössä puoluetuen määräyksellä, että sitä jaetaan vain puolueille.

Kolmas on tuo viimeinen siteeraamani lause. Meillä eduskunnassa syntyy nopeasti päätöksiä vain silloin, kun puolueitten tai niitä edustavien kansanedustajien edut vaarantuvat. Muulla ei enää pitkään aikaan ole ollut väliä. Markkinataloudelle järkevien rajojen asettaminen ei kuulu niihin. Saattaa itse asiassa olla jopa etujen vastaista. Joten eipä kiirettä ollenkaan.

Alter egoni Kirkkovene julkaisi hetki sitten avoimen kirjeen  Lontoossa, Britanniassa asuvalle Erkki Toivaselle. Sen saman voisi aivan hyvin osoittaa myös Kalle Isokalliolle. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä sitä, että ryhtiliikettä yhteiskuntaan tarvitaan. Mutta nykyinen puoluepoliittinen rakenne on tehnyt muutokset yhteiskuntaan mahdottomiksi. Mikään ei muutu, äänestipä valitsija ihan miten tahansa. Eli eduskunta ei pysty.

Mitä sitten tehtäis?

Siksi minä äänestän Kirkkovenettä EU parlamenttiin.

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy

4 kommenttia

Kuntien palvelut ajetaan alas

21.04.2009 - 17:16 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Uutiset, Talous, Virkamiehet, Ihminen, Kansankulttuuri, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Maassamme tarvitaan etujärjestö joka lähtöön. Kuntaliitto lienee kuntien etujärjestö? ”Valtiovarainministeriö on aloittamassa Kuntaliiton kanssa työtä, jossa päätetään, mistä vaatimuksista on varaa tinkiä. Esillä ovat olleet muun muassa päivähoidon ryhmäkoot ja kelpoisuusvaatimukset.” Näin kertoo YLE. Neuvottelu sinänsä on varmasti helppoa. Politbyrokratian edustajat istuvat neuvottelupöydän kummallakin puolella.

Joka immeisellä pöydän kaikilla puolilla nimensä perässä pikku kuvaus palkanmaksajasta: kesk., kok., sdp, rkp, vihr, ja mitä niitä nyt onkaan. (Ja hyvin, hyvin monella kesk. tai kok.) Ja syöttävää kättä ei ole syytä purra. Katkeaa ura muuten yhtä helposti kuin kanalta kaula. Ja tämä herra on äkkipikainen ja pitkävihainen.

Miksiköhän kaikkien kuntien edustaja ei mene hallitukselle iskemään nyrkkiä pöytään? "Lisää rahaa tai lopetamme kuntalaisten palvelut tyystin." ”Viimeksi veitte meiltä kunnassa asuvien pääomaveropotin, ettekä vieläkään ole sitä meille kokonaisuudessaan palauttaneet.” olen kuulevinani. Vaan tuskin kuulen. Nollasummapeliään tässä harrastavat poliitikkomme. Mutta maksumies on jo ennalta selvä: tuiki tavallinen tavis. Siis ne meistä, joilla vielä on tuloja, joista veroja maksaa.

Työn alulle paneva kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) vakuuttaa, että laadusta pidetään kiinni, mutta Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen mukaan laatu heikkenee varmasti. Ja ihan varmasti näin käy. Muutenhan kunnat osoittaisivat, että he ovat tähän mennessä toteuttaneet laatuun tai määriin vaikuttamattomia toimenpiteitä. Eli sanalla sanoen, ovat tuhlanneet. Mari sitten lieneekin kehittänyt uuden ikiliikkujan; nyhtää tyhjästä. Vai oliko se nyhjää tyhässä?

Palaen aiempaan ehdotukseeni: Heistä laman maksumiehet. Maksakoot puolueet tuistaan. MOT

4 kommenttia

Peak a BookaBooka

21.04.2009 - 08:52 | hakki | Hyvinvointi, Raha & valta, Markkinointi, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Osaaminen, Business, Oppiminen

Bookabooka-kirjanvuokrauspalvelusta on noussut kiista kertoo Hs.fi: ”Kopiosto sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK vaativat, että Bookabookan on lopetettava kirjojen vuokraaminen.”

Mahtaa BookaBooka olla mielissään. Syytä ainakin on. Tuskinpa yrittäjillä omat rahat riittäisivät tulevan julkisuuspläjäyksen kokoiseen markkinointiviestintään? Tuskinpa Kopiosto ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK olisivat arvokkaampaa markkinointkampanjaa tälle kirjanvälityspalvelulle voineet lahjoittaa, vaikka olisivat halunneet? Sääli vaan, että ajankohdan valinta on aika luokaton. Todellinen aarrearkku olisi ollut vastaavan uutisen tuonti julkisuuteen uuden lukuvuoden kynnyksellä. Mutta Internet muistaa.

Koska asia on kannatettava, haluaa myös tämä yksin lentelevä kotka osallistua kantamaan kortensa kekoon. En minäkään aio rahaa lahjottaa, mutta tämän artikkelin kokoisen tilan BookaBookan toiminnan tukemiseen mielihyvin varaan. Tehdäkseni kannatukseni vielä näkyvämmäksi liitän oheen linkin BookaBookaan, josta voit itse tarkastaa vuokraako yrittäjä kirjoja.

Varmaan Kopiosto ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK valmistautuvat itse juuri siirtymään kaikkien piirinsä tuotteiden osalta vuokrausbusinekseen. Joten divarit ja kirpparit – valppautta oikeuksienne valvontaan. Tulevaisuutenne saattaa olla uhattuna.

Ja jos nyt syystä tai toisesta kävi niin, ettei tarjoamani linkki toiminut niin kirjavälityspalvelun kotisivu löytyy osoitteesta http://www.bookabooka.fi/.

6 kommenttia

Pääministeri oppii

20.04.2009 - 13:39 | hakki | Uutiset, Farssi, Oppiminen, Poliittiset puolueet, Crises

Yksikään niistä hyvin monista arvioista, joita pääministeri on viimeisen vuoden aikana esittänyt taloutemme kehittymisen suunnasta, ei ole pitänyt paikkaansa.

Tänään KL uutisoi: "Suomen talous supistuu tänä vuonna taantuman kuristuksessa todennäköisesti yli viisi prosenttia. Näin arvioi Kiinassa vieraileva pääministeri Matti Vanhanen Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa."

Miksi kenenkään kannattaisi uskoa tähänkään arvaukseen? Miksi sitä kannattaa edes uutisoida? Eikö arvaustodennäköisyys jo lähentele 100 prosenttia? Eli, arvaapa Vanhanen ihan mitä tahansa, on 100 prosenttisen varmaa, että se ei toteudu.

Mutta aika on tuonut myös edistymistä. Nyt hänen ennustuksensa ilmeisesti on jo 50 prosenttisesti oikea, siis oikean suuntainen. Tähän mennessä hän on arvioinut väärin sekä suunnan ja määrän. Nyt saattaa olla, että edes suunta osoittaa kohti toteutuvaa.

Mutta vastahan tässä ollaan kolmannesvuosi edetty. Määristä hän varmaan esittää uuden arvion ennen kesälomia. Silloin siitä on varmasti paljon hyötyä seuraaviin vaaleihin valmistauduttaessa?

5 kommenttia

Tieteestä tumpelointiin

19.04.2009 - 21:47 | hakki | Uutiset, Politiikka, Osaaminen, Johtaminen

Professoriliitto väittää, että yliopisto-uudistuksen yhteydessä "säätiöyliopiston hallituksen valinta on esityksen mukaan täysin ulkopuolisten käsissä, mikä on perustuslaissa turvatun yliopistojen autonomian irvikuva." Vahvaa väitettä. Mutta parempaa vielä seuraa: "korvat ovat kuulleet vain yliopistojen johtoa ja opiskelijoiden keskusjärjestöä – ei professoreja ja muuta yliopistoyhteisöä".

Tämä siis vuonna 2009. Ei joskus pimeällä 1970-luvulla.

Ne korvat muuten eivät ole siellä sattumalta. Niillä korvilla on osoite. Se on osoite, jossa rummutetaan toivoa.

Kun itse ensimmäisen kerran törmäsin tähän yliopistouudistukseen, oli lähtökohtana luovan innovaation huippuyliopisto ja sen rahoittaminen. Tekijöinä demarit Kallionmäki ja Sailas. Nyt sitten viestikapulaa on siirretty muutamaankin kertaan. AMK-touhua kuitenkin koko juttu.

Eiköhän olisi syytä hyväksyä, että 5,3 miljoonan ihmisen maassa voimme olla tyytyväisiä siihen, jos meillä on nykyaikana mahdollista rahoittaa edes yksi perinteinen tiedepohjainen sivistysyliopisto?  On varmaan hyväksyttävä, että varsinainen alakohtainen perustutkimus jää muille? Keskitytään me täällä soveltavaan saivarteluun?

0 kommenttia

Heistä laman maksumies

18.04.2009 - 17:21 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Talous, Virkamiehet, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Viime laman maksumiehiksi joutuivat aivan tavalliset suomalaiset, yleensä pieni- tai korkeintaan keskituloiset työntekijät, toimihenkilöt ja yrittäjät. Mauri Pekkarinen haluaa nyt, että kaikkein hyvätuloisimmat saadaan jollakin tavoin tämän tulevan laman maksajiksi.

Aloitehan on todella positiivinen, maksumiehet ja vastuuhenkilöt kun ovat hupeneva luonnonvara. Mutta kuten hän itse toteaa, kaikkein hyvätuloisimpien verojen korottamisen tietä ei valtio paljoa kostu. Mutta olisihan sillä se motivoiva vaikutus, jolla ”suuret massat” sitten saadaan suhtautumaan entistä positiivisemmin tuleviin veronkorotuksiin ja palvelutasojen leikkauksiin.(Ja se kai on tämän ehdotuksen keskeisin tarkoitus.) Ja jo ennen kuin sinne asti joudutaan ja jotta sinne asti ei taas jouduttaisi, teen kolme ehdotusta tämänkertaisiksi maksumiehiksi.

Kansallisista maataloustuista luopuminen (laajasti ottaen ja nimikkeestä riippumatta)

Tarkoitan ylisummaan kaikkia niitä tukia, jotka maksetaan yli tason johon Eun kanssa neuvotellen on päästy, meidän EU-jäsenmaksua määriteltäessä. Toisin päin ilmaistuna, kaikki kansalliset maataloustuet lopetetaan. Kun EUiin liityttiin oli jäsenyyden yhtenä keskeisenä lähtökohtana rakentaa maataloutemme kilpailukykyiselle pohjalle muun EUn kanssa. Kansainvälisen, myös Eun sisäisen kilpailun osalta tuottajahintojen ja EU-tukien tulee riittää.

Säästö: vuositasolla yli 2 miljardia euroa.

Puoluerahoitus tulosvastuu-pohjalle

Puolueitten toiminta rahoitetaan 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston toimesta ehdotukseni 8.3.2007 mukaisesti. Samoin periaattein toteutetaan myös yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitus. Puolueitten toiminnan kaikenlainen rahoittaminen muilla tavoilla kriminalisoidaan.

Puoluerahoitukseksi luetaan kaikkinainen puolueen, sen jäsenyhdistysten, alueyhdistysten, paikallisyhdistysten, nuorisojärjestöjen, eläkeläisjärjestöjen, naisjärjestöjen, toimialajärjestöjen, ammattialajärjestöjen, kansan- ja kansalaisopistojen, maamiesseurojen tai työväenyhdistysten (vast.), sivistysjärjestöjen, niiden hallinnoimien hankkeiden tai EU-projektien, sosiaalisen virkistystoiminnan, urheiluseuratoiminnan, vammaisjärjestöjen, raittiusseurojen, jne. jne. unohtamatta puolueitten suoraan tai epäsuorasti hallinnoimaa liiketoimintaa esimerkiksi kylpylätoiminta, ravitsemustoiminta, majoitustoiminta jne. jne. Mukaan luettuna taulukauppa.

Säästö: vuositasolla yli 5 miljardia euroa.

Puolueitten julkisrahoitteisten byrokratiasuojatyöpaikkojen poistaminen

Pidemmällä aikavälillä puhdistetaan valtion, kunnan, kuntayhtymän, sairaanhoitopiirin jne. jne. virkamieskunnan päällikkö- ja asiantuntijatasoilta kaikki ns. poliittisin perustein valitut virkamiehet ja toimihenkilöt jotka eivät ole lisäarvoa tuottavassa palvelu- tai työtehtävässä.

Säästö: vuositasolla yli 10 miljardia euroa.

Säästöt yhteensä yli 17 miljardia euroa vuodessa.

Parhainta ehdotuksessa on, että maksumiehiksi joutuisivat ongelmien keskeisimmät aiheuttajat eli päätösten tekijät. Lisäksi säästöjen kohdistaminen näille sektoreille tervehdyttäisi kansantalouttamme ja poliittista järjestelmäämme sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Säästöt alueille josta ne ovat tuottavuutta ja tuloksellisuutta vaarantamatta pienimmin mahdollisin ongelmin toteutettavissa, parantavat kansainvälistä kilpailukykyämme. Samalla ratkeaisivat tarpeet lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska vapautettujen resurssien työvoimareserviä olisi tarjolla noin 150 000 - 200 000 henkeä.

PS.

Oletteko huomanneet kuinka viikonloppujen poliittinen sisältö taas aktivoituu? Taitaa olla vaalia ilmassa?

PPS.

Kiinnitän huomiota siihen, että kohdistamalla maksumiehet ehdottamallani tavalla teemme seuraavan 5 vuoden ajan ylijäämäisiä budjetteja ja erityisesti niiden toteutumia, tarvitsematta kajota valtionvarain ministerin ajattelemaan 10 miljardin vuosittaiseen lisälainanottoon.

26 kommenttia

Markkinataloudesta kartellitalouteen

16.04.2009 - 17:14 | hakki | Työelämä, Business, Politics, Corruption, Crises, International finance

Ihminen tarvitsee kaikenlaisia markkinoita. Rahamarkkinat ovat vain yksi niistä, joskin Ronald Reaganin ajoista lähtien merkitystään jatkuvasti kasvattanut markkina. Muistaakseni niiden osuus USAn kansantulosta oli kasvanut 41 %iin vuoden 2007 loppuun mennessä.

Olen vankkumaton markkinatalouden kannattaja koska uskon, että se on vähiten huono niistä arvonmäärityksen ja vaihdannan välineistä, joita ihmiskunta on tähän asti kokeillut. Ihan siis sama logiikka kuin demokratiasta yhteisön hallintomallina.

Markkinatalouden mallimaana on perinteisesti pidetty Yhdysvaltoja. Ja itseään he pitävät, osin syystä, myös demokratian mallimaana. Mutta viime aikoina uutisoiduista tiedoista päätellen, se ei sitä enää ole. Voi perustellusti väittää, että rajoittamattoman vapaa, globaali rahoitusmarkkina on perussyy nykyiseen globaaliin taloustaantumaan tai – lamaan. Tiedä nyt tässä vaiheessa mikä siitä lopulta muodostuu.

Markkinatalous on kilpailutalous ja hyvä niin. Kilpailu pitää hinnat kurissa ja ohjaa resurssointia. Kilpailu johtaa myös siihen, että joku aina voittaa. Aikaa myöten ääritapauksessa mutta väistämättömyyden pakosta, jossain vaiheessa on jäljellä vain yksi kilpailija. Hyödyttääkö kilpailu enää silloin sitä yhteisöä joka sen loi? Entä kun toimijoita on enää muutama? Onko silloin enää kyse taloutta hyödyttävästä kilpailuun pohjautuvasta markkinataloudesta? Pitäisikö silloin ennemminkin puhua kartellitaloudesta tai oligarkkitaloudesta?

Yhdysvallat lienee ollut edelläkävijä myös kilpailun rajoittamisessa, koska markkinat toimivat vain jos kilpailu on aitoa. Googlesta nimellä antitrustlaws löytyy lisätietoa. Minä valitsin ensimmäisen.

”Antitrust and Unfair Competition law were passed under the belief that the economy functions best when competitors have limits for permitted activities. Activities governed by law include monopoly, pricing limitations, predatory practices, merger control, advertising etc. Related areas include: consumer protection, torts (wrongful interference, slander, etc.), intellectual property, employment, contracts, etc.”

Aloin nimittäin ihmetellä, että pankkisektorin osalta sieltä esillä on ollut varsin harvoja, mutta jatkuvasti toistuvia nimiä Bank of America, Citicorp, GoldmanSachs, Wells Fargo, ChaseManhattan, Merril Lynch. Mikä mahtaa olla näiden markkinaosuus? Sen jälkeen kun muutama tuhat miljardia veronmaksajien rahaa on niihin kaadettu. Osavastaus tuli täältä.




Ollaankohan USAssa jo tilanteessa, että rahamarkkinatalous on, jälleen kerran, muuttunut kartellitaloudeksi? Vai onko koko kansantalous jo muuttunut kartellitaloudeksi? Ja nyt sitten peli jatkuu siihen asti, että vain yksi selviää ja hyötyy? Kokemuksesta tiedän, että kartellista ei hyödy ainakaan asiakas.

PS.

Ovatko jenkkipankit nyt niin suuria, että ne eivät enää voi kaatua? Vai ovatko ne niin suuria, että ainoa mahdollisuus tervehdyttää USAn ja maailmantalous on kaataa ne?

2 kommenttia

Konstit on monet

15.04.2009 - 17:04 | hakki | Sijoittaminen, Työelämä, Politics, Corruption, Crises, International finance

Maanantaina GoldmanSachs ilmoitti tehneensä Q1 1,8 miljardia voittoa. Se ylitti noin kaksin verroin odotukset. Kovasti se ei tuonut esille sitä, kuinka paljon se oli siihen mennessä valtioilta saanut TARP yms. tukiaisrahoja saanut. Mutta mahtavan vaikutuksen heidän ilmoituksensa sai aikaiseksi. Pörssit ympäri maailmaa pomppasivat vahvasti vihreälle.

Tänään käy sitten ilmi, että yhtiö muutti vuoden alusta quartaalikäytäntöään. Entise joulu-helmikuu, maalis-toukokuun, kesä-elokuu, syys-marraskuu jaksotuksen tilalle tuli vuoden alusta laskettavat quartaalit. Joten tämän vuoden Q 1 on poikkeuksellisesti neljä, aivan oikein, 4 kuukautta. Ilman sitä neljättä tulos olisi ollut suurin piitein se, mitä analyytikot arvasivat.

Taistelu oikeasta uskosta ja sen säilyttämisestä on kovaa. Nyt entistä pienemmässä oligopolissa pelavat oligarkit, tekevät luonnollisesti kaikkensa, että hallitus ei kansallistaisi. Ymmärrettävää. Eikö?

6 kommenttia

Jenkkien oligarkit

14.04.2009 - 12:31 | hakki | Työelämä, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Politics, Corruption, Crises, International finance

Joskus on mukava huomata olevansa edelläkävijä. Ohessa linkki artikkeliin ja verkkojulkaisuun, joka julkistetaan toukokuussa 2009 otsikkona The Quiet Coup. Siinä IMFn entinen pääekonomisti Simon Johnson kuvailee, mitä hän entisessä tehtävässään joutuisi USAlle suosittamaan. Siis, jos USA haluaisi ratkaista oman pankkikriisinsä ja maailman finanssikriisin.

Resepti pohjautuu luonnollisesti oireitten perusteella laadittuun taudin kuvaan. Enpä ole vielä aiemmin kuullut jenkkiprofessorin suusta väitettä Oligarkiasta Yhdysvalloissa.

Taudin kuva:

Wall Streetin ylivalta Washingtonin päätöksentekoon rahoitusmarkkinapolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissaan.

Hoito-ohje:

• Loppujenkin keskeisten rahoitusalan toimijoiden tilapäinen kansallistaminen.
• Taseiden puhdistaminen.
• Pilkkominen pieniksi yrityksiksi joko maantieteellisen alueen tai toimiala-painottuneisuutensa mukaan.
• Anti-trustilainsäädännön terävöittäminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.
• Rahoitusalan pelisäännöstön perusremontti ja tehokas viranomaisvalvonta.
• Myynti takaisin yksityisille sijoittajille.

Hintalappu:

Siis 1,5 trillioonaa taalaa yli sen mihin tässä vaiheessa on sitouduttu tai jo maksettu.

Hoitoennuste:

Epävarma, mutta parempi kuin muut näkyvissä olevat vaihtoehdot.

Aivan himpun hampusta ei voine olla kysymys, kun kyseessä on M.I.T.n proffa. Lisätietoja Simon Johnsonista. Ehkä artikkelin paras anti oli, että sen ymmärsi. Tai ainakin uskon ymmärtäväni.

PS.

Tuo Oligarkkikehitys on mielenkiintoinen. Meillä niitä on perinteisesti kolme. Puolue-oligarkia, Maatalous-oligarkia ja AY-oligarkia. Tällä hetkellä ollaan luomassa neljättä. Terveydenhoito-oligarkia.

4 kommenttia

Virtuaalivastuusta reaalirangaistuksiin

11.04.2009 - 17:23 | hakki | Uutiset, Ympäristö, Ihminen

Jotku eivät ilmeisesti vain sovi elämään vapaudessa. Saattaa olla, että Nikita Fouganthine alias Juha Valjakkala, ammatti elinkautisvanki, kuuluu tähän heimoon. Vankilasta hän pääsi korkeimman oikeuden päätöksellä helmikuun alussa istuttuaan 20 vuotta. Muistaakseni hänen vapautumisensa siirtyi jonkun laittomuuden vuoksi.

Vapaaksi päästyään hän on jo kertaalleen tuomittu laittomasta teosta. Nyt hän jäi taas kiinni. Siitä häntä ei vielä ole tuomittu. Ja toivottavasti häntä ei ainakaan päästetä vapauteen, odottamaan tuomioistuimen päätöstä. Jos päästetään, päättäjä ottaa tietoisen riskin, jota ei mielestäni saisi ottaa. Hänen alkuperäinen elinkautisensa kun tuli kolmesta murhasta.

Joskus yhteiskunnan on vaan hyväksyttävä realiteetit. Mies kiven sisään. Ovi lukkoon ja avaimet mereen.

2 kommenttia

Pitkänperjantain demokratiasta

10.04.2009 - 19:20 | hakki | Politiikka, Ympäristö, Ihminen, Johtaminen

Sanovat, että hallintomuotona demokratia on huono, mutta paras niistä joita ihminen on tähän mennessä kokeillut. Sanovat, että länsimainen demokratia on jälleen kriisissä, jälleen uhattuna. Väittävät, että suurin uhka on islam. Siis uskonto.

Juutalaisuus, Kristinusko ja Islam pohjaavat samaan maantieteelliseen alueeseen. Samaan historiaan. Yhteiseen Jumalaan. Samoihin profeettoihin. Samoihin teksteihin. Miksi siis katsomme, että yksi niistä uhkaa meitä?

En halua vähätellä islamin uhkaa, mutta eipä tuo ole ensimmäinen kerta. Aiemmilla kerroilla se uhkasi kai ennemminkin Ainoata Oikeata Kirkkoa (AOK). Demokratioita ei silloin Euroopasta löytynyt. Eipä kyllä mistään muualtakaan. Ne ovat kaikki syntyneet ja kehittyneet edelliskerran jälkeen.

Silloin vielä islam ilmensi edistystä, sivistystä, vapaamielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. AOKsta en tiedä, mutta alue, jolla se silloin toimi, ei todella ollut tunnettu näistä ominaisuuksista. Nyt islam on pilannut brändinsä. Tässä välillä ensin kristinusko, sitten paljolti kai sen seurauksena länsimainen demokratia yhä useammin otti johtavan roolin kaikissa mainituissa suhteissa.

Miten tässä näin pääsi käymään? Etenikö AOK ja demokratia vai taantuiko islam? Vai tapahtuivatko molemmat samanaikaisesti? Ja miksi? Miksi niin moni meilläkin pelkää islamia?

Ensin oli juutalaisuus, siitä syntyi kristinusko ja taisi pitkälti siitä myös kehittyä Muhamedin ajattelukin. Ja sitten ei kun tappelemaan. Ensin juutalaiset ja kristityt, sitten kai islamilaiset kaikkia muita vastaan, sitten kristityt islamisteja vastaan, sitten islamistit, kristittyjä vastaan, välillä kaikki kaikkia vastaan.... Viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana tuntuu siltä, että pääasia on, että kuka tahansa listii ketä tahansa ja miten tahansa. Miksi?

Väittävät, että juutalaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jotkut väittävät samaa kristityistä. Mikä saa meidät vakuuttumaan siitä, että islamilaiset eivät olisi? Vai uskontoko meitä todella uhkaa? Annammeko sen?

2 kommenttia

Vai että Turkki osaksi syöksyvää EUta

09.04.2009 - 10:44 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Talous, Osaaminen, Johtaminen, Crises

Barak Obama on ilmaissut, että Turkki pitäisi hyväksyä nopeasti jäseneksi Euroopan Unioniin. Sehän sopii. Heti sen jälkeen kun se täyttää jäsenyyden kriteerit. Sen toiminta NATOn 60 vuotis-synttäreillä ei kyllä uskoa nopeaan liittymiseen lisännyt. Käyttäytyivät kuin kepulit iltalypsyllä.

Mitä asiaa Barakilla oli ottaa kantaa EUn jäseniin ja jäsenyyksiin, onkin jo sitten ihan oma juttunsa. Se kai edelleenkin lähtee ajatuksesta, että Venäjän iso Karhu on ympäröitävä progressiivisten vapaitten valtioiden voimalla. Vai voisiko olla, että kyseessä olisi takaovi islamin sydämeen? Ja tässä globaalissa maailmassa sillä voi juuri olla niin suuri merkitys, että lausunto asiasta, joka ei millään tavalla liity USAan, heltiää.

Entä kun asiaa ajattelee EUn ruoansulatuksen kannalta? Eiköhän kannattaisi ensi sulattaa yhteiseksi kokonaisuudeksi jo olevat jäsenet ja vasta sen jälkeen miettiä uusien mukaan ottamista? Kun ei tässä nykyisessä konklaavissakaan tasapainoisuus ole mitenkään leimallista. Parempi pyy pivossa....

PS.

Kataisen Jyrki on esittänyt, että taantuman/laman pohja on tässä. Varmasti hän on oikeassa, kun oikein amerikoista kävi tiedon hakemassa. On medialta todella epähienoa kertoa päivästä toiseen huonontuvia tuotannon, viennin, kansantuotteen kehitystietoja. Kannattaisiko Jyrkin hiukan hillitä näiden hyvien käänteentekevien tietojen julkistamisessa? Odottaa sitä oikeaa hetkeä?

Uskottavuus on samanlainen kuin luottamus. Se on vaikea hankkia ja jos sen kerran menettää, sen saa unohtaa.

PPS.

• Ennusteet synkkenevät: Nokia painuu tappiolle
• Pankkikriisi on vasta iskemässä Venäjälle
• Las Vegasin pelihelvetti elää kriisissä
• Suomi ei enää houkuttelekaan
• Listautumismarkkinat kaikkien aikojen huonoimmat alkuvuonna

12 kommenttia

Sitä saa mitä tilaa

07.04.2009 - 20:56 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Ihminen, Business, Kansankulttuuri, Johtaminen

Tapio Kuula saa palkkaa 70.000 euroa. Kuukaudessa. ”Tutkittuani” Wikipediaa päädyin siihen, että minimipalkkana Suomessa on noin 1.000 euroa kuukaudessa. Se on vajaat 1,5 % Kuulan palkasta. Ja on tasan varmaa, että minimipalkkalainen ei bonuksista kostu. Mutta päätellen viime aikain keskusteluista Tapio on matkalla rikkauksiin. Ja hyvä niin. Eikö?

Nyt en puhu siitä mitä valtio-omisteinen yritys saisi ylimmälle johtajalleen palkkaa maksaa. Se saa maksaa juuri saman määrän kuin yksityinenkin. Sen minkä yhtiökokous tai hallitus päättää. Eipä siinä muilla ole nokan kopauttamista.

Mutta miksi kukaan pönttö, edes valtio-pönttö, haluaa maksaa yrityksen ylimmälle johtajalle peruspalkkaa, joka on 70 kertaa suurempi kuin minimipalkka? Ja sen päälle kannusteetkin, varsinkin jos ”kannustejärjestelmät on oikein rakennettu, ne tuottavat rahaa hyvinä aikoina ja huonoina aikoina palkkiot vain olennaisesti pienenevät.” Eihän siinä ole pienintäkään järkeä. Eivät ihmisten ominaisuudet, eivät edes tuloksentekopotentiaalit poikkea tässä määrin.

Amerikassa, jopa Kiinassakin kaikki voi toki olla toisin. Ja siitä vaan. Mutta jos joku haluaa sikäläisiin palkkoihin ja palkkioihin ottakoon kaupan päällisiksi myös muut ao. yhteiskunnan ominaisuudet. Niin plussat kuin miinuksetkin. Ei sellaisia rahoja pidä Suomessa maksaa edes Messiaalle. Ei edes talouden nykytilanteessa. Jos tämänkaltaisen linjauksen seurauksen muutama ”potentiaalinen huippu” katsoo asiakseen muuttaa rapakon taakse, toivotamme hänelle onnea ja menestystä. Halvemmaksi se tulee.

Meidän pieni taloutemme ja tulevaisuutemme perustuvat kansalaistemme kokemaan oikeudenmukaisuuteen. Tai edes oikeudenmukaisuuden illuusioon. Jos se järkkyy saattavat seuraukset olla meille kaikille arvaamattomat. Jos koheesio häviää, tilalle on tarjolla vain haje.

PS.

Unohtakaa verojen vaikutus. Sillä saattaisi olla perustellumpaa muuttaa verotusta, jos palkoissa säilyisi tolkku.

4 kommenttia

Fortumin huomista odoteltaessa

06.04.2009 - 18:00 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Talous, Ihminen, Business, Johtaminen

Jos EKn Eeva-Liisa Inkeroinen on todella sanonut, että ”kun järjestelmät on oikein rakennettu, ne tuottavat rahaa hyvinä aikoina ja huonoina aikoina palkkiot olennaisesti pienenevät” ja jos kyseessä on EKn virallisempikin kanta, EK ilmeisesti on enemmän pihalla kuin kuvittelin. Siitä mikä kuuluu johdon palkan ja mikä erilaisten kannustejärjestelmien piiriin, olisi ilmeisesti syytä keskustella laajemminkin.

Asiasta päättävät luonnollisesti ne yrityksen elimet, joille asia yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu. Yhtiökokous, hallitus tai toimitusjohtaja. Pohjaksi kerron oman käsitykseni siitä, mitä mielestäni voisi pitää hyvänä käytäntönä. Lähtökohtana tilanne, jossa yhtiön ylimmälle johdolle maksetaan peruspalkkaa.

Palkka kattaa hyvän tuloksen. Bonuksia maksetaan valituissa muodoissa johdolle ja mieluiten koko henkilöstölle poikkeuksellisen hyvistä suorituksista ja tuloksista. Mikä sitten on mitäkin, on syytä päättää etukäteen.

Poikkeuksena EKn Inkeroisen esittämään on luonnollisesti se, että on tilanteita joissa palkkiot eivät ainoastaan pienene vaan poistuvat kokonaan.

Lisäksi on mielestäni syytä mitoittaa jonkinlainen perälauta, kannustejärjestelmän ylin mahdollinen vaikutus. Lähtökohtana voisi esimerkiksi olla ao. henkilön peruspalkka. Koska itse olen sitä mieltä, että rahaperusteisen eriarvoisuuden rakentaminen on jo ohittanut yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden ja ihmisten oikeudenmukaisuuskäsityksen rajat kannatan ajatusta, että lisä saa olla korkeintaan vuotuisen peruspalkan suuruinen.

En siis puhu tilanteesta, jossa koko ansio on sidottu tulokseen. En oikein jaksa uskoa, että sellaisia järjestelmiä monta tässä maassa on, yrittäjät pois luettuna.

2 kommenttia

Kaupallisuus kunniaan?

05.04.2009 - 18:19 | hakki | Markkinointi, Politiikka, Media, Business

Tässä vuosi pari sitten MTV tai joku muu ilmoitti, että F-1 formuloitten seuraaminen ei enää käy perinteisillä kanavilla. Ei häirinnyt silloin. Ei kyllä häiritse edelleenkään.

Sitä paitsi. Katselen sitä riemua Malesiasta juuri nyt. Onko tälläkin alalla käynyt niin, että kaupallisuus on sittenkin osoittautunut toimimattomaksi? Tai ainakin tehottomaksi? Tappiolliseksi?

Kannattaisiko meidän sittenkin ottaa aikalisä? Kun kommunismi tappoi itsensä, kapitalismi sitä aina yrittää ja markkinatalous on kaikkien aikojen aallonpohjassa jotain uutta tarvittaisi. Mutta mitä?

23 kommenttia

Glimmers of hope?

04.04.2009 - 09:58 | hakki | Työelämä, Johtaminen, Politics, Crises, International finance

Maailmaa uhkaavan talouslaman ratkaisun avaimet ovat, nekin, siirtymässä Kiinaan. Näin tulkitsen ”China’s Dollar Trap” Paul Krugmanin kirjoitusta NYTssä. Ja sen mukaan erityisesti Kiina on hyvin vaikeiden ratkaisujen edessä. Taaloja käsissä niin, että ranteet rutisevat, mutta mitä niillä tehdä?

Ilmeisesti valittu nykyinen tie, joka pohjautui oman valuutan aliarvostukselle ei voi enää toimia, kun kiinalaisiakaan tavaroita ei enää osteta riittävässä määrin. Eivätkä ne vaikeimmat ratkaisut edes ole pohjimmiltaan taloudellisia vaan yhteiskuntapoliittisia. Vertaaminen Brittiläisen Imperiumin rakentamiseen on todella ajatuksia herättävä.

”The bottom line is that China hasn’t yet faced up to the wrenching changes that will be needed to deal with this global crisis. The same could, of course, be said of the Japanese, the Europeans — and us.

And that failure to face up to new realities is the main reason that, despite some glimmers of good news — the G-20 summit accomplished more than I thought it would — this crisis probably still has years to run.”

Tämähän on luonnollisesti vain yhden miehen näkökulma. Siitä huolimatta on mielestäni lukemisen väärtti ja pohteitten paikka myös meille.

0 kommenttia

Heinillä Härkien kaukalon

03.04.2009 - 09:42 | hakki | Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Business, Johtaminen, Politics, Crises, International finance

Lontoon Excel tuli ja meni. Ja ainakin päiväksi härät pääsivät laitumelle. Kaukaloa luvattiin kyllä täyttää mutta kaukaa viisas härkä tekee itselleen palveluksen jos varmemmaksi varaksi hyödyntää laiduntansa. Parempi pyy pivossa... Ja mistä sitä tietää mitä huominen päivä tuo tullessaan.

1 000 miljardia taalaa. IMFlle 500 miljardia lisää. Lisää globaalin markkinanseuranna koordinointia. Loppu täydelliselle pankkisalaisuudelle. Pankkien happamat vastuut selvitetään. WTO neuvotteluja jatketaan. Siinä se taisi olla? Ja maailma pelastuu?

Näinköhän. Pitkää portti auki. Turha saranoita alvariinsa rasittaa.

0 kommenttia

1 000 000 000 000 taalaa

02.04.2009 - 20:40 | hakki | Ihminen, Johtaminen, Crises, International finance

Tuhat miljardia dollaria, että maailma pelastuu. Niin ne kaksikymppiset geet lupasivat. On siinä Lottopotti poikineen. Jopa täysin siitä riippumatta sisältyvätkö aiemmat "sitoumukset" siihen. Jos miljoonassa on kuusi nollaa, tuhannessa miljardissa on sitten kaksitoista. Nollia siitä huolimatta.

Aina pitää kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä ovat sitoumukset, lupaukset tulevasta. Aikaisemmista lupauksista päätellen kannatta suhtautua varauksellisesti poliitikkojen lupauksiin. Eihän niiden pitämistä kukaan, koskaan ennenkään ole valvonut. Puhumattakaan, että kukaan koskaan olisi vaivautunut vaativaa yhteenlaskua suorittamaan.

Ja nyt sitten toivotaan. Toivotaan, että riittävän suuri enemmistö uskoisi. Mahdollisesti skeptisestä otteestani riippumatta, sitä minäkin toivon. Kivikauteen siirtyminen kun ei puhuttele. Varsinkaan ei minua.Eläkeläisellä tulojen vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä hetkellä ei kannata esittää ennusteita tulevasta. On pakko odottaa ja katsoa, miten lausumat ja lupaukset uskoon vaikuttavat.

PS.

Toivotaan, että tämä ongelma ratkeaa rahalupauksilla.

PPS.

Pitäisikö sittenkin, valtioviisaasti, odottaa kommunikeaa? Sillä kohtahan taas lässähtää.

10 kommenttia

Fagernäs eroaa, Lilius eläkkeelle

02.04.2009 - 13:14 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Business, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Jokin aika sitten VR:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja tekivät samanlaisen ratkaisun. Vastaava ministeri, joka "pakotti" tilaamaan junanvaunut vastoin yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kantaa, jatkaa hallituksessa edelleen.

Nyt erosi hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja lähtee eläkkeelle Fortumista. Poliitikkoketju, joka yltäneen Mönkäreetä, Pekkarisen kautta Häkämieheen toiminnee samalla tavalla kuin Vehviläinen aikoinaan. Täytyyhän maassa jotain pysyvyyttä olla. :-)  :-)

Tässä taitaa todella olla iso kuilu ja kulttuuriero tekijöitten ja tuhlailijoitten välillä.

Poliittinen eliittimme todella pitää itseään korvaamattomana.

Todelliset lahjattomat; The Untouchables. Hehän eivät vastuita kanna.

10 kommenttia

Ja maailma pelastuu, Excelissä

02.04.2009 - 10:03 | hakki | Puolustaminen

Saas nyt sitten nähdä. Microsoftin killer application muutti maailmaa ja toivottavasti Lontoon Excel-kokouskin osoittautuu killer applicationiksi. Tappamisen kohteena pitäisi olla maailmanlama, ei maailma. Toivottavasti osallistujien koordinaatit osuvat oikeaan.

Ovatko ne meillä oikeassa kohdassa, voidaan jälleen kyllä kysyä. YLE uutisoi ”Suomi uskoo saavansa Hornetiin amerikkalaisten ykkösohjuksen”. Kaksi vuotta sitä on ilmeisesti vongattu. Hornetiin kiinnitettävää risteilyohjusta, jonka maksimilentomatkaksi luvataan yli 350 km. Arvaus lähempänä 500 km. Kappalehinta huitelee jossain alle miljoonan euron tasossa. Varalla suurin piirtein samanlaiset ominaisuudet omaava ruotsalais-saksalainen Taurus.

Mihin me moista, YLEnkin vihdoin hyökkäysaseeksi leimaamaa ohjusta tarvitsemme, onkin sitten oma juttunsa.

Käsitykseni mukaan

puolustusvoimiemme tehtävänä on pitää viimeisenä lukkona huoli kansalaisten turvallisuudesta ja kansallisen itsenäisyytemme säilymisestä.

olemme valinneet puolustuspoliittiseksi lähtökohdaksi itsenäisen puolustuksen, EU:n itsenäisenä jäsenenä.

olemme omista lähtökohdistamme johtuen kaikissa tapauksissa puolustautuva, emme hyökkäävä valtio.

meitä sinänsä ei uhkaa mikään muu valtio. Mutta meidän kannattaa pystyä pitämään huolta myös siitä, että mikään muukaan valtio ei meidän alueemme kautta voi uhata mitään muutakaan valtiota.

tahdomme ylläpitää tehokasta ja uskottavaa puolustusta ennaltaehkäistäksemme kaikki mahdolliset alueemme loukkaukset.

Halosen lempilapsen, Ottawan sopimuksen noudattaminen edellyttää henkilömiinoista luopumista. Siis aseen, jonka koko luonne on puolustuksellinen. Ammattilaiset hankkivat tilalle rakettiaseilla ammuttavia herätemiinoja, joiden kantama on maksimissaan 300 km. Nyt näitten ”puolustusaseitten” lisäksi aiotaan hankkia lisää ”puolustusaseita”, joiden kantama lähentelee 500 km. Ja Hornetin toimintasäde runsaat 700 km siihen päälle.  Suur-Suomeako tässä pitäisi puolustaa?

Kannatan puolustusaseitten lisähankintoja. Kannatan jopa huipputeknisiä, jopa kalliitakin puolustusvälineitä. Kunhan ne ovat puolustusvälineitä, eivät hyökkäysvälineitä tai välineitä, joita perustellusti voidaan hyökkäysvälineinä pitää.

0 kommenttia

Sinäkö se oot? Ja muuta ajankohtaista politiikasta.

01.04.2009 - 19:38 | hakki | Uutiset, Politiikka, Media, Ihminen, Oppiminen, Poliittiset puolueet

Hän se on! Lemmenilmoituksen jätti Matti Vanhanen!

Tältä se tilanne näytti ohittaessani kaupassa käydessäni varsin rivakasti Ilta-Sanomien tämänpäiväistä lööppiä. Epätarkka kuva, joka juuri riittävästi muistutti Mattia, riitti. Eikö olekin valitettavaa, mikä ensimmäisenä tuli mieleen? Kertoo se jotain myös Suomen valtion johdon tekemisten odotusarvoista. Varmaan minustakin.

Olihan siinä toki myös teksti, joka kertoi, että se Hän oli venäläisjohtaja. Mutta siihen ei silmä tarttunut. Olisiko ollut tarkoituksellinen mainoskikka irtomyynnin lisäämiseksi?

Ja muutakin riemukasta on politiikasta revittävissä.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on pähkäillyt kansanedustajien palkkionkorotusten kanssa. Ovat tulleet siihen tulokseen, että palkkioita ei ole tänä keväänä syytä korottaa. Se on jäänyt uutisoinnissa vielä kysymysmerkiksi, ovatko jo tehneet sitovan päätöksen asiassa. Politiikan moraaliin ja etiikkaan viimeisten vuosien aikana syvennyttyäni en yhtään ihmettelesi, että palkkionkorotukset päätettäisi myöhemmin, kun asia on julkisuudesta poistunut. Samasta syystä oletan, että uutisoituja, yhteensä 900 euron suuruisia palkankorotuksia tämä tarkastelu ei koske. Kyseessähän on palkankorotus, ei palkkioiden korotus.

On tämä veikeää. Mutta Internet ei unohda. Ja Kirkkovene on MEPPI-vaalien ääniharava ja voittaja. Jälleen.

0 kommenttia

Ahneen loppu

01.04.2009 - 10:25 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politics, Corruption, Crises, International finance

STT uutisoi, että Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs puolustaa yhtiön palkkiojärjestelmää. Seppo Saarion pelkää Kauppalehden mukaan, että Suomessakin pörssikurssit ovat pudonneet niin alas, että moni pörssiyhtiö on hyvin houkutteleva kohde yritysvaltaajille. Saario ei ymmärrä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) puheita siitä, että yhtiöiden ei pitäisi näinä aikoina maksaa osinkoja. Kauppalehti otsikoi Iiro Viinasen jyrähdyksen ”Lopettakaa pörssipelureiden palvonta”.

Muutama päivä sitten puutuin itsekin tähän nykyiseen tapaan toimia taloudessa. Kun sitä miettii niin ABBA taisi olla oikeassa silloin joskus. Vai oliko sittenkän? Saadakseen poikkeuksellisen paljon on pakko olla ahne ja todennäköisesti myös häikäilemätön, osaava, itsekäs, itara ja onnekas. Tai jotain näistä, painotetusti.

Tosin väittävät, että raha ei merkitse kaikkea ja, että ahneella on paskanen loppu. Me korkeammin koulutetut tiedämme luonnollisesti, että sanojina ovat henkilöt, jotka jo ovat rikkaita ja haluavat rauhoittaa niitä meistä, jotka muuten yrittäisivät heidän apajilleen. ;-)

Nythän me näemme kenellä on paskanen loppu. Niilläkö, jotka ahnehtivat lisää rahaa ja rikkauksia ja vieläkin vähän lisää vai niillä, jotka yrittivät vaan tulla toimeen palkallaan? Niillä, jotka tekivät omaa arkipäiväistä työtään, josta joku ulkopuolinen oli valmis palkkaa maksamaan. Joiden kyvyt, halut tai onni eivät rikkauksiin asti kurotelleet.

Olemme viime aikoina puhuneet sujuvasti Virtuaalimaailmasta, jossa vain mielikuvitus ja luovuus ovat innovatiivisten mahdollisuuksien kattona. Ja siitä virtuaalitaloudesta, joka saattaa olla suurin yksittäinen syy tulevaan globaaliin liberalistisen markkinatalouden lamaan.

Jonkin ajan kuluttua osaamme ehkä nykyistä paremmin arvioida oliko virtuaaliraha kaikkien sen seurauksien väärttiä.

0 kommenttia

Maaliskuu

Festung Europa

31.03.2009 - 19:05 | hakki | Työelämä, Ihminen

”Siirtolaisia kuljettanut laiva upposi Libyan edustalla” kertoo uutinen Hesarissa 31.3. Yksi palsta, parikymmentä senttiä. Yli 200 siirtolaisista, oikeastaan kai pitäisi puhua laittomista maahanmuuttajista kuoli. He olivat pyrkimässä Euroopan Unionin alueelle ilmeisesti työtä tekemään. So what? Pysykööt Afrikassa. Eikö.

Muutaman viime vuoden aikana moisia uutisista on tullut aivan liian usein. Siksi niihin ei enää kiinnitä huomiota. Niistä on tullut pikku juttuja. Yksin Italian rannikolle saapui viime vuonna lähes 37 000 laitonta maahan pyrkijää.

Enimmät tragediat on kuitenkin kuultu Atlannilta. Siellä kohteena ovat Kanarian saaret. Tai sitten manner-Espanja. Eikä kyse sieläkään ole ollut turistimatkoista. Vuotava avonainen moottori- tai soutuvene, kymmenillä ihmisillä täyteen pakattu. Tai repaleinen vuotava kumivene. Mukana ehkä oli vettä ainakin ensimmäiseksi päiväksi? Miehiä, naisia ja lapsia.

Kuinkakohan kauan me pystymme ylläpitämään Euroopan linnoitusta hunnien laumoja vastaan? Onko meillä siihen oikeus? Onko se oikein?

6 kommenttia

Nyt on näytön paikka Jyrki-boy

31.03.2009 - 12:48 | hakki | Politiikka

Ike Kanerva oli helppo nakki. Tumppi hyvä valinta. Vanhaselle opetus eläkkeistä oli vähintäänkin paikallaan. Mutta nyt pitäisi tehdä Obamat. Onko sinusta siihen?

Olet varmaan kuullut, mitä mieltä kansa Fortumin bonuksista on mieltä. Onhan sinulla korvat.

Tiedät varmasti mitä kansalaismielipide edellyttää? Ei yksinomaan toivo.

Tiedän, että et ole vastuussa valtion osakkuusyhtiöistä. Olet kuitenkin valtionvarainministeri, valtion kirstun ylin vartija. Olet lisäksi varapääministeri. Ja ennen kaikkea olet puolueesi puheenjohtaja. Haluatko sitoa kokoomuksen ensi vaalien tuloksen Kepun syöksykierteeseen? Ja tarkoitan tässä erityisesti vajaan kahden vuoden kuluttua toteutettavia eduskuntavaaleja. MEPpi vaalit voittaa Kirkkovene joka tapauksessa.

Aiemminhan on ollut niin, että hankalan asian on voinut helposti antaa olla. Vaalikarjan poliittinen muisti kun on ollut alle kolmekin kuukautta. Nyt on selkeästi toisin. Internet ei unohda.  Ja kaikki mikä sinne on sähköisessä muodossa kerran laitettu, saattaa milloin tahansa läsähtää takaisin omille silmille. Lisäksi, talouskurimuksen seurauksena ensi vaalien aikaan maassa on hyvin monta, hyvin vihaista ja turhautunutta ihmistä.

Mauri Pekkarista ei kannata nyt matkia. Nyt ei ministerismiehillä ole vastuun väistelyn eikä räksyttämisen aika. Nyt tarvitaan tekoja.

Ohessa linkit kahteen viimeksi asiaa sivunneeseen artikkeliini. Irtisanokaa Fortumin Lillius ja Luonnottomat bonukset.

PS.

Opiksi ja ojennukseksi myös esimerkki tavasta, jolla ison veden takana toimitaan, Kuka lynkataan seuraavaksi.

0 kommenttia

Irtisanokaa Fortumin Lillius

31.03.2009 - 07:33 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Farssi, Business, Poliittiset puolueet, Crises

Taisin muutama päivä sitten puuttua tapaan, jolla eettisesti ja moraalisesti kestämättömät johdon palkkauskysymykset tulisi hoidettavissa. Kun nyt eilen ainoa valtakunnallinen kertoi Fortumin sikamaisuuksista toistan rautalangasta vääntäen ehdotukseni.

Toimitusjohtaja irtisanotaan. Syytä ei edes tarvita, toimitusjohtaja kun on johtajasopimuksensa varassa. Mutta jos se syystä tai toisesta halutaan, siksi voidaan vaikka nimetä luottamuksen puute.  Jos katsotaan tarpeelliseksi yksilöidä mikä luottamus puuttuu, siksi voidaan hyvin todeta itsekritiikin puute. Ja tämä täysin siitä riippumatta mikä on yhtiön sopimus työsuhteen päättymistapauksessa.

Syynä äärimmäiseen ehdotukseeni on ajatus tappioiden minimoinnista. Hinta, jonka yhteiskunta, valtiovalta, poliittiset puolueet ja kansalaisten oikeustajun jatkuva loukkaaminen meille tulevaisuudessa maksavat, ylittää monin kerroin irtisanomisen hinnan. Olipa se mikä tahansa. Vaihtoehtona vastaanotettujen bonusten palauttaminen ja uuden säällisen ohjelman tekeminen.

Jos yhtiön hallitus ei suostu, vaihtakaa hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet sellaisiksi, jotka suostuvat irtisanomisen suorittamaan.

Kirjoitin tämän eilen. Nyt havaitsen Kauppalehden uutisoivan, että kaikkien siltarumpujen kuningas, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, on sitä mieltä, että Fortumin bonukset ovat päättömiä. Taitaa siinä pata soimata kattilaa. Muistaakseni viimeisin bonusohjelman viilaus tehtiin hänen ollessa vielä vahvasti kiinni Fortumin hallinnoinnissa. Eli pikkupolitikointi ja nokitus ohittavat tärkeydessä jälleen tarpeen hoitaa asia.

Yllä resepti. Toimikaa.

PS.

Linkki edelliseen artikkeliini tässä:

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/28/luonnottomat-bonukset/

12 kommenttia

Maailma ilman rahaa

30.03.2009 - 16:18 | hakki | Hyvinvointi, Koti, Matkailu, Työelämä, Talous, Kauppa, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Johtaminen

Olen viime aikoina yrittänyt hahmotella, mikä olisi vaihtoehtona rahataloudelle. Sen globaaliin purkamiseen ei ole kovin pitkä matka, jos G - 20 kokous tulevana viikonloppuna tuo vesiperän. Ei se hetkessä tapahtuisi sen jälkeenkään, mutta taas oltaisi yhtä askelta lähempänä.

Vaihdantatalous? Olisiko sillä enää nykypäivänä mahdollisuuksia? Sinun lapaset minun leipään. Minun kananmunat sinun hiustenleikkuuseen? Niinhän se ennen kävi, monet tuhannet vuodet ennen rahaa.

Joskus 1980 luvulla, juuri ensimmäisten mikrotietokeneiden aikaan luin artikkelin tietokoneiden mahdollisuuksista laajamittaisen vaihdantatalouden henkiin herättämiseen. Tietokoneen omistaja toimisi pörssinä, markkinana, joka mahdollistaisi barter-kaupan. Nyt internetin aikana mahdollisuudet ovat moninkertaiset.

Suoritettuani perusteellisen lähdekartoituksen totesin olevani myöhässä. (Luonnollisesti.) Barter-kauppa elää ja voi hyvin. Googlesta (luonnollisesti) löytyy jopa barterkauppiaiden kansainvälinen järjestö. Yhteen välittäjään, Craigslist, tutustuin himpun verran tarkemmin.

Mahtaisi Suomen verohallinto saada orkun jos joku suomalainen panostaisi voimakkaasti ict - työvälineistön kehittämiseen tälle tulevaisuuden alalle. Suomen, Euroopan, maailman kattava kirpputori ohittaisi upeasti valtion ahneen kätösen. Kaupat, jotka tehdään yksityishenkilöiden välillä, eivät missään tapauksessa kai olisi lainvastaisia? Vaikka talon rakentaminen tilaajalle työsuorituksena kai jonkinlaista verotusta edellyttäisi? Mutta miten silloin kun aletaan keskustella arvon lisästä? B 2 B stä jne.

Kaikesta huolimatta. Mielenkiintoinen ja uusia vaihtoehtoja luova visio. Eikö?

12 kommenttia

Blogaamalla maailma muuttuu

30.03.2009 - 10:01 | hakki | Työelämä, Blogit, Asiakaspalvelu ja viestintä, Business, Työ & bisnes, Johtaminen

Olen kirjoitellut blogia / blogeja 26 kuukautta. Koska se on kivaa. Niitä lienee vajaa 600. Aina silloin tällöin herää epäilys onko siitä mitään muuta iloa. Voisiko siitä olla hyötyä maailmankaikkeuden mittakaavassa? Vaikuttaako kirjoittaminen mihinkään muuhun kuin omaan ajatteluun ja mielentilaan?

Kaksi viikkoa sitten lähetin terveisiä Nicolas Sarkozylle artikkelissani Viimeinen Peugeot. Eikä hän jäänyt asian osalta tupeksimaan. Tunnetusti toimeen tarttuva ADHD. Ja tässä tulos.

"Sunnuntaina Ranskan suurin autovalmistaja Peugeot ilmoitti antaneensa toimitusjohtajalleen potkut. PSA Peugeot Citroenin toimitusjohtaja Christian Streiff sai lähteä ja hänen tilalleen nousi Corus-teräskonsernin entinen vetäjä Philippe Varin." Näin uutisoi Kauppalehti. Ja Kauppalehteen voi luottaa.

Tästä sen nyt näkee mitä suorasta asiakaspalautteesta parhaimmillaan voi seurata. Mihin kaikkeen yhden palaneen vasemman etulampun vaihto voikaan johtaa. Ehkä Nicolaksen hienoinen ylireagointi voidaan sallia, autokaupan nykytilanteeseen vedoten?

Meillä suomalaisilla olisi varmasti paljon opittavaa Nicolakselta. Ja jenkeiltäkin, siis Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisilta ;-) . Tässä linkki siihen juttuuni.

Meillä ADHDtä pidetään ennemmin yhteiskunnallisena pohteena, joka häiritsee kunnon kansalaisen universaalista lököilyn oikeutta ja sielunrauhan tasapainoa.

PS.

Vielä mahtuu mukaan.

2 kommenttia

He hetkauttavat

29.03.2009 - 19:53 | hakki | Ihminen, Politics, Crises, International finance

Olen tässä miettinyt sitä ihan tavallista USAn asukasta. Valtaosa kun ei ole jenkkejä ollenkaan. Muutaman vuoden kuluttua valkoinen, uskonnollinen, englantia puhuva amerikkalainen on maassa vähemmistönä. Ei varmaan poliittisena toimijana, mutta varmasti väestöpohjaisesti. Ja sen jälkeen lopullinen muutos on vain ajan kysymys.

Vaikka haluammekin, itse kukin meistä mieluiten tuijottaa omaan napaamme, saattaisi olla syytä miettiä mitä USAssa oikeasti tapahtuu. Kun kaikki kuitenkin heijastuu hetken kuluttua tänne meille.

Viimeksi kun jotain asiassa pohdin muistan nähneeni, että USAssa on noin 65 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää. En oikein usko, että tämäkään kriisi heitä pahemmin hetkauttaa. Sitten siellä on se 0,1 prosenttia (300.000), joka elää ihan ikiomaa elämäänsä. Viime kuukausien ajan työttömäksi on kirjattu noin 500.000 uutta työtöntä kuukaudessa. Järjestelmästä johtuen tämä on oikeasta määrästä noin puolet. Siis viime kuukausien aikana työttömyys on lisääntynyt noin 1 miljoonaa kuukaudessa. He hetkauttavat.

Samalla biljoonia taaloja (vähintään 12 nollaa ennen pilkkua) pannaan peliin. Vaikuttaa mahtavalta, ennen kun muistaa kuka tämän kaiken maksaa. Ne, jotka hetkauttavat. Muita maksumiehiä kun ei sielläkään ole. Joten, ennen kuin heidät saadaan maksumiehiksi, ei täällä vanhalla mantereella kovin paljoa helpota.

4 kommenttia

Suomen systeemin epäkohdista

29.03.2009 - 09:54 | hakki | Digi, Politiikka, Blogit, Media, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

On se hyödyllistä tehdä joskus jotain uutta ja epätavallista.

Kun vaimo nappasi ainoan valtakunnallisen, ulkona on vuosisadan sumu eikä muutakaan välitöntä tekemisen tarvetta löytynyt, käväisin Kauppalehden keskustelupalstalla. Kompastuin siellä otsikossa mainittuun keskustelunpätkään.

Loistava idea, jonka toteutus on 99 prosenttisesti tahdosta kiinni. Kun itse olen eläkkeellä olisin mielihyvin mukana moisen hankkeen toteutuksessa. (Tämä oli se osio jonka tarkoituksana on ilmaista, että rahaa en ole halukas panostamaan. Kerjuulle asian vuoksi suostun kyllä lähtemään.) Siitähän voisi kehittyä vaikka minkämoinen ulkoparlamentaarinen ohjailuvälinen.

Alla kaksi mahtavaa toteutusta.

http://www.youtube.com/watch?v=jeYscnFpEyA

http://www.youtube.com/watch?v=pKFKGrmsBDk&feature=related

Alleviivaan, että en ole samaa mieltä kaikesta siitä, mitä jutuissa esitetään. Mutta väline yhdessä blogaamisen avaamien mahdollisuuksien kanssa on lähes rajaton.

Kaikki mukaan haluavat. Kommentoikaa.

0 kommenttia

Luonnottomat bonukset

28.03.2009 - 12:34 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Suomi ei ole USA. Mutta joskus toivoisi, että kansalliset jenkkifanimme lainaisivat sieltä edes joskus jotain hyödyllistä. Ei liberalistinen globaali markkinatalous ole ollut jenkkien ainoa innovaatio. Maassa on paljon hyvääkin, jopa esimerkiksi kelpaavaa.

Kun meillä ministerit tulevat jämerästi julkisuuteen kertomaan äänestäjille miksi he eivät taaskaan tee, eivätkä edes tulevaisuudessa aio tehdä mitään USAssa hallitus, presidentti etunenässä ohjeistaa ministereitään tutkimaan kaikki mahdollisuudet löytää keinot, jolla valtion yrityksen ilmeinen harkitsemattomuus johtajien bonusten maksamisessa peruutetaan. Puhun tietysti kolmesta kuohuttavasta viimeaikaisesta tapauksesta

Mauri Pekkarinen/ Storan Kemijoen tehtaan lopettaminen,

Jyri Häkämies/ Storan tuotannon siirrot Ruotsiin ja

Barak Obama/ AIGn maksamien 165 miljoonan johtajabonusten palauttamisesta.

Mutta ehkä vertailu ontuu? Eihän meillä Eduskuntakaan ala säätämään taannehtivaa lakia sellaisten yritysten johdon bonusten rankaisuverottamisesta, joissa valtio on omistajana. Ei ole tapana.

Yllä oleva olkoon vain johdanto itse asiaan.

Luin taas aamun "ainoasta valtakunnallisesta" tietoja Lottomiljonäärien käsittelystä eli Fortumin johdon bonuksista otsikolla Fortum jakoi johdolleen jälleen miljoonapalkkiot. Väittäisin, että asiasta on keskusteltu julkisuudessa aivan riittävästi, jotta kansanedustajille jopa ministereille on tullut selväksi kansalaisten mielipide asiassa. Mutta olipa kyseessä minkämerkkinen ministeri tahansa mitään ei tapahdu. Demarit, kepulit ja kokikset ovat tyylinäytteensä jo antaneet.

Tällä kertaa häviää 20 miljoonaa. Mutta eihän meillä ministereiltäkään edellytetä tekoja. Meillä ministeriksi pääsee auttavalla tekstiviestitysosaamisella ja luokattomalla käytöksellä.

Mutta nyt itse otsikon asiaan.

Meillä koko puoluepoliittinen koneisto perustuu Luonnottomiin bonuksiin, tai Luonnonvastaisiin kannusteisiin kuten ystäväni IsoIgor termin on kääntänyt. Suosittelen tutustumista. Ja samalla sen harkitsemista, millä perusteella väitän, että Luonnottomat bonukset ovat puoluepolitiikan toimimattomuuden tae ja itse asiassa täysin luonnonvastaisia kannusteita, joista saajat saavat vielä itse päättää.

Ei ihme, että meillä ei riitä raha julkisiin palveluihin.

PS.

Ja tulihan se meikäläisen kommentti eiliseen pääkirjoitukseen lopulta näkyviin. Viivästystä ilmeisesti vajaat 12 tuntia. Ilmeisesti neljästä linkistä omiin teksteihini ei tykätty. Ehkä tässä olisi ohjeistuksen paikka?

10 kommenttia

Hallitus hirttäytyi harmaaseen talouteen

27.03.2009 - 15:49 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Business, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Hallitus kompastelee kriisistä toiseen. Ellei se sotkeudu tekstiviesteihin se jyrisee paperiliitolle. Tai siirtää virastoja, että verovelvollisille tulisi lisää mistä maksaa. Tai sitten se toimii käänteisen Robin Hoodin lailla; ryöstää köyhiltä, jotta rikkaat saavat elvyttää. Tai sitten mennään kihloihin, että tekstailut unohtuvat. Mutta netti ei nuku. Eikä unohda.

Neljä kuukautta sitten harmaa talous ja resepti sen alakohtaisesta ratkaisemisesta oli jo tapetilla.

"Mitäköhän hallitus keksii seuraavaksi? Eilen pekkaroinnin primus inter pares julkisti, että Vanhasen Matille tulee näytön paikka metsäteollisuuden päästörajoituspäätösten myötä. Niitä kai nyt tehtaillaan Brysselissä? Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että näytön paikkana hän ei ole koskaan pitänyt puutulleja, joitten voimaantulon kansakuntamme voimakaksikko sai siirrettyä varsin kimurantilla, peräti kiinalaisella jekulla.

Tänään Kauppalehti uutisoi Aamulehden kertomana, että ”vaalirahoittaja ja kiinteistönkehitysyhtiö Nova Group ei ole ainoa yritys, jonka vastuuhenkilöt viettävät makeaa elämää, vaikka verovelkoja on kertynyt rutkasti.

Tuoreista rakennusalan osakeyhtiöistä kaksi viidestä on sellaisia, joiden vastuuhenkilöille tai heidän edellisille yritykselleen oli kertynyt verovelkaa, ulosottovelkaa tai maksuhäiriöitä.

Tämän paljastaa harmaata taloutta tutkivan Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virke-projektin tuore selvitys. Vastuuhenkilöllä tarkoitetaan osakeyhtiön toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai yrityksen pääomistajaa.

Selvityksen mukaan tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana Suomeen perustettiin 1 341 uutta rakennusalan osakeyhtiötä, joista 559:n vastuuhenkilöllä tai heidän edellisillä yrityksillään oli erääntyneitä ja maksamattomia velkoja.”

Ratkaisunkin uutisen kirjoittaja hallitukselle tarjoilee: käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Siitäkin on jo pitkään keskusteltu mutta ei tässäkään asiassa ole valmista tullut. Miksiköhän? Jos ajattelisin ääneen voisin ehkä kuvitella, että johtavien poliitikkojen – siis sekä valtion että kunnallisella tasolla – mahdollisuudet harrastaa luovaa koplailua puoluerahoitusta vähenisivät liikaa?

Mutta, ehkä näin eläkeläisenä kannattaa jättää ääneen ajattelu niille, joiden intressit ensisijassa ovat uhanalaisina. Palkansaajat yleisesti ottaen ja nuoret, tulevat palkansaajat erityisesti."

Näin kirjoitin 2.12.2008.

Ja liitän tähän vielä linkiksi samaa aihepiirää käsittelevän toisenkin artikkelini.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/27/taas-kaadetaan-vetta-kaivoon/

2 kommenttia

Taas kaadetaan vettä kaivoon

27.03.2009 - 09:47 | hakki | Ihminen, Teknologia, Johtaminen, Oppiminen, Poliittiset puolueet, Corruption

Pienyritystalo, Osaamiskeskus, Yrityskurssi, Yrittäjätutkinto, Yrityshautomo, Yrityskehittämö, Hallituksen yrittäjyysohjelma ja nyt viimeksi Vigo, johon uusi kollegamme Jorma eilen kiinnitti huomiotani. Varmaan joku valtion miljoonasatsaus menneiltä vuosilta jäi vielä mainitsematta. Ehkä useampikin. Ainakin ne kymmenet miljoonat muistan, joita on kaadettu mitä ihmeellisempiin hankkeisiin ja projekteihin, joissa sana yrittäjyys liittyy naisiin, lapsiin, maaseutuun, ohjelmapalveluihin, sisällöntuotantoon jne. jne. Niissä rahoitus on sitten toteutettu valtion lisäksi kunnilta ja erityisesti Euroopan Unionin pohjattomasta kassasta.

Kaikkien siltarumpujen kuningas Mauri Pekkarinen kertoo ministeriönsä tiedotteessa: ”TEM käynnistää Tekesin kanssa yrityskiihdyttämöohjelma Vigon nopeasti kasvavien, nuorten yritysten kehittämiseksi. Ohjelmassa haastetaan kansainvälisen liiketoiminnan huippuosaajat perustamaan yrityskiihdyttämöjä. Kiihdyttämöille tarjotaan mahdollisuutta julkisen rahan kanavoimiseen heidän valitsemilleen aloitteleville yrityksille. Tämä edellyttää kiihdyttämöiltä myös heidän oman rahan sijoittamista. Sijoitusten kohdeyrityksiksi pyritään valikoimaan kansainväliset mitat täyttäviä kasvuyrityksiä. Ohjelman tarkoitus on saattaa yhteen suomalaiset innovaatiot, uudet yrittäjäkyvyt, kansainväliset huippuammattilaiset ja julkiset sekä yksityiset rahoituskanavat. Toteutuessaan täydessä mittakaavassa valtion rahoittajat panostavat kehitettäviin yrityksiin ensimmäisen kolmen vuoden aikana lähes 50 miljoonaa euroa.”

Wikipedia kertoi mitä Vigo oikeasti tarkoittaa: ”Vigo oli korkea johtajan arvo Mustan Auringon rikollisjärjestössä. Jokainen rikollisjärjestön yhdeksästä vigosta oli vastussa omasta osastaan Galaksia ja raportoivat säännöllisesti järjestön johtoon. Lisäksi heidän joukostaan valittiin aina järjestön johtaja.” Kun vapaassa maassa saan vielä valita kehen uskon, valitsen empimättä Wikipedian määritelmän.

Haluamatta heittäytyä kyynikoksi, ja haluten säilyttää positiivisen, energisen lapsenuskoni esittäisin toiveen, että joku puoluepoliittisesti sitoutumaton ja jonkun sitoutumattoman rahoittama (jos sellaisia vielä on), tekisi yksityiskohtaisen kokonaisarvioinnin näitten hankkeitten toteutuksen reunaehdoista ja todellisista tuloksista. Niistä paljastuisi katajaisen kansamme korruptoinnin tuloksellisuuden koko karmea kuva.

Eikä siinä 50 miljoonassa mitään vikaa. "Peanuts." Mutta kaikki sen aiheuttama hössötys sekä asenne- ja markkinavääristymä. Jos siihenkin tärvääntyvä aika käytettäisi yrittämiseen. Oikeesti. Ja jos vanhat ennusmerkit paikkansa pitävät tulokseksi ei tule , 99 % todennäköisyydellä, edes sitä kuuluisaa tuluskukkaroa. Mutta kun nyt rahaa taas on jaossa täytyyhän sitä hakea.

Varmasti tuo 50 miljoonaa on jo korvamerkitty kolmen hallituspuolueen poliitikkoja lähellä oleville hankkeille. No saavatpahan konsultit ja oppilaitokset taas töitä. Ja muutama kiinteistö uusia käyttäjiä, pahimmassa tapauksessa muutama rakennusliike toimistorakennus tilauksen. Alallahan ei mene nyt hyvin. Ja oppivathan yrittäjänplantut täyttämään tukihakemuksia ja rakentamaan näyttäviä liiketoimintasuunnitelmia.

PS.

Syy miksi Eun kassa on pohjaton, on luonnollisesti se, että me muiden jäsenten lisäksi kaadamme sinne veroeurojamme.

5 kommenttia

Leikkauslistojen tiellä

26.03.2009 - 15:46 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Johtaminen, Oppiminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti julkishallintoon on pesiytynyt säästöjen ja karsinnan kierre. Se alkoi Kiina – ilmiön tunnistamisessa. Siitä seurasi Syrjäkylien tyhjentäminen. Ja se jatkuu nyt Hyvinvointivaltion purkamisena. Miksi ihmeessä? Onko meidän käyttäytymiseen ehdollistettu vuosituhansien myötä, että säästetään, karsitaan, kiristetään suolivyötä? Eikö vielä mene riittävän huonosti, että Sven Tuuva heräisi?

Palvelujen karsinnan tiellä ei ole loppua. Tällä menolla meille käy kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Onko tämä seurausta vuosikymmenten aivopesusta korkeakoulutuksen kaikenkattavasta siunauksellisuudesta ja että julkisen vallan tulee tuottaa julkiset palvelut.

“Tulevaisuuden suhteen tärkeintä on se, kuinka julkinen sektori onnistuu massiivisissa johtamisen haasteissaan. Se on sen kohtalonkysymys.” totesi Salasvuo artikkelissaan. Sitä se muuten on. Sitä kautta määräytyvät sekä julkisten palveluiden että verotuksen taso. Suurin ongelma lienee muutosvastarinnan voittamisessa. Kun toimintamalli pitäisi muuttaa tutusta “julkinen palvelu tuotetaan julkisen toimijan toimesta” täysin uuteen, tuntemattomaan ja henkilötasolla uhkaavaankin “julkinen palvelu voidaan toimittaa kenen tahansa toimesta” vaarat ovat monet. Kun rahat loppuvat alkaisi kai olla luovuuden aika. Tarvitsemme tekijöitä.

“Luontevin ja konkreettisin tapa arvostaa henkilöstöä ja sen osaamista olisi ottaa henkilöstö mukaan suunnitteluun paljon nykyistä enemmän.” totesi Pertti Kerko kommentissaan Salasvuon ym. juttuun.

Toimiessani konsulttina alkaen 80-luvulta jouduin toistuvasti havaitsemaan, että tehokkain tapa saada konkreettisia tavoitteita asetettua ja todellisia asioita tapahtumaan yrityksissä oli edellyttää myös varsinaisten työn tekijöiden osallistumista prosessiin. Usein heitä kuitenkin piti jopa toppuutella asettamasta liian haastavia. Ja jos heille valtuudet annettiin, ne myös saatiin aikaseksi. Mielestäni yksi suurimmista johtamisen virheistä on jättää varsinaiset työ tekijät liian pienelle, jopa olemattomalle huomiolle. Johtajien pitäisi keskittyä johtamaan eikä “besserwisseröintiin”. Jos he eivät osaa johtaa heidät on vaihdettava sellaisiin, jotka osaavat.

Minä voin keskittyä siihen “besserwisseröintiin”.

Koulutuksen oppiarvo ei enää takaa mahdollisuutta tulevaisuuteen, jota maailman myrskyt eivät kohtaisi. Hankitulle ammattiosaamiselle arjen asioissa on aina kysyntää. Minne kaikki “MediaMaisterit” tässä maassa työllistetään? Kunnon kokki ja putkimies on aina palkkansa ansaitseva.

Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut.

Tuloksen tekemisen avainhenkilöt ovat usein muita kuin esimiehiä, johtajia, esikuntapäälliköitä, erityisasiantuntijoita, tiimivastaavia. Myös julkishallinnossa. Heidän osaamisellaan tulos tehdään. Ilman heitä sitä ei tehdä. Meillä varsinkin, kaiken koulutuksen jälkeenkin on ajattelevia ja osaavia tekijöitä jotka kyllä ymmärtävät.

Mutta erityisesti tarvitsemme korkean tuottavuuden työtä. Tavaratuotantoa. Meidän edellytyksemme tehdä palvelutuotannolla korkean tuottavuuden työtä kansainvälisessä kilpailussa eivät ole riittävät.

Kun rahat loppuvat on aikaansaavan luovuuden aika.

Tämä on juttu kahden vuoden takaa. Miten lie ajan hammas kohdellut?

Sven Tuuva, missä olet?

28.3.2007 10.08 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

2 kommenttia

Milloin on oikea aika?

26.03.2009 - 08:31 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Johtaminen, Oppiminen, Crises

Meillä on ainakin kaksi, ehkä jopa kolme arvostuksen ansaitsevaa talouden ennustajaeukkoa.

Niistä kahdesta Sixten Korkman on ETLAn toimitusjohtaja ja muistaakseni lähtöisin siitä samasta valtionvarainministeriön budjettipäällikköputkesta mistä tulevat Erkki Virtanen (kansliapäällikkö TEM) ja Raimo Sailas (valtiosihteeri, VM). (Jälkimmäiset eivät ole ennustajaeukkoja.) Kun taloutemme pohjasta edellisen kerran poistettiin tulppa, Korkman on VMn vahdissa. Kaikki ei uudessa tilanteessa onnistunut, mutta käsitykseksi jäi jo silloin, että hän tietää mistä puhuu.

Tulevan laman osalta hän on myös tullut uudessa tehtävässään näkyvästi ulos. Tänään ainoa valtakunnallinen otsikoi Etlan Korkman: Valtion menojen leikkaus olisi nyt virhe.  Samalla esitetään uusia synkkiä ennusteita talouden tuleivaisuudesta ja työttömyyden uskomattoman jyrkkää nousua.

Samassa lehdessä, Mielipide-osastossa Juhani Kahelan mielipidekirjoitus: Julkisen puolen työntekijöistä kaksi kolmasosaa ylimääräisiä. Siinä vahvistetaan se yleinen tieto, että julkisen hallinnon "byrokratiassa" työskentelevien teho on yksityisen sektorin vastaavaan verrattuna ehkä murto-osa. Jutun mukaan julkishallinnon tällä sektorilla on siis 50.000 - 100.000 ylimääräistä. Mahtava työvoimareservi eläköityvälle maallemme?

Mutta kuten tiedämme ja mikä kirjoituksessa myös ilmenee, kaikissa julkishallinnon "tehostamisohjelmissa" on yksi yhteinen piirre. Ne eivät saa johtaa työntekijöiden irtisanomiseen. Siis tehoa voidaan lisätä vain suoritteiden määrää kasvattamalla, tai siirtämällä ihmisiä muihin tehtäviin. Valitettavasti ammattitaitoa vastaavissa tehon taso lienee jokseenkin sama. Mahtava kierre hyvinäkin aikoina. Mutta todella hankala tilanteessa, jossa Keynsiläisen talousteorian mukaan julkisen vallan pitäisi lisätä kulutustaan elvyttääkseen kansantaloutta?

Ei suinkaan. Eikä se edes edellytä valtion menojen leikkaamista. Siirretään ylimääräinen henkilöstöresurssi tekemään niitä suorittavia tehtäviä, jota varten me veronmaksajat julkishallintoa ylläpidämme. Samalla ratkeaa suurelta osalta tarve leikata julkisen hallinnon palveluja. Ja saadaan aikaan todellista julkisten palveluiden tuottavuuden kasvua.

Jaa, että ei onnistu? Ammattitaidot eivät kohtaa? Ammattiliitot eivät hyväksy? Poliittiset päättäjät eivät salli? Ja varmasti löytyy muitakin hyviä syitä. Ja varmasti keksitään lisääkin, jos tarvitaan. Mutta meillä on edessämme KRIISI. Kriisi on, kuten muistamme sekä uhka että mahdollisuus. Mahdollisuus taas edellyttää uusia, usein rohkeita, ennakkoluulottomia avauksia jotta yhteisö selviytyisi ja kehittyisi.

Unohdetaan ajattelumme tavalliset rajoitteet hetkeksi ja ajatellaan positiivisesti:

• Julkisessa hallinnossa tuottavuus kasvaa koska palveluita ei tarvitse vähentää.
• Hallintobyrokratiassa niin yleinen työpaikkakiusaaminen vähenee, koska siihen ei ole aikaa.
• Työnilo paranee kun byrokraatit eivät ole koko ajan toistensa kimpussa ja suorittajien jaloissa.
• Palvelun suorittajien työmotivaatio paranee kun hallinnollinen mestarointi vähenee.
• Työperäistä maahanmuuttoa voidaan pienentää kun tarve vähenee 50.000 -100.000.
• Kotoutushenkilökuntakin voidaan siirtää muille hoiva-aloille.
• Hoiva- ja opetusaloille saadaan nopeasti jo kotoutunutta henkilöstöä. Ammatillinen pikakoulutus riittää. Eihän tästä ole kuin hetki, jolloin ehdotettiin kaikille työttömille pakollista hoivatyöpalvelua.

Luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ja parasta varmaan on, että valtion menot eivät vähene? Samalla julkisten palveluiden tuottavuus ja tehokkuus nousevat uusiin sfääreihin. Eikä leikkauslistoja tälläkään kerralla tarvita.

Olen asiakokonaisuuteen muutamankin kerran puuttunut. Kolme viimeisintä linkkiä alla.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/22/taasko-rahaa-kankkulan-kaivoon/

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/17/maailma-muuttuu-siivoamallakin/

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/12/100000000000-euroa/

7 kommenttia

Realityshow vailla vertaa

25.03.2009 - 09:41 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Media, Business, Crises, International finance

En ole USAn ihailija sen vuoksi, että sikäläisille on varattu ihan ikioma unelmansa. En myöskään siksi, että se viimeaikaisilla toimillaan on sotkenut kansainvälisen politiikan, kansainvälisen rahoituksen ja kansainvälisen talouden maailman ensimmäiseen globaaliin lamaan. Enkä siksi, että Villin Lännen perinteiden mukaisesti lynkkausjoukkiot lähtevät helposti liikkeelle tai siksi, että siellä aika-ajoin on hallinto, joka viis veisaa muusta kuin omasta edustaan.

Ihailen USA siksi, että sen perustuslakiin on sisään rakennettu eri hallinnonalojen kitka, joka aina on mahdollistanut korjaamaan järjestelmän. Viimeistään neljän vuoden välein. Ja täytyy myöntää, että olen siitä heille varsin kateellinenkin. Meillä kun mikään ei muutu. Edes vaaleissa.

Erityisesti ajattelin kiinnittää huomiota siihen, että USA on kriiseissä poikkeuksellisen avoin maa. Mikä mielestäni tekee siitä vahvan.

Tällä kertaa tuon avoimmuus mahdollistaa eturivin taloustieteilijöitten avoimen keskustelun ja varmasti myös väitelyn siitä pelastaako valtionvarainministeri Geithnerin roskalainan puhdistusoperaatio maan ja maailman. Keskustelua käydään kirjallisesti New York Timesin sivuilla osiossa  Room for Debate.

Keskustelijoina

• Paul Krugman, Op-Ed columnist, Princeton University
• Simon Johnson, M.I.T.
• Brad DeLong, U.C. Berkeley
• Mark Thoma, University of Oregon

Jopa meikäläinen tavallinen tossunkuluttaja ymmärtää, ainakin uskoo ymmärtävänsä, suuren osan siitä mitä ja miksi. Suosittelen sinullekin. Keskustelun seuraaminen voittaa mielenkiinnossa Big Brotherin ja Idolsit mennen tullen. Realityshow vailla vertaa. Ja sillä saattaa olla valtaisat vaikutukset siihen tulevaisuuteen jossa elämme.

2 kommenttia

Taannehtivan hallituksen ylistys

24.03.2009 - 19:28 | hakki | Virkamiehet, Farssi, Poliittiset puolueet

Nykyajan päättämättömyyttä, vai pitäisikö sanoa päättömyyttä, kuvaa hallituksen taannehtiva päätöksenteko. Ja mitä isot edellä,  sitä pienet perässä.

USAn kongressi päätti taannehtivasti riistoverottaa sellaisten yritysten henkilökuntaa, jotka ovat saaneet valtiolta TARP-rahaa ja siitä huolimatta maksaneet johdolle ns. ökybonuksia. Varmaankin sen innoittamana meidän hallituksemme päätti taannehtivasta kiinteistöveron nostamisesta. Mutta hetkinen... Suomi voitti!!!

Jo viime kesänä Suomen hallitus, vauhdittaakseen puukauppaa päätti taanehtivasta myyntivoiton verotuksen alentamisesta. Siis toimesta, jota ei nyt tarvittaisi ensinkään ja joka ei vauhdita puukauppaa. Puhumattakaan siitä, että sitä ei missään tapauksessa tarvita. Varastot kun ovat täynnä. Sen sijaan se siirtää veroetuja metsän myyjille, eli Kepun ja Kokiksien äänestäjille.

Voisi tietysti toivoa, että niin täällä kuin siellä rapakon takana muistettaisi, minkälaisen sielullisen trauman taannehtiva lainsäädäntö, joka sitä paitsi on länsimaisen oikeuskäsityksen vastainen, voi aiheuttaa kansakunnan sieluun.

Mutta mitenpä nämä kakrut muistaisivat moista?

1 kommentti

Kirous vai siunaus

24.03.2009 - 11:56 | hakki | Harrastukset, Hyvinvointi, Työelämä, Kasvatus, Ihminen

Aivan samalla kuin kriisi voi olla sekä uhka että mahdollisuus, sitä on myös esimerkiksi Facebook.

Oletko koskaan uhrannut ajatustakaan sille mikä on lapsesi oikea maailma? Kuka hän on? Missä hän liikkuu? Keitä ovat hänen kaverinsa? Oikeesti? Keitä hän tapaa? Mitä hän arvostaa; oikeesti? Miten hän toimii? Siis vertaistensa kanssa.

Satuin eilen, sattuneesta syystä ja pitkästä aikaa, taas kompastumaan Facebook:iin. Liittymiseni oli oikeastaan Janne Saarikon ja Helge Keitelin syytä. Hehän aikoinaan usuttivat rakentamaan oman profiilin. :-) Mutta ihan mielenkiintoisia, uusia ja yllättäviäkin piirteitä olin löytävinäni.

Ensimmäinen oli, että kyseessä on lyömätön lastenvahti jos sitä haluat. Toiseksi opit tuntemaan, oikeesti, keitä lapsesi ”kaverit” ovat. Ja kuinka monta heitä oikein on. Ja halutessasi kaikki heidän kavereittensa nettiin julkaisemat salatuimmat yksityiskohtansakin.

Siinä välineen eräs akilleen kantapääkin on. FB on avoin kaikille. Ja erityisesti kaikille kaveriksi hyväksytyille. Ilmeisesti tästä ikuisuuteen. Mitä sinne kerran laittaa, ei sieltä ilmeisesti koskaan myöskään poistu. Ja haluaako lapsesi todella 20 vuoden kuluttua, että olet itsestäsi tai kavereistasi tai entisistä kavereistasi ja itsestäsi tai......

Minä ainakin löysin paljon uusia piirteitä omista lapsistani. Kummilapsista. Tutuista. Toisaalta, vain yksi lapsistani on enää lapsi, eikä hän ole FBssä. Ainakaan vielä. Mutta onhan siellä lapsenlapset. Täydellisen tiedonsaannin edellytys on kuitenkin lupa. Lupa lapseltasi, että hän hyväksyy sinut kaveriksensa. Luulisitko saavasi?

Aloittaminen on helppoa. Rekisteröidyt itse, eli avaat oman profiilin. Mitä siellä itsestäsi paljastat on sinun päätettävissäsi. Ja sitten..... eikun hakemaan. Nimellä tai nimimerkillä.

Ja sitten ne vielä väittää, että etteikö netistä olisi ”hyötyä” lastenkasvatuksessa. Valvonnan pitkä käsi kasvaa.

Big Daddy Is Watching!

4 kommenttia

Uskomatonta ajattelua - aikamme ilmiö?

23.03.2009 - 21:57 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Ihminen

Olen juuri nyt katselemassa ohjelmaa Jimiltä. Sen aiheena ilmeisesti on risteilyalusten huono valmius lääkinnällisistä kriisitilanteista selviytymiseen. Samanlaista keskustelua on alkanut esiintyä täällä meilläkin. Ajatus siitä, että yhteiskunnan tulee huolehtia sinusta ja minusta kaikkialla. Ja teetpä ihan mitä tahansa. Miksi?

Miksi yhteiskunnan pitäisi?  Miksi edes risteilyalusten? Olisiko aika alkaa hyväksyä, että edes yhteiskunta - mikä kelläkin - ei ole omnipotentti; kaikkivaltias. Ei edes se oma.

Lähdemmekö me ihmiset todella siitä, että meillä itsellä ei ole mitään vastuuta omista ratkaisuistamme? Että kaikki vastuu on jollakin muulla; yhteiskunnalla, risteilyaluksen varustamolla, matkatoimistolla tai vaikka risteilyä suosittaneella yksityishenkilöllä?

Hei. Hyvät ihmiset. Joku tolkku. Meillä kaikilla?

2 kommenttia

Hallitus - pelastakaa edes kunnat

23.03.2009 - 12:00 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Ihminen, Kansankulttuuri, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Viime viikonloppuna jokainen kynnelle kykenevä poliitikko on taatusti vaatinut kuntatalouden pelastamista. Ja onhan kunnalliselle itsehallinnolle edelleen tarvetta? Ei varmasti näin monelle kunnalle, mutta edes 15 - 16 maakunnalle. Ja kunta se on maakuntakin. Kepulandia ei asialle lämmennyt, mutta eipä ole yhdistymisiä kasvukeskuksissakaan näkynyt. Pääkaupunkiseudulla näytään nyt vihdoin, ehkä päästävän alkuun Helsingin ja Vantaan neuvotteluin.

Jo aiemminkin huomiotani on Itä - Häme lehdessä, positiivisessa mielessä, kiinnittänyt nimimerkki Kassara. Nyt hän esitti pohteitaan kaupungin palveluiden alasajotarpeen syistä otsikolla Heikko demokratia – surkea talous. Siinä hän esitti kysymyksen, jota mielestäni aivan liian harvoin esitetään mietittäessä suomalaisen ns. demokratian toimivuutta. Yleistäen: Miksi XXXässä kaikki takkuaa? Hänen juttunsa otsikossa kysymysmerkkiä ei ollut. Ehkä tietoisen harkinnan perusteella?

Hänkin esittää epäilyksen siitä, että ns. kuntapuolueen merkitys yhteisön toimivuuteen on negatiivinen. Itsekin olen aiheesta muutamankin kerran viimeisten parin vuoden aikana kirjoitellut. Ilmeisesti Heinola, jolla ainoana kaupunkina Suomessa ei kuulemma ole edes lain edellyttämää yleiskaavaa (ei hänen jutustaan, mutta viittaan edelliseen juttuuni), on kuntapuolue-alan edelläkävijä. Eli kunnan työntekijät muodostavan ilmeisesti ratkaisevan suuren osan kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja lautakuntien miehityksestä. Ja loput täytetään paikallisen puolue-eliitin toimesta. Vaaleista välittämättä.

Ei ihme jos ei ihmisen hallintomalleista parhaimmaksi kehuttu toimi sillä tavalla kuin pitäisi. Jos muodollisina ja/tai käytännön päätöksentekijöinä ovat henkilöt, joilla on oma lehmä ojassa, oma ura ja seurapiirin arvostus jatkuvasti vaakakupissa, on turhaa odottaa, että demokratian lupaama perusteellinen, monipuolinen harkinta toimisi. Silloin on siirrytty politbyrokratian alueelle, kuten ystäväni ”Pitkän linjan mies” hallintomalliamme nimitti.

Perheemme on kirjoilla Helsingissä. Heinola saa puolestani olla vaikka nepotismin korruptoima diktatuuri. Mutta mielestäni Kassaran kuvaama ongelma ei rajoitu Heinolaan. Ilman minkäänlaista kattavaa konkreettista näyttöä väitän, että juuri se on koko suomalaista yhteiskuntaa näivettävä  Maan tapa. Siihen riittää aktiivinen subjektiivinen havainnointi yli neljän vuosikymmenen ajalta.

Ja samalla tavalla se päätöksenteko toimii kansallisellakin tasolla. Siihen kytkeytyy 1960 luvulta lähtöisin oleva halumme hoidattaa palkollisilla kaikki mahdolliset asiat. Vastuu kaikesta halutaan siirtää ulkopuolisille mieluiten yhteiskunnan palkkalistoilla oleville. Alkaen yhteiskunnan päätöksenteosta, kasvatukseen ja inhimilliseen välittämiseen, mistä jousimies kirjoittaa.

Maassamme tehdään kaiken maailman tutkimuslaitosten toimesta mitä ihmeellisimpiä tutkimuksia. Nollatutkimuksiakin. Onko kukaan riippumaton, puolueisiin sitoutumaton tutkija selvittänyt kattavasti millä tavalla julkisen vallan palveluksessa olevien henkilöiden vahva osallistuminen itseensä kohdistuvaan päätöksentekoon vaikuttaa? Millä tavalla se korreloi ao. yhteisön talouteen, henkilöstöpolitiikkaan, kehitykseen, kasvuun jne. ? Ja samalla ehkä äänestysaktiivisuuteen, yritysten sijoittumispäätöksiin ja investointeihin, väestön jakautumiseen ja muutokseen jne.

Tämä takkuaminen korostuu pienissä yhteisöissä. Siis sellaisissa, jossa jokainen vastaantulija on sukulainen tai hyvä ystävä, työtoveri tai saman puolueen poikia. Jos tähän vielä lisätään yhteisön sisäänpäin kääntyvyys, soppa on valmis. Silloin ei ikävien, mutta yhteisön kehittymisen kannalta välttämättömien päätösten tekeminen hevin onnistu. Onhan se niin paljon ”rakentavampaa” ja ”kotiseuturakkautta kohottavampaa” etsiä syylliset muualta ja lähteä yhdessä käsi ojossa vaatimaan tukia. Ja pieni se on väestöltään Suomikin.

Ja nyt alkaa tämän tien pää lähestyä kovaa vauhtia. Hyvien vuosien ylijäämät on syöty, kansallinen reaalivaraisuus pantu suurelta osin lihoiksi ja ensimmäinen huono vuosi on vasta maaliskuussa.Tämä pisimmän ja vahvimman korkeasuhdanteen jälkeen sadan vuoden ajalta. Jyrki-boy pelottelee 20 - 30 miljardin lisälainanotolla, kuntatalous huomaa olevansa taas säästöjen ja leikkauksien edessä ja nyt sitten kertovat yhteisöveron romahtaneen puoleen. Ja ei kun käsi ojossa liikkeelle.
Eniten tuntuvat itkevän ne kunnanvaltuutetut, jotka samalla istuvat myös kansanedustajina. Nyt he itkevät kunnanvaltuuttajan roolissa. Huomenna kansanedustajan roolissa. Ja niin se piiri pieni pyörii.

Tämän jutun johtopäätös?

Alkaisiko olla jo aika yhteiskuntamme poliittisen rakenteen ja päätöksentekojärjestelmän kokonaisremontille?

PS.

Valitan, että omien sekoilujeni vuoksi edellinen Yhteisöveroina otsikoitu juttu hävisi tekstin ajankohtaistamisen mukana. Ja sitäkin, että revin sitä kommentoineiden, edelleen kyllä tähän juttuun liittyvät kommentit mukanani. Ehkä joskus vielä opin? :-)

29 kommenttia

Taasko rahaa Kankkulan kaivoon

22.03.2009 - 19:59 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Kasvatus, Osaaminen, Oppiminen

Oppositiota edustava SDPn Tarja Filatov lapioisi, YLEn mukaan, lisää rahaa aikuiskoulutukseen. Tuntematta puhetta en aivan tarkkaan tiedä mihinkä aikuiskoulutukseen sitä rahaa nyt pitäisi roimasti lisätä. Mutta tietäen, että hän oli edellisen hallituksen työministeri ja hiukan ajan merkkejä tunnustellen löisin vetoa, että työvoimapoliittiseen. Sehän se on demareiden standardivastaus työttömyyteen ollut. Ja sitä on tulossa, valitettavan paljon.

Minulla oli ilo – KORJAAN - ei ei todellakaan ilo, vaan pakko entisenä koulutusammattilaisena ja työttömänä seurata viime laman aikana, silloisen Työministeriön työvoimapoliittisen koulutuksen lähtökohtia, toteutustapoja, valintoja, vaikutuksia ja tuloksia. Valitettavasti tai onneksi. Miten sen nyt ottaa.

Työvoimapoliittisen koulutusmahdollisuuden tarjolla oleminen todennäköisesti esti vakavien yhteiskunnallisten levottomuuksien ilmaantumisen. Ammatillisesti valtaosasta ei ollut, ainakaan erityiskoulutettujen osalta, mitään hyötyä. Useimmiten sen keskeisimmät hyödyt olivat: 1. mahdollisuus pysäyttää työttömyyskorvauspäivien väheneminen, 2. työpäivän kaltaiseen rutiiniin palaaminen edes koulutuksen ajaksi, 3. vastaavassa tilanteessa olevien työttömien vertaisapu. Kaikki kolme olisi ollut toteutettavissa huomattavasti tehokkaammin melkein millä muullakin tavalla.

Muilta osin, parhaimmillaan ilmeisesti yli 3 miljardin markan vuosipanostus oli hukkaan heitettyä rahaa. Joka vuosi. Joka puolella maata. Mutta saivathan koulutuslaitokset ja konsultit rahaa. Pitkään ainoa kasvava toimiala maassa oli juuri koulutus.

Kun jossain tulevaisuudessa koulutukseen on kuitenkin panostettava toivoisi, että se tapahtuisi ensi sijassa työttömien ehdoilla. Olisi aikaisempaa tutkintoa täydentävää, tutkintoon tai pätevyyteen johtava ja ammatillista osaamista lisäävä. Mutta ensi sijassa työttömän tarpeitten pohjalta. Viimeksi koulutus pohjautui oppilaitosten vapaina oleviin resursseihin ja tulostarpeisiin.

8 kommenttia

Maan tapa

21.03.2009 - 10:27 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Markkinointi, Kauppa, Ihminen, Business, Kansankulttuuri, Poliittiset puolueet, Corruption

Media uutisoi ministeri Sirkka-Liisa Anttilan lukitsevan laadituttamansa selvityksen ministeriön kassakaappiin viime viikolla. Selvitys koski sitä millä tavalla toteutuneet hinnannousut ovat jakautuneet tuottajan, teollisuuden, kaupan ja kuluttajan kesken. Eli millä tavalla kolme ensimmäistä ovat potin jakaneet.

Kun kyseessä on kolmen ämmän ministeriö, sinne se sitten jäisikin. Päivän kestänyt keskustelu lopahti Anttilan vakuutteluihin eduskunnassa, ettei hän ole sellaista selvitystä edes laadituttanut. Jos haluat silloin kirjoittamaani artikkeliin tutustua, ole hyvä: S-ryhmä, Raisio, Atria ja viljelijä veivät ruoan hinnannousun?

Tänään YLE uutisoi ruoan kuluttajahinnan nousseen lähes viidenneksen vuoden 2005 lähtien. Viime vuoden lopulla vuosinousu oli 10 %. Hurraa! Hurraa! Hurraa! Taas saatiin Euroopan mestaruus. Porilaisten marssi soimaan.

Saman uutisen mukaan erityisesti kaupan neuvotteluasema hinnanmäärityksessä on entisestään korostunut. Uutisessa viitataan S-ryhmän ja K-ryhmän monopolistiseen roolin maamme päivittäistavarakaupassa. Ja kun S-ryhmä on - valtateitten risteysten taukopaikka - eli ABC- ketjunsa myötä kasvattanut markkinaosuuttaan mm. lähes 24/7 päivittäistavarakaupalla, katse kääntyy luonnostaan siihen suuntaan.

Jos Anttila ei ole selvitystä teettänyt, olisi korkea aika. Jos hän on sen piilottanut, olisi korkea aika esittää tulokset. Muuten on vaara, että julkisuudessa aletaan herkutella kepulaisten strategisen otteen siirtyvän asteittain maataloustuottajien etujärjestöstä päivittäistavarakaupan etujärjestöksi.

PS.

Ainakin täällä Heinolassa keskustan ulkopuolelle kaavoitetussa Vuohkalliossa, paikallisessa ABC-paratiisissa hyvässä seurassa ovat Kehittyvien Maakuntien hyvät kumppanit Kakkosen Robin Hood ja Suomi Soffa. Maskun siirtyminen viivästynee globaalin talouskehityksen vuoksi?

6 kommenttia

Kuka lynkataan seuraavaksi

20.03.2009 - 09:52 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Ihminen, Business, Johtaminen, Crises

AIG bonusten nostama tunnekuohu USAssa lähenee lynkkausmielialaa. Osiltaan on varmasti jo sitä.

Köyhyysrajan alapuolella elävän 65 miljoonan amerikkalaisen reaktiota ei tarvitse ihmetellä. Ei myöskään niiden yli 500 tuhannen kuukausittaisen uuden työttömän tunteista maassa, jossa pääasiallinen työttömyysturva koostuu oikeudesta Amerikkalaiseen Unelmaan. Eikä edes niitten kymmenien miljoonien, jotka nyt pelkäävät, tulevaisuutta, työttömyyttä, mitä tahansa. Päivä päivältä yhä enemmän.

Ja velvoittaahan se Villin Lännen perintökin johonkin.

Lynkkausjoukkio ei neuvoja vastaanota. Lynkkaus ei ole lain tuntema sanktiotoimi. Lynkkausta voisi ennemminkin verrata lain raiskaamiseen. Niitäkin tapahtuu.

Mutta kuka pitäisi panna vastuuseen, nyt? Jälkikäteen. USAn kongressi on kyllä hyväksynyt lain, jonka mukaan sellaisia yli 250.000 vuodessa ansainneita, jotka ovat vastaanottaneet bonuksia yrityksiltä, jotka ovat saaneet valtion pelastusrahaa, verotetaan hurjalla 90 prosentilla. Siis sen jälkeen, kun aiemman lain mukaan lailliset bonukset on pantu maksuun.

Samalla kongressi liittyi lynkkausjoukkoon. Mehän täällä Suomessa tiedämme, ihan omasta kokemuksesta miten kauan ja syvältä, jälkikäteen säädetyn lain perusteella tuomittu epäoikeudenmukaisuus saattaa kansakunnan omaatuntoa syödä.

Eikö todella ole muita keinoja saattaa bonuksia saaneita tai niitten maksamisesta päättäneitä laillisesti vastuuseen? Ilmeisesti ei, sillä tuskinpa edes USAn kongressi mielellään lynkkausjoukkoon liitty. Se tarkoittaa, että syylliset eivät ole tehneet mitään laitonta.

Onko tämä sitä etiikkaa ja moraalia, jota viime aikoina on peräänkuulutettu? Kun on itse tehty virhe, ne jotka ovat lain puitteissa toimineet, hirtetään. Syyllisten toimesta.

PS.

Jos lain säätäjät eivät ole tehtävänsä tasalla, toimeenpanijat eivät välitä, eivätkä ne joiden pitäisi johtaa maata myös valvo lakien noudattamista, tässä on tulos. Seurausta demokratian tilasta. Muilla ja meillä.

0 kommenttia

Hyökkäykseen Trichet

19.03.2009 - 15:11 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politics, Crises, International finance

Ehdotus EKPlle:

Päätös 1.000 miljardin euron setelirahoituksen aloittamisesta ennen aprillia.

Viime viikkoina Euroopan ja maailmankin ilmatila on ollut täynnä, suuntaan jos toiseenkin matkustavia politiikan johtohahmoja. Kriisi aiheuttaa kokoontumisia. Mielellään näkisi, että asiat etenisivät ja että vähitellen alettaisi tehdä ratkaisuja tämän maailmanlaman hoitamiseksi. Mutta mitä siellä oikeasti tehdään? Tehdäänkö siellä mitään hyödyllistä? Muutakin kuin järjestäydytään yhteiseen valokuvaan?

Seuraava tapaaminen on 2.4. Englannissa. Ja varmasti kaikki mielellään tapaavat USAn ensimmäisen värillisen presidentin. Saavatko Vanhanen, Katainen ja Stubb muita tuomisia?

Jenkit haluavat saada EUn ja muun maailman sitoutuvan nykyistä huomattavasti suurempaan elvyttämiseen. EU ei ole enempään elvyttämiseen valmis ja, Englantia ehkä lukuunottamatta, sitä ei välttämättä edes nähdä oikeana tapana ratkaista USAasta lähtenyttä maailmantalouden romahdusta. Englannilla varmaan olisi halua, mutta pelimerkit lienee jo pitkälti kulutettu. Yhteistä EU-linjaa ei ole näköpiirissä, mitä todistaa viime viikonlopun jahkailu 5 miljardista.

Protektionismin peikko, jota aina esille tullessa niin voimakkaasti yritetään poistaa asialistalta, nostaa päätään aina vain uudestaan. Ja paineet kasvavat. Varsin kovaa protektionismia ilmentää myös FEDin eilinen päätös setelirahoitusinjektiosta. 1.000 miljardia uutta taalaa markkinoille. Kiinan mahdollisuudet heikentää vaihtosuhdetta ovat jo menneet ja sielläkin paineet päinvastaiseen toimintaan kasvavat. Siitähän sitä vielä luodaan globaali hyperinflaatio.

Mutta varmasti näinä päivinä yritetään kabineteissa löytää yhteistä säveltä. Syytä onkin. Mutta ennuste ei hyvältä näytä. Olisiko vain niin, että Ensimmäinen maailma on ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa ainoa tie ulos globaalista kriisistä on hyväksyä kriisi Ensimmäisessä maailmassa? Ja sen markkinoiminen voittona taas on varmasti mahdotonta. Vain Suomessa kansalaiset ovat valmiita nielemään torjuntavoitot.
Myös Englannissa tilaisuutta ja erityisesti sen aikaansaannoksia seuraa koko joukko maailman johtavia journalisteja sekä talouden ja politiikan analyytikoita. Tähän mennessä ensimmäisestäkään vastaavasta kokouksesta ei ole jäänyt heille käteen mitään. Meille muille vielä vähemmän. Eikö se vain lisää kansalaisten varmuutta siitä, että johtajilla ei ole homma hanskassa. Että he eivät voi saada mitään uutta sopimusta aikaan?

Kannattaako omaa kyvyttömyyttään toistuvasti vielä mainostaa?

0 kommenttia

Fed ei lähetä lahjoja Wall Streetille

19.03.2009 - 08:00 | hakki | Työelämä, Politiikka, Business, Crises, International finance

….väittääpä Herrala mitä tahansa.

Ja kaikessa epätoivossakin kannattaisi varmaan muistaa, että Fed ei ole lahjoitus–busineksessä. Rahaa ei edes USAssa paineta siksi, että haluttaisi julistaa kaiken menevän hyvin.

Olisiko mahdollista, että Fedkin vähitellen alkaisi ymmärtää, että ongelma ei ole enää pelkästään pohteena pankkiirien päissä? Siihen aikaan, noin puoli vuotta sitten "Euroopan aikaa", tilanne olisi vielä ollut ”helposti” hoidettavissa. Mutta se on jo jonkin aikaa ollut aivan tavallisten meikäläisten, eli ns. rahvaan päissä.

Ja kun se on kerran sinne pesiytynyt, se siellä pysyy. Ilmeisesti paperi ja painomuste ja virtuaalivelkakirjat loppuvat ennen kuin rahvaan luottamus tulevaisuuteen palaa. Täysin siitä riippumatta missä kunnossa ovat pankkien taseet. Ja siitä seuraa, aivan yhtä vääjäämättömästi, että maailmaa nyt koettelemaan alkava kurimus ei hetkessä häviä.

Taidetaan siirtyä talous- tai sosiaalidarwinistiseen aikaan tänä 200 vuotis - juhlavuonna?

Kun meitä on se 5,3 miljoonaa, eli noin 1 prosentti Eusta ja alle 1 promille maailmasta meidän kannattaa enää vain keskittyä siihen, millä itse selviämme pienimmin vaurioin. Annetaan isojen poikien hoitaa nuo isommat kuviot. Sillä haluammepa sitä tai emme, ne tekevät sen joka tapauksessa.

Vaikka, ainahan voi välistä yrittää vikistä.

0 kommenttia

Natsi-nuoret mielenosoitukseen

18.03.2009 - 19:34 | hakki | Ihminen, Kansankulttuuri, Johtaminen, Oppiminen

”Venäläisen Naši-nuorisojärjestön virolaisia jäseniä saapuu maanantaina Helsinkiin osoittamaan mieltä Viron Helsingin-lähetystön järjestämää Pelko muurin takana -seminaaria vastaan. Mielenosoittajien mukaan seminaari on venäläisvastainen.” Näin uutisoi ainut valtakunnallinen tänään 18.3.09.

Jos mielenosoituksen on tarkoitus tapahtua suurlähetystön edessä, tiedän kokemuksesta, että sinne kyllä nuo kymmenen tulijaa hyvin mahtuvat. Vain kivenheiton päässä olin itse mukana, elokuussa 1968 siinä ainoassa mielenosoituksessa, johon koskaan olen osallistunut. Silloin kohteena oli Neuvostoliitto. Spontaanisti Tehtaankadun ja Ullankadun kulmaan kerääntyi alkuillan aikana noin 1000 – 2000 nuorta osoittamaan mieltään Neuvostoliiton murskattua Prahan Kevään.

Nyt tulevat mieltään osoittamaan ilmeisesti Virossa asuvat venäläisnuoret vastustamaan väitettä, että noin 50.000 – 100.000 virolaista lahdattiin tai rahdattiin Siperiaan neuvostomiehityksen aikana. Näinhän tapahtui. Kummallinen syy osoittaa mieltään.

Toisaalta. Mitä voi odottaa nuorilta joiden juuret ulottuvat kotimaansa itärajan taakse? Maahan, joka ei halua selvittää menneisyytensä tapahtumien todellisuutta? Maahan, jossa jälleen opetetaan koululaisille mm. virheellistä ja valheellista tietoa Neuvostoliiton länsirajasta 1917 - 1939. Siis mm. mielenosoittajien kotimaasta.

On se vaan niin vaikeaa tunnustaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Eikä Neuvostoliitto Venäjä. Itse kullekin.

Mutta mahtuuhan sinne. Mieltään osoittamaan.

PS.

Entistäkin "hauskemmaksi" tilanne varmaan muodostuu, jos Hesarin viime tieto pitää paikkansa. "Siryk ei ole perustanut Nashin Viron-osastoa. Kyse on vain hänen uusimmasta yrityksestään herättää median huomiota", sanoi Andres Kahar turvallisuuspoliisista keskiviikkona. Hänen mukaansa Siryk ei myöskään asu nykyisin Virossa vaan Pietarissa."

Tulee mieleen ajatus, että Aatos, siis Aatos Erkko olisi järjestämässä vastamielenosoitusta.

3 kommenttia

Vain 165 miljoonan tähden

18.03.2009 - 12:41 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Business, Corruption, Crises, International finance

On se vaan ihmeellinen maa toi Amerikka.

Vaikuttaa aivan siltä, että siellä edes joskus on väliä sillä mitä mieltä äänestäjät ovat vaalien välillä. Mutta myönnettäköön, että se näyttää vaativan aikamoisen kriisin. Siitä huolimatta, että New York Times vielä eilen suhtautui epäilevästi Obaman hallinnon mahdollisuuksiin estää ns. ökybonusten maksun AIGn johdolle, Kauppalehti suhtautuu asiaan toiveikkaasti. Hienoa.

Moraalinen närkästys on USAssa ollut valtava. Mutta ehkä siellä vielä uskotaan, että yrityksellä pitäisi olla moraali? Tilanteessa tosin voi käydä vielä niin, että yhtiö maksaa kyllä valtiolle takaisin 165 miljoonaa johtajilleen maksamien bonusten määrän, mutta ei peri niitä johtajiltaan. Maksu tapahtuu niistä AIGn jo vastaanottamista 170 miljardiin tuista.

Täytyy yrittää panna asiaa mittasuhteisiin.

AIGn johdolle maksetaan 165 miljoonan bonukset kun veronmaksajat pelastavat itsensä, maansa ja siinä ohessa AIGn ajautumasta konkurssiin. Johto on siis saanut vastikkeetonta pankkitukea ja siten toiminut osakkeenomistajien edun mukaisesti. Miksi ihmeessä osakkeenomistajien pitäisi jättää maksamatta tuhdit bonukset näin hyvin toimineelle johdolle? ;-)

Sitä paitsi. Eiväthän he ole tehneet mitään rikollista, vaikka ovat osallistuneet maailman suurimpaan WinCapita-tyyppiseen pyramidihuijaukseen? Puhumattakaan siitä, että vastuu noin puolesta miljoonasta uudesta työttömästä kuukaudessa olisi heidän. Tai edes osakkeenomistajien. Saadaan varmaan hyvät osingot menneeltä vuodelta? Tai ainakin tulevalta?

Jotenkin tulevat auttamatta mieleen omien turkoosipoliitikkojemme toiminta. Sekä viime laman aikana että nyt ”metsäteollisuuden puukriisin” aikana noin vuosi sitten. Mutta meillä, vaikka maailmaa hajoaa mikään ei vaikuta vaalien välillä.

Mutta, kuten todettu, Amerikka on ihmeellinen maa.

Floridalainen mies porasi reiän kenkäänsä, sovitti sinne kameran ja salakatseli tyttöjä (ainakin kolmea) uimapukuliikkeen sovituskopissa. Hän sai neljän kuukauden tuomion. Siis linnaa. Ei onnekseen saanut sakkoja. ;-)

Jaa, että miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

4 kommenttia

Katoavaista on mainen kunnia

18.03.2009 - 08:42 | hakki | Työelämä, Politiikka, Kasvatus, Kansankulttuuri, Poliittiset puolueet, Crises

Nyt kun jopa entinen ”Euroopanpelastaja” Ison Britannian pääministeri Gordon Brown on pyytänyt anteeksi äänestäjiltään ja todennut toimineensa finanssikriisissä liian hitaasti, voisimme kääntää taas katseemme tänne kotimaahan.

Ainakin minulle tulee mieleen välittömästi kaksi ministeriä, joiden kannattaisi tehdä sama. Ja yleensäkin tehdä enemmän ja puhua vähemmän. Toinen on ”Euroopan paras valtionvarainministeri” ja toinen Suomen ainoa pääministeri.

Kumpaakin yhdistää myös usko siitä, että muilla mailla olisi syytä ottaa oppia tavasta, jolla Koivisto, Kullberg, Aho ja Viinanen hoitivat edellisen kurimuksemme. Siis muuta syytä kuin se, mitä ehdottomasti pitää välttää. Lisäksi kumpaakin taitaa yhdistää myös yhtä suuri kansantalouden ja kansainvälisen politiikan toimivuuden tuntemus.

Ainakin Vanhasella on Brownin kanssa vielä yksi yhteinen piirre. ”Analyytikot myös odottavat Brownin häviävän ensi vuoden parlamenttivaalit.”

PS.

Brownin maine kesti vain muutaman kuukauden.

2 kommenttia

Maailma muuttuu siivoamallakin

17.03.2009 - 20:40 | hakki | Työelämä, Kasvatus, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Kansankulttuuri, Itsenäisyys, Johtaminen

Ja ihan varmasti muuttuukin. Myös siivoamatta. Mutta olisi se vaan kauhean paljon sottaisempaa.

Kun UKK aikoinaan halusi nuorien impulssia, hän kutsui heidät saunaan, Tamminiemeen. Nyt maailma on muuttunut. Nuoret kutsutaan Linnaan. Seminaaripöydän ääreen. Ja mikä ettei.

Ennakkotietojen perusteella oli minulle syntynyt käsitys, että Ahtisaari ja Halonen nokittelivat maahan muutaja-kysymyksessä. Kun nyt juuri yhteenvetoa ohjelmasta katselen, en ainakaan minä näe nokittelusta jälkeäkään. Kyllä tänne Suomeen mahtuu ja jopa tarvitaan sekä työperäistä- että pakolaismaahanmuuttoa. Kumpiakin tarpeittemme ja mahdollisuuksiemme mukaan. Lyhyen ja pidemmän ajan tavoitteittemme turvaamiseksi.

Mutta ei itsellisyytemme, ei liioin itsenäisyytemme ole maahanmuutosta kiinni. Itsestämme se on kiinni. ”2020 (tai vähän myöhemmin) meillä on armeija, toivottavasti oma” sanoi Tasavallan Presidentti. Ehkä hän lipsautti, keskustelun huumassa? Toivottavasti. Itsenäisyyden säilyttäminen on tahdon, ei toivon asia. Kysymys on siitä mitä me suomalaiset haluamme.

Jos tämän nuoriso forumin kokoontumisesta jotain jäi käsiin, se oli Ahtisaaren toivotus maitoparroille: ”Älkää uskoko auktoriteettejä. Kyseenalaistakaa myös.” Kaikki.

6 kommenttia

S-ryhmä, Raisio, Atria ja viljelijä veivät ruoan hinnannousun?

17.03.2009 - 14:26 | hakki | Liikenne, Työelämä, Kauppa, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Kertokaapa millä tavalla tavallinen kansalainen saadaan uskomaan siihen, että tämä turkoosihallitus hoitaa heidän asioitaan?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila perusti viime vuonna työryhmän selvittämään, onko ruoan hinnan nousu siirtynyt tuottajille, teollisuudelle, kaupalle vai kuluttajille. Selvitys on kuulemma valmistunut ja paljastanut keitä hinnannousut ovat hyödyttäneet. Anttila kuitenkin kieltäytyy kertomasta tuloksia julkisuuteen.

Kenenköhän asialla ministeri Anttila oikein katsoo olevansa:

1. tuottajan eli maanviljelijän?
2. teollisuuden; esim. Raision, HK:n ja Atrian?
3. kaupan; esim. S-osuuskaupan ja Keskon ?
4. vai koko lystin maksajan, maata viljelemättömän kuluttajan?

Tieto ruoan hinnasta hyötyjistä suljetaan kuulemma ministerin kassakaappiin. Mutta on asiansa selvittänyt työryhmä jo saanut uuden toimeksiannon. Se tulee nyt miettiä keinoja, joilla kuluttaja saadaan hyväksymään ruoan hinnan nousu. 

PS.

Sikailu Iltalehden innoittamana. Oikeasta vastauksesta voit onnitella itseäsi.

5 kommenttia

Liian suuri kaatumaan

17.03.2009 - 08:30 | hakki | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Business, Johtaminen, Crises

Miten markkinatalous toteutuu yrityksissä, jotka eivät voi mennä nurin? Onko sellaisia yrityksiä? Eikö markkinataloudessa lähtökohtana olekaan kilpailu, jonka viimeisenä sanktiona on konkurssi tai olemassaolon häviäminen muulla tavalla?

Viime kuukausina on toistettu, että maailmalla tämä tai tuo on liian suuri kaatumaan. Mieleen tulevat esimerkiksi General Motors ja Ford sekä ilmeisesti kaikki muutkin autonvalmistajat eri puolilla maailmaa. Ehkä Saabia ja Volvoa lukuunottamatta? Tai sitten Funny Freddie, amerikkalainen yleishyödyllinen asuntoluotottaja kaksikko tai Citibank tai AIG. Isoja pankkeja ja muita rahoituslaitoksia yleensäkään ei kai uskalleta päästää nurin, koska seurauksena olisi dominovaikutuksena koko alan nurin meno. Niin ja tietysti Boing ja Airbus ja mitä niitä nyt onkaan.

Mitkä yritykset Suomessa ovat niin suuria, että niitä ei voi päästää kaatumaan? Nokia on luonnollisesti ilmiselvä, vaikkakaan ei enää suomalaisessa omistuksessa. Mutta voimmeko antaa Varman tai Ilmarisen kaatua? Entä Fortumin tai Neste Oilin? Finnairin? Miten on Elisa, jonka osakkeita valtio osteli kuulemma sinivalkoisen pääoman nimissä ja mahdollisesti ylihintaan?

Ja miksi juuri niiden yritysten johdolle, joita ilmeisestikin nykynäkemyksen mukaan ei saa päästää kaatumaan, maksetaan suurin palkka ja miljoonabonukset? Eihän niillä ole riskiä. Riskiä kaatua. Eiväthän ne edes toimi markkinaehtoisesti kilpaillen.

Mitä tällaisille yrityksille pitäisi tehdä? Kansallistaa? Myydä ulkolaisille sijoittajille? Vai pilkkoa sellaiseen kokoon, että ne voivat toimia markkinoilla? Kilpailutilanteessa.

Entä näiden yritysten johdon palkoille ja muille ansioeduille? Miksi heille pitää maksaa päättömiä palkkoja? Eihän heillä ole riskiä. Jos alkaa mennä huonosti valtio, politbyrokratian edustajana ja veronmaksajan rahoilla, tulee aina pelastamaan. Asettaa mahdollisesti uuden johdon. Tai sitten ei.

Kun ne ovat liian suuria kaatumaan.

2 kommenttia

Eurooppa tuuliajolla

17.03.2009 - 08:10 | hakki | Raha & valta, Johtaminen, Politics, Crises, International finance

En oikein tiedä, pitäisikö olla huolissani siitä, että nobelisti Paul Krugman New York Timesissä ilmaisee huolensa Euroopan poliittisesta johtajuudesta ja poliittis-taloudellisesta rakenteesta.

Artikkelinsa hän ainakin otsikoi napakasti: A Continent Adrift.

Eikä hänen perustelunsa lähde jenkkien tavanomaisesta taivastelusta eurooppalaisten yhteiskuntien liian raskaasta julkisesta säätelystä, kuluista ja sosiaalisista turvaverkoista.

Onpa nykyisen maailmantalouden ja finanssien kriisin syy missä tai kenessä tahansa Krugman arvelee, että se iskee Eurooppaan suuremmalla voimalla kuin USAan. Ja syykin on ilmeinen. Kuten G 20 kokous viime viikonlopulta todisti, meillä politiikan sekä talous- ja finanssipolitiikan rakenteet, oikeastaan rakenteitten keskeneräisyys on aktiivisen korjaavan tai sopeutuvan toiminnan suurin este. Yhteisen sävelen löytäminen ei todella ole helppoa, kun kaiken kattavana on myös koko maanosan ja ilmeisesti lähes kaikkien sen valtioiden johtajuuden puute.

Suosittelen linkkiin tutustumista kaikille. Erityisesti niille, jotka peräänkuuluttavat positiivista ajattelua, optimismia ja yrittävät valaa uskoa siihen, että pahin on jo takana.

PS.

Kun huolesta ei ole juurikaan iloa, päätin olla pohteissani, en huolissani. Mitä tehtäs?

3 kommenttia

Vuotaako uutiset

16.03.2009 - 18:54 | hakki | Ihminen

Katselen parhaillaan kulttuuriohjelmaa nimeltä Uutisvuoto. Tämä on kulttuuriohjelma siksi, että sen sellaiseksi määrittelin.

Mutta on se jollain tavalla kieroa, kun 50 - 60 vuotiaat "grillaa" korkeintaan parikymppistä Miss Suomea. Kyynikot vailla vertaa, vetämässä juuri valittua Suomen kauneinta suuntaan jos toisen. Samanaikaisesti.

Eikö meillä todellakaan ole lakeja, joilla lasten kiusaaminen kiellettäisi? Vai meneekö tämä, päivän toisen pääuutisen vuoksi, ei todellakaan innoittamana, jo pedofilian piiriin?

4 kommenttia

Kokoomusko King? Vai Katainen?

16.03.2009 - 12:55 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Kovasti on haluttu viljellä kuvaa nuoresta ja pirpsakasta Espoon Siilinjärveläisestä, Kansallisen Kokoomuksen suosion keskeisimpänä dynamona. Ensimmäiset vaalit menivätkin nappiin. Samoin ulkoministerin vaihto-operaatio. Opetusministeristä en tiedä, mutta ei siitä soraääniä ole kuulunut.

Nyt kun ensi kerran on tullut seurattua Jyrki Kataisen toimintaa vähänkään pidemmällä aikajaksolla, täytyy ihmetellä millä lihaksilla puolueen puheenjohtajuus heltisi. Ja Euroopan paras valtionvarainministeri oli leivottu muutamassa kesän kuukaudessa. Siksikö? Mutta hetken miettimisen jälkeen vastaus on ilmiselvä. Kokoomus repi kannatuksensa viime eduskuntavaaleissa Sauli Niinistön kansansuosiosta. Itse asiassa kolme tai jopa neljä uusmaalaista kansanedustajaa saa kiittää Niinistöä paikastaan ja palkastaan. Ja aika moni muukin.

Ja niin myös Katainen. Niinistö ja demareiden romahdus tekivät Kokoomuksesta hallituksen toisen suuren puolueen. Ja Kataisesta valtionvarainministerin. Ja samalla Euroopan parhaan valtionvarainministerin. Muuta otetta kansantalouden johtajuuteen ei vielä oikein ole löytynyt. Ellei johtajuuten pidetä ilmaisuja jatkuvasti kasvavasta valtion velanottotarpeesta tulevina vuosina.

Tällä hetkellä, kun sekä demarit että kepulit tumpuloivat lähes kaiken mihin tarttuvat herää kysymys, loistaako Kataisen vai Kokoomuksen tähti vain ainoana valona pimeydessä? Vai onko se Kokoomus vaiko Katainen, jonka valonheitin on ainoana syöksymässä tunnelista vastaamme? Tai he kumpikin, yhdessä?

Meillä on taas alullansa raju muutos. Pitääkö sitä alkaa verrata toiseen vastaavaan yli sadan vuoden taakse? Aikaan jolloin sääty-yhteiskunta veti viimeisiään ja nykyiset puolueet syntyivät. Ja mitä olisi kasvamassa tilalle?

10 kommenttia

Järkikö voittamassa?

15.03.2009 - 10:34 | hakki | Liikenne, Uutiset, Kasvatus, Osaaminen, Oppiminen

Autokouluopetukseen suunnitellaan isoja muutoksia, uutisoi YLE.

Olisiko järki vihdoinkin pääsemässä voitolle? Siis opetuksessa. Edes ajo-opetuksessa? En tarkoita tässä sitä, että kaikkien oppilaitosten opettajien pitäisi konsultoida virkamiehiä maksimoidakseen ansionsa. Enkä sitäkään, että epäilisin opetusluvalla tapahtuvan opetuksen tarvitsevan ammattilaisten lisäpanostusta. Ennemminkin olen päinvastaisella kannalla.

Jos kerran "ensimmäisillä kerroilla ajokortin saamisen jälkeen onnettomuusriski on suurin. Tilastojen mukaan uuden kuljettajan mahdollisuus joutua kolariin ensimmäisillä ajokerroillaan on jopa nelinkertainen kokeneimpiin verrattuna." Kannattaisiko silloin miettiä mikä on ammattimaisen autokouluopetuksen taso ja lisäarvo? Tilastothan ilmeisesti osoittavat, että taito karttuu vasta ajaessa, ei autokoulussa?

Saattaisi olla yhteiskunnallisesti jopa toivottavampaa, että turvallisuuden nimissä tapahtuvan perinteisen autokouluopetuksen määrää vähennetään ja ostetaan ylijäävillä rahoilla oppilaille mahdollisuus simulaattoriharjoituksiin. Jos nimittäin liikennekoneidenkin käytännön lennonopetus on toteutettavissa 100 prosenttisesti simuloinnilla on hämmästyttävää, jos ei edes lähes samaan päästäisi henkilöauton ajokortin käytännön liikenneopetuksessa. Valmiita ohjelmiakin, ainakin maailmalta, varmaan löytyy.

Mutta moinen ei ole tämän artikkelin aihe. Aiheena on, että tämä on ensimmäinen näkemäni ehdotus, jossa opetus eriytettäisi sukupuolen mukaan, ilmeisesti sukupuolten erilaisten kuviteltujen tai todellisten tarpeiden mukaan. ”Naisille aiotaan lisätä auton käsittelytaidon opetusta ja miehille opetusta, jossa korostetaan varovaisuutta, malttia ja ennakoivuutta.” Jo se on historiallista, että tällainen ehdotus uskalletaan esittää. Ja sitä se on vielä suuremmassa määrin jos ehdotus onnistuisi läpäisemään feminismi-tasa-arvon yhteiskunnalliset puolustuslinjat ja toteutuisi.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että erityisesti lapsien inhimillisten perustaitojen opetuksessa – lukeminen, laskeminen, kirjoittaminen - varhaisopetuksen osittainen eriyttäminen vahvistaisi sekä poikien että tyttöjen oppimista. Samalla se antaisi myös pojille onnistumisen elämyksiä ja vähintäänkin paremmat muistot kouluajasta. Enkä usko sen ainakaan lisäävän poikien syrjäytymistä sen paremmin yhteiskunnasta kuin käsitteellisemmästä koulutuksesta.

Ehkä Olkahisen koulun projekti kantaa sittenkin vielä hedelmää?

5 kommenttia

Putinin koepallo

14.03.2009 - 16:29 | hakki | Uutiset, Politiikka, Puolustaminen, Kansankulttuuri, Johtaminen

Venäjän toiminta, varsinkin pitkässä juoksussa, on äärimmäisen ennustettavaa. Se toimii useimmiten aina juuri päin vastoin kuin ”kansainväliset diplomatian kohteliaisuussäännöt” siltä edellyttäisivät. Se lienee se slaavilaisuuden mystinen osa. Olen vuosien myötä myös ollut ymmärtävinäni, että venäläisillä on syvällä sielussaan jonkinlainen haava. Epäluulo siitä, että heitä ei oteta riittävän vakavasti eikä heitä kohdella Äiti Venäjän arvon ja arvovallan mukaisella kunnioituksella.

Ilmeisesti Putinin porukka (FSB, entisen GPUn johdosta työttämäksi jääneiden kaverusten kerho) pääsi valtaan pitkälti Jeltsinin ajan synnyttämän kansallisen häpeäntunteen siivittämänä. Kesti luonnollisesti oman aikansa vakiinnuttaa uuden hallinnon asema. Mutta taloudelliset ja poliittiset suhdanteet suosivat. Varsinkin kun sekä Ameriikan-Yrjö että Osama Bin näyttävästi avittivat. Keväällä 2007 Münchenissä Vladimir jo antoi ymmärtää, että suurvaltaa ollaan taas rakentamassa. Enää ei haluttu soitella 5. viulua.

Seurasi pitkällinen sarja mitä ihmeellisimpiä voimannäyttöjä sisältäen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Vaikkapa Viron patsaskiista, Suomen puutullit, Latvian öljyterminaali, Kuuban risteilijävierailut, strateegiset pommikonelennot valtamerille jne. Pisteenä i:n päällä Georgian sota, Ukrainan maakaasu ja Kasakstanin jenkkien lentotukikohta. Ja sitten vähitellen alkoi paljastua kuinka täydellisen rappion tilaan Yrjö-pojan hallinto oli maailman talouden saanut.

Ja hetken, aivan pienen hetken, alkoi näyttää siltä, että uhittelulle tulisi ainakin hengähdystauko ellei peräti pitempikin loppu. Omassa maassakin talous alkoi roikkua kuilun partaalla. Kaikkivaltiaat oligarkitkin joutuivat peruuttelemaan asuntokauppojaan. Voisi kuvitella, että töitä riittää ihan Äiti-Venäjän omien sisäisten asioitten hoitamisessa.

Ja nyt sitten HS kertoo, että Venäjä voisi sijoittaa strategisia pommikoneita Kuubaan tai Venezueelaan, jos maiden johtajat niin sopivat. Toiveita ovat kuulemma jo esittäneet. Kun puhujana ei ole sen paremmin Putin kuin Medvedjevkään, asialle ei kannattane antaa liian suurta painoa. Ainakaan heti. Mutta ei kannata kuvitella, että kukaan hallinnon tai armeijan edustaja moista koepalloa syyttä suotta ilmoille heittelisi. Ei Venäjällä. Ja kuten Kennedy aikoinaan niin Obamakin vasta aloittelee.

Viimeisten kahden vuoden aikana on käynyt ilmeiseksi, että FSB on rakentamassa uutta ”entistä suurvaltaa” Neuvostoliittoa, vaikkakin ehkä ilman kommunismia. Pitkä linja läntiselle merelle säilyy. Talouskriisi sotkee vain aikatauluja.

12 kommenttia

Viimeinen Peugeot

13.03.2009 - 11:30 | hakki | Liikenne, Markkinointi, Kauppa, Asiakaspalvelu ja viestintä, Business, Teknologia, International finance

Vetoomus

Ranskan presidentille

Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.

”Jokainen Peugeotin tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä on ympäristörikos.”

Vaihdoin autoa ennen kesälomia. Juuri sellaiseen kuin mielestäni perheemme tarpeet edellyttivät. Peugeot 307 SW vuodelta 2005. Automaattivaihde, vakionopeauden säädin, korkea istuma-asento, vetokoukku ja bonuksena vielä kattoikkuna ja aluvanteet molemmissa uusissa pyöräkerroissa.

Sitä on todella kiva ajaa. Erityisesti pitempiä matkoja. Ehkä kuluttaa hiukan liikaa mutta toisaalta iän myötä ajamisen kokonaismäärä on vähentynyt. Oman ennakkokäsitykseni siitä, että ranskalainen suunnittelee auton ajajaa silmällä pitäen vahvistuivat.

Mutta oi ja voi, vasen etulamppu paloi. Pikku juttu ajattelin, eikun vaihdetaan. Yritin sitä luonnollisesti itse, vaikka olin muistavinani, että joissain ”uusissa” autoissa sekin olisi jo jätettävä huollon tehtäväksi. Paljastui, että tämä oli juuri sellainen auto. 45 minuutin yritys tuotti kaksi kadonnutta ”klipsiä” ja kaksi irrallista vasemman puoleista etulamppua. Koska ensin luulin irroittaneeni vahingossa väärän.

Klipsi on sellainen huvittavan muotoinen, enintään noin 10 sentin mittainen rauta/teräslanka, joka jousen lailla pitää lampun umpiossa. Sellaisia siis ostamaan. Ei pitäisi olla hankalaa, asunhan Helsingissä. Ja varmemmaksi vakuudeksi antaisin työn tehtäväksi paikallisessa merkkipikahuollossa, Konalassa.

Mutta Oi ja voi. Merkki-pikahuolto oli ilmeisesti viimeisen noin vuoden aikana lopetettu, ilmeisesti tehostamistoimenpiteitten myötä. Ystävällinen autosihteeri siinä huollon varaustiskin vieressä opasti kuitenkin huoltotöiden vastaanottajalle, joka ”varmaan nopeasti pystyisi auttamaan”. Ystävällinen huoltotyön vastaanottaja selvitti varmuuden vuoksi, varmaan varaosista, että niitä klipsejä löytyy ainakin kaksi.

Mutta Oi ja Voi. Klipsejä ei ole, eikä niitä erillisinä edes saa, tilaamallakaan. Jos tuo 10 senttinen metallilanka häviää esimerkiksi lampunvaihdon yhteydessä, on vaihdettava koko umpio. Umpion hinta tuollaista 250 euron luokkaa. Mutta kun muutaman vuoden olen autoa ajanut, suhtaudun merkkikorjaamoiden hintoihin suurella varauksella. Päätin siis ottaa yhteyttä ranskalaisiin autoihin erikoistuneeseen yksityiseen autokorjaamoon, jossa jo aiemmin olin autoni kerran huollattanut. Aikaa varatessani kävi ilmi, että umpio olisi vaihdettava, ellei jostain löydy vanhaa ylimääräistä klipsiä.... Lampunvaihto hoituu sitten odottaessa. Sinne auto meni tänään.

Mutta OI ja Voi. Etsinnästä huolimatta ei löydy vanhoja klipsejä. Suosituksen perusteella sovittiin, että halvimmaksi tulisi, että he tekevät klipsit ja tästä riemastuneena sovin, että vaihdetaan samalla kaikki etupään lamput. Koska tämän suorittaminen edellyttää etupuskurin irroittamista, hommaan on varattava enemmän aikaa, ei siis kannattanut jäädä odottamaan. Tätä riemua kesti noin 10 – 15 minuuttia, eli juuri sen verran aikaa, että ehdin linja-autoon.

Mutta OI ja VOI. Etupuskuria ei voi irroittaa, koska etupyöriä ei saada irti. Niissä kun on lukitusmutteri, jonka avaamiseen sopivaa hylsyä ei autosta löytynyt. Sitä sitten etsitiin kolmen puhelun verran, jonka jälkeen minua pyydettiin ottamaan puhelimitse yhteyttä liikkeeseen, jossa kesärenkaat oli vaihdettu talvirenkaiksi. Ilmeisesti ao. hylsy on jäänyt heiltä palauttamatta. Näin tein ja huoahdin helpotuksesta. Homma hoidettu.

MUTTA OI JA VOI. Auton voi tulla hakemaan. Homma hoidettu, hinta 244 euroa. Töineen. Hylsyä ei ollut löytynyt ja voin ostaa sellaisen maahantuojalta ja toimittaa sen rengasliikkeeseen, joka palauttaa rahat tai voin hoidattaa homman rengasliikkeellä. Korjaus oli onnistunut osia irroittelematta. Mutta työaikaa kuulemma meni rutkasti.

Lampun vaihdosta alkanut tutustuminen ranskalaisten autojen ihmeelliseen maailmaan tuli päätökseen. Tältä erää. Hinta 244 euroa, erinäinen määrä kilometrejä ja omaa aikaa. Sattuhan noita?

Se on sitten ehdottomasti viimeinen Peugeot merkkinen auto, joka tähän perheeseen hankitaan. Todennäköisesti viimeinen ranskalainen auto.

Varmaan Peugeotilla on jonkinlainen Ympäristösertifikaatti? Laatusertifikaatti? Kestävän Kulutuksen Kannattajan sertifikaatti? Suosittelisin, että ne repisitte. Toivoisin, että Ranskan Suurlähetystö, joka käsitykseni mukaan seuraa kiinteästi mitä Suomen lehdistössä Ranskasta kirjoitetaan välittäisi viestini Ranskan presidentille Nicolas Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa eli Nicolas Sarkozy:lle.

”Jokainen Peugeotin jatkuvuuden tukemiseen heitetty euro on turha. Kyseessä ei ole auto vaan ympäristörikos.”

16 kommenttia

100.000.000.000 euroa

12.03.2009 - 12:42 | hakki | Työelämä, Talous, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises

Nyt kun hallituksen eläkehöpsötys on haudattu, siirrytään seuraavaan.

Entisaikaan huonojen viestien tuojien elinajanodote oli hyvin lyhyt. Ja oli siitä ainakin se hyöty, ettei moinen pessimisti päässyt uudestaan pilaamaan hallitsijan hyvää tuulta. En väitä olevani hallitsija, en sinne päinkään, mutta toivoisin, että valtionvarainministeri lopettaisi jo vähitellen kansakunnan motivoimisen talvisota-talkoisiin.

Vajaa puoli vuotta sitten, kansainvälisen talouden kriisi ei aiheuta syytä huoleen. Ei koske meitä. Sitten elvytystä pari sataa miljoonaa. Sitten pari miljardia. Yks´kaks 10 miljardia. Vastikkeetonta pankkitakausta 50 miljardia. Valtionlainaa 20 – 30 miljardia. Nyt 40 – 60 miljardia. Jos hän vielä muutaman lisäviikon saa tuplaa varmaan tuokin.

Muutamassa kuukaudessa kansantalouden tulevaisuus on täysin kuralla. Mustemmalla maalilla taivaanrantaa ei juuri voi enää piirtää. Kannattaisiko hallituksen miettiä mitä voitaisi tehdä, että tuollaista lainamäärää ei jouduttaisi ottamaan? Sen ottaminen kun tarkoittaisi, että valtion nykyinen 50 miljardin lainakanta nousi yli 100 miljardin euron. Ja tämä on vasta arvio. Minua ei lainkaan ihmetyttäisi, jos kyseessä olisi poliittinen arvio. Arvio jonka ei vielä oleteta herättävän kansalaisia vaatimaan johdon vaihtamista.

Taktiikka on kyllä hyvä. Hilataan velkamäärää pikku hiljaa ylös. Ettei kansa pelästy. Etteivät typerykset huomaa, mitä se merkitsee. Etteivät ala vaatia tilille.

100.000.000.000 euroa on aika iso velka. Suomen valtionvelaksikin. Lähes 20.000 euroa jokaista kansalaista kohti. Ja enemmänkin niitten osalta, jotka sitä ovat joskus maksamassa.

Milloin alatte tehdä töitä sen eteen, että tuon kokoista lainaa ei tarvitse ottaa?

PS.

Taisivat olla Neuvostoliitolle maksetut sotakorvaukset pikkuraha tähän verrattuna?

7 kommenttia

Rapaa pöydälle ja kissa roiskuu - taktiikka

12.03.2009 - 08:50 | hakki | Politiikka, Farssi, Ihminen, Kansankulttuuri, Poliittiset puolueet

Onneksi meitä ihmisiä on niin moneksi. Ja maailmakin on niin monimutkaiseksi mennyt, että joukossamme on monia, jotka uskovat CAI:n teloittaneen Kennedyn veljekset. Ja on niitä joiden mielestä USA:laiset uuskonservatiivit tilasivat 9/11 tapahtumat. Joku kuvittelee varmaan vieläkin Hitlerin kuljeskelevan Argentiinassa, Boliviassa tai vaikkapa Paraguayssa. Jotkut uskovat Joulupukkiin, jotkut Jumalaan. Ja luomisoppiin. Uskokoon jokainen mihin haluaa.

Mutta mitä tapahtuu poliitikolle kun hänet ensi kerran valitaan kunnanvaltuustoon tai eduskuntaan? Katkeaako yhteys rationaaliseen maailmaan todella sillä samalla silmänräpäyksellä? Suoritetaanko silloin jotkut initiaatiomenot vai riittääkö kähmyilyn ja sananselityksen hihamerkkin suorittaminen? Tullaanko viimeistään silloin osaksi jotain uutta uljasta rotua, jossa todelliset asiat ovat sellaisia, kuin haluaa itse uskoa niiden olevan? Yksinkertaisista töppäilyistä tulee monimutkaisia, salajuonien ja yksityiskohtaisten suunnitelmien loistavia tuloksia. Tappiot muuttuvat voitoiksi, velat saataviksi?

Kuten sanottu, uskokoon jokainen mihin haluaa. Mutta matka Rukan hangilta eiliseen välikysymyskeskusteluun on sitä paljon yksinkertainen ja selkeä, että saa siinä olla myyntitykki primus inter pares joka salaliittoteorian kaupaksi saa. Ja varsinainen lammaslauma ostajina.

Törppö mikä törppö. Siis Isämme Aurinkoinen.

PS.

On luonnollisesti kokiksien intressissä tukea kepu-pääministeriä. Vaalit ovat tulossa ja jopa taisto sieluista käy maaseudulla, Siilinjärvi mukaan luettuna, kiivaana. Mitä kauemmin Matin antaa töpeksiä sitä parempi.

2 kommenttia

Mahtaa Mattia hatuttaa 2

11.03.2009 - 11:36 | hakki | Työelämä, Ihminen, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Hallitus sitten perääntyi eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella. Hienoa.

Tämä ei todellakaan poista tarvetta myöhäistää suomalaisten eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa. Mitä kauemmin kansalaiset haluavat ja saavat töitä tehdä, sen parempi heille itselleen ja meille kaikille. Erityisesti tämä koskee yksityistä sektoria, eli sitä josta ilmeisesti luonnonlain tavalla huonoina aikoina vanhimmat työntekijät pannaan, usein yhteisellä sopimuksella, putkeen.

Nyt sitten pitäisi pakon tilalle kehittää porkkana. En oikein jaksa uskoa, että siinä iässä jolloin suurin osa ihmisistä alkaa ajatellä eläköitymistään, raha olisi enää läheskään tärkein konsultti. Näin niin kauan kuin nykyisenlainen varallisuus- ja ansiotaso maassamme säilyy.  Työtyytyvyys ja viihtyvyys, itsensä toteuttaminen ja työn haasteellisuus, mahdollisuus vaikuttaa työn tuloksellisuuteen jne. ovat olennaisesti tärkerämpiä kuin mahdollinen eläkkeenaikainen lisäeuro.

Mutta otsikkoon. Viikko sitten Matti jutteli ay-liittopomojen kanssa. Tulos ei, Matin vakuutteluista huolimatta, luonut positiivista odotusta. Eilen hän tapasi ilmeisesti saman porukan ja positiivinen odotus syntyi siltä istumalta. Tänään sitten, työnantajapuolen johtajakin ollessa mukana, hallitus perääntyi. Mikä oli muuttunut? Katainen oli palannut lomalta.

Siis Jyrki Katainen oli pelastanut maamme yleislakolta? Ei ehkä aivan näinkään. Mutta kyllä tämä episoodi osoitti kumpi on tässä hallituksessa todellinen apupuolue.

PS.

Ilmeisesti Matin ei enää tarvitse uhrautua pääministeriksi kolmannelle kaudelle? Voisiko Matin eläkkeellesiirtymistä aikaistaa? Tuskin hän keskiarvoja pilaisi? Onnistuisi esimerkiksi välikysymyksellä, johon opposition lisäksi yhtyisivät hallituspuolueitten vastuulliset tahot.
PPS.

4 kommenttia

Pörssiralleja

10.03.2009 - 20:42 | hakki | Työelämä, Talous, Ihminen, Oppiminen, Crises

Vaihtelevia pörssiralleja on lupailtu tuleville päiville. Ehkä jopa viikoille. Eiköhän yritetä nauttia. Tuskinpa sillä, että rallit tapahtuvat tuolla 4500 pinnan tietämissä ja todennäköisimmin tason alapuolella, on väliä? Välillä mennään ylös. Välillä tullaan alas. Kyllä sijoittaminen ainakin jatkuvan reaaliaikaisen seurannan osalta lottoamisen voittaa.

Päätellen siitä millä tavalla pörssi on viime kuukausina osakkeiden arvoa kohdellut saattaa olla, että aika monella arvojen jatkuvaan nousuun uskoneella on suru puserossa. Varsinkin niillä, jotka sijoituksiaan velalla ovat rahoittaneet.

Kun viime laman aikaan totesin, että kaikki meni päin … sitä, eikä minkään valtakunnan virkamieheltä tai muultakaan itsensä asiantuntijaksi ylentäneeltä oikein saanut tukea, avusta nyt puhumattakaan, päädyin ajatukseen kerätä ympärille ”kohtalotovereita”. Ei siksi, että taivastelisimme huonoa tuuriamme vaan siksi, että voisimme oppia toisiltamme, jotain. Tai jotain muuta. Tai tehdä jotain yhdessä. Repiäksemme epätoivon omasta ja toistemme päästä. Havaitsin, että hyvin toimi.

Vertaisavulle, spontaanille ja itse aikaansaadulle vertaisavulle alkaa olla taas tilaus. Jos asia on sinulle ajankohtainen, suosittelen.

Itse aikaansaadulla vertaisavulla voi ensisijassa auttaa itseään. Annan esimerkin. Aika moni ns. suurten ikäluokkien edustaja on jäämässä tai juuri jäänyt eläkkeelle. Mutta aiemmasta poiketen hyvässä kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja sitten, yks´ kaks´ yllättäen: kukaan ei enää kaipaa, itse ei osaa antaa, päivärutiini katkeaa, työtoverit häviävät. Vähän samanlainen tilanne kuin työttömyys?

Nyt saattaisi olla juuri oikea aika miettiä, mitä aikoo tehdä lopulla elämällään. Hankkia lisää fyffee? Vai kuulostaisiko valta paremmalta? Poliittista painoarvoa? Itsekunnioitusta? Yrittäjyyttä? Kotoutusta? Kielten opiskelua? Kielen opetusta? Sijais-vanhemmuutta vai isovanhemmuutta? Tukivanhemmuutta? Vanhustenhoitoa? Vai mitä sinulle tulee mieleen?

Itse rakennetulla vertaisavulla voi ensisijassa auttaa itseään. Mutta vain, jos auttavat kokevat itsekin tulevansa autetuksi.

Eikä maksa mitään.

6 kommenttia

Susi, Susi!

10.03.2009 - 09:30 | hakki | Raha & valta, Politiikka, Talous, Johtaminen, Crises

Siitä lähtien kun tietoisuus lähestyvästä finanssikriisistä ylitti median uutiskynnyksen on löytynyt myös niitä, jotka kertovat tilanteen olevan jo historiaa tai että käänne on ainakin juuri tulossa. Sen aloittivat meillä Vanhanen ja Katainen. Nyt viimeksi ovat esiin tulleet Doctor Doom, EKPn pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja aina luotettava Merrill Lynch. Kaikki heistä taatusti hyvin informoituja asiantuntijoita alallaan.

Miksi? Uskovatko he vilpittömästi, että kriisi joka vajaat puoli vuotta on lisääntyvästi hallinnut meidän ajatuksiamme, olisi näin lyhyt? Vai virkansako vuoksi he pyrkivät uskoa valamaan? Vai onko heillä omat syynsä, ”secret agenda” tai jopa oma intressi, jonka vuoksi muut täytyy vakuuttaa paluusta normaaliin?

Missä menee positiivisen ajattelun tai realismin vaatimuksen raja? Onko parempi uskoa perusteettomaan lupaukseen, luottaa siihen ja siten repiä lamaa korvien välistä kuin varautua vähintään henkilökohtaisella tasolla siihen ja varmistaa, että itse ja läheiset mahdollisesta kurimuksesta selviävät? Onko ministerien vastuutonta vokotella yksittäisiä kansalaisia kuluttamaan ”talvisodan hengessä”?

Luottamus on aika kimurantti kysymys. Meillä on taitettu peistä siitä missä määrin median mahdollinen tilanteen mustamaalaaminen on itsessään edistänyt tulevaa. Toiminut itseään edistävänä ennusteena. Luonut lamaa. Pitäisikö samalla kyseenalaistaa ”positiiviset ajattelijat”? Olisiko syytä lopettaa spekulointi, sulkea silmänsä ja korvansa ja erityisesti mielensä? Tiedämmehän, että tieto lisää tuskaa.

Nykykriisi syvenee luottamuksen puutteen vuoksi. Lisääntyykö luottamus valamalla perusteetonta uskoa siihen että tilanne on jo käytännössä ohi? Kuinka kauan kestää ennenkuin luottamus menee myös positiivisuuteen ja sen pappeihin? Ja mitä siitä seuraa?

Muistathan vanhan sadun paimenesta, joka huusi SUSI, SUSI turhaan? Ja miten kävi kun susi tuli? Kun tässä on kyse käänteisestä kiljumisesta pohdituttaa lähinnä se, ehtiikö susi syödä lampaitten lisäksi myös kaikki paimenet, ennen kuin suojassa olevat kyläläiset havahtuvat.

PS. Mitä tästä pitäisi oppia?

Tee mitä teet, kuses oot kumminkin.

Vai.

Tee mitä teet, mutta luota vain itseesi.

2 kommenttia

Sitä on liikkeellä

09.03.2009 - 13:55 | hakki | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Kasvatus, International finance

Tänään hyvästelimme Tellen. Hän lähtee eläkkeelle. Sitä on liikkeellä. Käsitykseni mukaan hän lähti juuri oikeaan eli ”säädettyyn” aikaan, mutta mistä minä tiedä. Aika moni kynnelle kykenevä harkitsee tänä päivänä eläkkeellelähdön aikaistamista. Siis, nyt kun vielä pääsee. Hyvän sään aikana. Seurausta siitä vastuullisesta poliittisesta johtajuudesta, jota hallituksemme niin kiitettävästi osoittaa?

Jotenkin sitä ihmettelee miksi jotkut haluavt ehdoin tahdoin aiheuttaa eripuraa, epävarmuutta ja mahdollisesti jopa hätiköityjä toimintapäätöksiä, yhteiskuntarauhan järkkymisen mahdollisuudesta nyt puhumattakaan. Ja miksi riidanhaastajien täytyy aina olla hallituksen ministereitä? Kun ensin Matti Mainio sai turpiinsa kaikilta mahdollisilta tahoilta; oppositiolta, kansalaisilta ja ammattijärjestöiltä keksinnöstään Rukan laduilla ja Jyrki-boy sai ehkä hetkeksi tukahdutettua suurimpia liekkejä, niin miksi ihmeessä Häkämiehen pitää vielä erikseen mennä kerjäämään lisää?

Olemme varmasti kaikki liikuttavan yksimielisiä siitä, että kansalaisten keskimääräistä työuraa on syytä pidentää. Mutta jos riidan avoin haastaminen on paras mihin tämä hallitus pystyy.... Sitä paitsi. Toteutunut eläkeikä on nousussa, kuulemma erityisesti julkisella sektorilla. Sillä ei tietenkään ole kustannusmielessä minkäänlaista merkitystä huoltosuhteeseen. Kannattaisiko hallituksen edesauttaa sellaisten keinojen kehittämistä, joilla halukkaat myös yksityisellä sektorilla voisivat ja haluaisivat eläkeikäänsä viivästyttää? Nythän yksityinen sektori tuntuu imevän kvartaalitehokkuutensa ihmisten terveydestä ja motivaatiosta. Kuka sitä haluaisi vielä vapaaehtoisesti jatkaa?

Narulla ei voi työntää, eikä joukkoja enää hevin ruoskalla johdeta. Ainakaan pitkää aikaa. Ja kansalaisten poliittinen muistikin on internetin myötä pidentymässä lähelle vaalikauden pituuksia. Enää ei poliitikoilla ole mahdollisuutta laskea sen varaan, että seuraavien vaalien tullessa, tehdyt päätökset on unohdettu. Netti muistaa.

PS Matti, Jyrki ja Jyri:

Jos kuitenkin aiotte kaatua saappaat jalassa ja viedä pakkotyölakinne läpi pyytäisin kiinnittämään erityistä huomiota seuraavien instituutioiden eläke-etujen kustannusvaikutuksiin:

Suomen Pankki, Eduskunta, Kansaneläkelaitos.

2 kommenttia

Energia, ruoka (ja vesi) maapallon pullonkauloina

08.03.2009 - 09:52 | hakki | Ihminen, Corruption, Crises, International finance

Siis tulevaisuudessa. Ei nyt. (Ei vielä.) Eikä meillä. (Ei vielä.) Mitä nyt huomattavalla osalla ns. mutakuonomaista. Afrikassa ja siellä jossain muuallakin, kaukana.

Voimmeko me todella väittää, että esimerkiksi bensiinin hinta lähestyy meillä kipukynnystä? Hinnasta 75 %, siis kolme neljännestä on veroa(Kuulemma oikea luku nyt on noin 60 %.) Rahoitamme suuren osan julkisista palveluistamme sillä verolla. Ostamme sen sitä paitsi ns. markkinahintaan maista, jotka käyttävät myyntitulot asevarusteluunsa ja hallitsevan luokkansa öykkäröintiin. Emmekä yksin me. Sitä tekevät kaikki muutkin.

Ei meiltä ruokakaan ole loppumassa. Ennemminkin olemme tähän mennessä olleet huolissamme ylituotannosta, ja sen hyvinvointiamme rajoittavista kustannuksista. Se, että siellä jossain ihmiset osallistuvat ruokamellakoihin tai osallistuvat öljy-yhtiöitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, ei meitä vois vähempää kiinnostaa. Oikeesti. Eikä ketään muitakaan.

(Olemmeko viime aikoina, odottaessamme yhä vain karmivampia uutisia maailmantaloudesta ja pörssien liukumäistä miettineet kuinka monella ihmisellä on päivittäin puutetta puhtaasta vedestä? 1, 2 vai 3 miljardia ihmistä? Vai pitäisikö niitä kutsua lähimmäisiksi? Ei kai.)

Hyväksymme markkinoiden ns. näkymättömän käden, joka yhä enemmän alkaa muistuttaa globaalia ahneitten ökyjen pelipöytää, jossa jokainen uusi jako kasvattaa voittoja. Samalla pienennämme panoksiamme globaalin taloudellisen tasa-arvon kehittämiseen, pienentämällä kehitysapumäärärahojamme. (Tosin uutisten mukaan lähestymme taas 0,7 prosentin tavoitettamme tänä vuonna, kun BKT pienenee.) Rakennamme itsellemme erilaisia suojamuureja, sekä taloudellisia että todellisia, jolla pyrimme pitämään ”ulkopuoliset” tuotteet ja ihmiset edelleen siellä minne ne kuuluvat – ulkopuolella.

Ja kuorutuksena hyvinvointikakkuumme laskemme tulevaisuutemme sen varaan, että palkkaamme ns. kehitysmaista heidän itsensäkin tarvitseman koulutetun työvoiman.

Ja lisäksi olemme huolissamme poliitikkojemme epärehellisyydestä ja moraalittomuudesta. Pitäisikö samalla vilkaista peilin? Siihen omaan?

Juttua viime toukokuulta. Suluissa lisäyksiä tätä päivältä. Näin maailma muuttuu.

4 kommenttia

Mahtaa Mattia hatuttaa

07.03.2009 - 09:30 | hakki | Työelämä, Farssi, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Vaikka miehessä omasta mielestään selvästi on UKK ainesta ja päivittäin sinkoilee maasta ja maanosasta toiseen syömään, juttelemaan kai useimmin ihmettelemään, oma Waterloo löytyy kuitenkin Koti-Suomesta. Rukan hangilta. Tästä huomaamme kiistatta, että urheilu ei välttämättä aina "friskaa päätä ja niskaa". Eikä Matti Mainio voi edes vetää päätä täyteen.

Kaiken sen perusteella mikä on tullut esille sen jälkeen kun hallituksen eläkepäätös tuli julkisuuteen on aivan ilmeistä, että Vanhanen ei tiedä työeläkkeistä, työeläkelainsäädännöstä, viimeisistä asiaa koskevista päätöksistä ja aikaansaaduista tuloksista tuon taivaallista.

Perintöprinssin ja vuoden 2019 pääministeriyteen johtavalle tielle tuli ainakin iso, eläkkeenmentävä kuoppa. YTN haaveilee jo yleislakon mahdollisuudesta. Siis YTN. Mikä ihmeen YTN? Oppositio pääsee ryöpyttämään Arkadiamäen suorassa TV-lähetyksessä. SDP pääsee esittämään uuden, tosin täysin toivottoman välikysymysnäytelmän yhdessä muun opposition kanssa. Muutamassa päivässä adressit.com kerää 100.000 allekirjoitusta vastustamaan vanhusten pakkotyötä.

Ja sitten Jyrki-boy tulee pelastamaan Matin pinteestä. "Pidetään nyt päät kylmänä ja jäitä taskuissa. (Mitä hyötyä muuten on taskuissa olevasta jäästä? Märkähän siitä tulee.) "Soo, soo Matti. Eiköhön nyt taas rauhoituta. Kyllä isi hoitaa." Eiköhän jutella asiasta. Siinä kolmikantaisessa eläketyöryhmässä.

Olen jo lakannut laskemasta kuinka monta naulaa turkoosihallitus on arkkuunsa naulannut. Mutta kahden vuoden saldo ylittää jo tarpeen moninkertaisesti. Demokratiassa pääministeri vähintään jo eroasi omien ja ministeriensa toilailuiden vuoksi. Mutta politbyrokratiassamme kaikki on ilmeisesti toisin.

PS.

Vanhojen periaatteittensa mukaisesti Kepu on valmis panemaan pakkotyöhön jopa kansanedustajat. Vai tarkoittikohan Matti sittenkin ostaa kannatusta lupailemalla aiemppaa parempia ja aiemmin lankeavia eläke-etuja kansankansanedustajille? Mutta on asia josta ei tingitä. Maatalouseläkkeisiin ja erityisesti luopumiseläkkeisiin ei kajota.

 PPS.

Onkohan Vehviläiselle jo valjennut miksi Helsinki tuli asiantuntijaselvityksen parhaaksi alueellistettavaksi aiotun Väyläturvallisuusviraston sijaintipaikaksi? Voisiko sillä olla asian kanssa tekemistä, että toimeksianto sisälsi yhtenä vaihtoehtona myös Helsingin? Taisi tulla tehtyä virhe? Ei Kepu noin alkeellista yleensä alueellistamishankkeiden valinnassa tee.

3 kommenttia

Ja pörssisukellus jatkuu tänään

06.03.2009 - 09:53 | hakki | Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Business, Johtaminen, Politics, Corruption, Crises, International finance

Usko markkinoihin on kai hävinnyt? Joko tänään rikkoutuu 4000? Milloin hypitään taas ikkunoista?

Aina välillä pörssit yrittävät pyristellä tutkainta vastaa. Eihän tuo ihme voi olla? Siellä toimivat ja asioivat ovat jo menettäneet paljon. Uskostaan kohta kaiken. Eikä kukaan kai vapaaehtoisesti halua lisää menettää? Ja aivan yhtä usein, ellei useamminkin, pörssi on joutunut perääntymään. Olemme ilmeisesti siirtyneet aikaan, jolloin pörssi ei ole hintojen osalta aina oikeassa. Vai olemmeko?

Viikko viikolta ennusteet yksittäisten valtioitten, unionin ja jopa koko maailman kasvunäkymistä heikkenevät. Ja inhottaa kirjoittaakin, mutta loppua ei vieläkään ole näkyvissä. Olemme edelleen vapaassa pudotuksessa, jota esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla ei vielä huomaa mistään muusta kuin uutisista. Viimeksi eilen EKPn pääjohtaja järkytti markkinoita ennakoimalla euroalueen ”kasvuksi” - 2,2 – 3,2 prosenttia kuluvalle vuodelle. Siis ”onneksi” nyt ei enää puhuta kasvusta vaan, realistisesti, kutistumisesta. Onneksi siksi, että lausumassa kuuluu jo realismia. Uskoa se putoaminenkin vaatii.

Tähän samaan kuvaan kuuluu keskuspankkien kilpailu keskisimmän aseensa, koron alentamisesta. USAssa se on jo jonkun aikaa ollut käytännössä 0 (nolla) prosenttia. Nyt Englannin keskuspankki tiputti sen jo 0,5 (puoleen) prosenttiin. Lasku oli historiaallinen. Se oli alin korko pankin vuonna 1694 alkaneessa historiassa. EKP on laskenut omaansa vasta 1,5 (puoleentoista) prosenttiin. Odotan mielenkiinnolla milloin siirrymme negatiivisiin lainakorkoihin. Ehkä senkin vielä näen?

Jo ”aika päivää” sitten valtiot ,USA ja IsoBritannia etunenässä ovat ottaneet vastatakseen kaikesta mahdollisesta omassa kansantaloudessaan. Venäjä ja Kiina ovat sitä tehneet jo kauan. Miljardit ja miljardit lentelevät. Tuetaan ja taataan pankit, suurimmat yksittäiset työnantajat autoteollisuus etunenässä. Ja kohta aletaan rakentamaan infraa; rautateitä, teitä, siltoja, öljyputkia ja tiedä häntä mitä. Milloin koostetaan (toivottavasti?) uusi ”New Deal”. USAlle? Ensimmäiselle maailmalle? Vai maailmalle?

Väittävät, että USA on siirtynyt setelirahoitukseen jo aikapäiviä sitten. Mutta onhan taala monessa mielessä paljon muutakin kuin USAn kansallinen valuutta. Englannin keskuspankki on viimein alkanut ostaa valtion velkakirjoja, eli siirtyä sekin setelirahoituksen puolelle. Kummassakin maassa puhutaan miljardeista. Jopa sadoista jopa tuhansista miljardeista. Taitaa olla aika moni muukin valuutta kohta setelirahoituksen tiellä? Olemmeko Mugaben tiellä Zimbabwesta?

Ei vallassa olevia voi ainakaan syyttää siitä, että oltaisi oltu aivan toimettomana. Mutta onko tehty oikeita asioita? Tarpeeksi nopeasti ja näyttävästi? Obamankin etsikkoaika alkaa kulua umpeen. Nyt alkaa nimittäin jo olla aika myöhäistä repäistä ihmiset irti laman ajatuksista. Ja kuitenkin juuri siitä, johtajuudessa olisi nyt kysymys. Repiä lama pois korvien välistä. Jos sitä eivät onnistu tekemään valitut valtapoliitikot sen tekevät vallattomat, ns. uudet luudat. Niin on käynyt aina aiemminkin. Äärimmäisin huonoin tuloksin.

Saattaisiko olla niin, että maailman mahtavat luottavat enemmän kansantaloustieteen perinteisiin syy – seuraus – suhteitten mekaniikkaan kuin siihen, että nykytilanne vaatii jotain aivan uutta? Mitä pidemmälle tämä tilanne on kehittynyt, sitä ilmeisemmäksi on käynyt, että perinteiset axioomat, teoriat ja Excel-taulukot eivät toimi. Usko markkinoihin, politiikkaan ja tulevaisuuteen on häviämässä Ensimmäisestä Maailmasta. Ilmeisesti raha, käytetään sitä kuinka suurissa määrin tahansa, ei yksin ole enää ratkaisu.

Kehittäkää uutta.

12 kommenttia

Taas pörssi sukeltaa

05.03.2009 - 11:37 | hakki | Työelämä, Politics, Corruption, Crises, International finance

Kävin katselemassa löytyisikö tietoa siitä, miten maailmanpankkien poispotkitut johtajat ovat järjestäneet tulevaisuutensa. Siis ne, joiden luovaa finanssialan tuotekehittelyä tai vähintäänkin huonoa johtamista saamme kiittää suuresta osasta edessämme olevaa.

Englannissa Telegraph taivasteli Royal Bank of Scotland:in entiselle pääjohtajalle, vähintäänkin kyseenalaisin todennäköisesti epäoikeutetuin perustein maksetusta eläkkeestä, jonka markkina-arvo ylittää 30 miljoonaa puntaa. Eläkeikää varhennettiin samalla 10 vuodella. Jos vaivaudut juttuun tutustumaan havaitset, että hän ei ole ainoa. Edes Englannissa.

Usassa New York Times kirjoittaa työttömiksi joutuneista pankinjohtajista, jotka pilkkahinnalla nyt ostavat asuntoja, joitten entiset omistajat ovat ne pankille menettäneet. Pankinjohtajat itse ovat noitten asuntojen ostajia aikoinaan rahoittaneet. Heidän itsensä mukaan kyseessä on toiminta, joka kelpaisi esimerkiksi, jopa hallitukselle. Itselleni syntyvä mielleyhtymä on kyllä jotain aivan muuta. Mutta toisaalta; tapahtuihan sitä Suomessakin laman aikana kaikenlaista. Omaisuuden uusjaon nimissä.

Ja tähän sitten viimeinen linkki. Niin ikään NYTstä oppitunti siitä, miten pitää toimia kun yritystoiminta loppuu. Juttua siitä, miten Merril-Lynchin johto, viimeisillä voimillaan, tehtyään tappiota yli 26 miljardia taalaa ja juuri ennen joutumistaan Bank of American ostamaksi maksoi 11 korkeimmalle johtajalleen kullekin yli 10 miljoonan kipurahat ja 149 johtajalle kullekin yli 3 miljoonan taalan kipurahat. B o A sai haltuunottoon valtiolta 20 miljardia taalaa. Bonuksista tai hyvän-miehen-lisästä tässä ei kai voinut olla kysymys? Avoimeksi jää mitä maksettiin niille muille noin 38.849 Merrill-Lunchin toimihenkilölle.

Pitäisikö todeta, että hyvä pojat? Vai saatanan rosvot? Vai, että ihminen on ihminen aina vaan? Vai, että eihän se ole roisto joka saa, vaan se joka antaa?

En jaksanut enempää etsiä. Kai nämä riittävät esimerkiksi siitä mitä tapahtuu, jos markkinat saavat toimia vain sen näkymättömän käden varassa?

PS.

Ehkä sittenkin vain ihailla? Kyllä joillakin on otsaa.

6 kommenttia

Tumpissa on tolkkua

05.03.2009 - 09:13 | hakki | Uutiset, Politiikka, Itsenäisyys, Johtaminen, Crises

Vaikka ulkoministerimme käveleekin kansainvälisille kokouspaikoille, eikä häntä kaikkialla oteta todesta eikä päästetä turvatarkastuksen ohi, ja vaikka taitaa olla varsinainen linssiludekin, hän on ainakin piristävä poikkeus perinteiseen tapaamme hoitaa ulkosuhteita. Miellyttävintä tällaisena vanhana tossunkuluttajana on havaita, että kaikessa ”nuoruuden tuoreudessaan” hän on kannanotoissaan ja toimissaan uskottava.

Nyt viimeksi tämä tuli korostetusti mieleen katsoessani Hesarin nettiversion valokuvaa, jossa hän keskustelee mm. Hillary Clintonin kanssa. Kuva kertoi paljon Tumpin kyvystä herättää kiinnostusta small-talk vaiheessakin. Ei vähäinen saavutus, sillä perustaltaan ulkopolitiikassakin voi päästä pitkälle tuntemalla ja ystävystymällä sen keskeisten tekijöiden kanssa. Arvostus on ansaittava.

Eikä tilannesilmässäkään näytä vikaa olevan. Puhua EU:n ja USA:n sekä Venäjän yhteistyömahdollisuuksien uuden alun puolesta NATOn ja EUn ulkoministerien illallisilla tilanteessa, jossa selkeästi on uusien aloitusten mahdollisuus, nostaa pienen maan ulkoministerin ja samalla edustamansa maankin profiilia. Vai pitäisikö sanoa, kirkastaa maabrändiä? Eikä siitäkään varmaan haittaa ole, että uuden hallinnon ulkoministeri Clinton, ensimmäisellä Euroopan vierailullaan ja matkalla tapaamaan venäläistä kolleegaansa, saa ”viimeisen voitelun” suoraan Karhun kyljestä?

En oikein pysty näkemään hänen edeltäjiensä suoriutuvan tilanteesta näin näyttävästi. Ja pisteenä i:n päällä. Samalla Tumppi toimi Paasikivimäisemmin kuin yksikään ulkoministerimme, koskaan. Lisäsi samalla maamme uskottavuutta niin idässä kuin lännessäkin.

Itsenäiselle realismille on tilaa.

PS.

Tiedä häntä loistaako Tumpin esiintyminen korostetusti vain siksi, että se on turkosihallituksen tavanomaiseen tumpelointiin nähden niin poikkeuksellinen? Tuskin.

12 kommenttia

Vaihdetaan Valistuneeseen Diktatuuriin

04.03.2009 - 09:39 | hakki | Työelämä, Talous, Poliittiset puolueet, Politics, Corruption, Crises

Olisiko niin, että ns. vakiintuneessa demokratiassa toimenpiteitten käyntiinsaattaminen vie liikaa aikaa? Olen aiheesta silloin tällöin kirjoitellut. Viimeisimmät Korjattaisiko syitä vai seurauksia ja Sammuttakaa oikein. Ja nyt samasta puhuu perheyritysten liiton puheenjohtaja Anne Berner. ”Marraskuusta asti on luvattu toimia. Nyt on maaliskuu ja toteutusta vasta mietitään. Tällä välin yritykset ehtivät mennä nurin, hän jatkaa.” Kun en Kauppalehteä paperisena enää juurikaan lue, perustuu tietoni hänen mietteistään tähän nettiversioon.

Onko niin, että politbyrokraattinen instituutiomme ei vain toimi tarpeeksi nopeasti, voidakseen reagoida poikkeuksellisiin tilanteisiin? Tällä kertaa yritysten selviytymiseen ja työllisyyden ylläpitämiseen.

Lienee arkijäljellä ajatellen aika selvää, että jokainen päivä joka vierähtää ilman korjaavia tai rajoittavia toimenpiteitä pahentaa tilannetta. Mitä aikaisemmin tulipaloa päästään sammuttamaan, sitä pienemmillä vaurioilla selvitään. Turha sinne tulipalopaikalle on enää ensi viikolla mennä.

Aivan yhtä paha on tilanne jos vedellä aletaan sammuttamaan bensiinipaloa, tai monesta muusta syystä syttynyttä paloa, jossa vesi vain laajentaa vahinkoja. Miten olisi käynyt esimerkiksi, jos Porvoon tuomiokirkkoa oltaisi lähdetty sammuttamaan tavanomaisin keinoin?

Eli tässä taloustilanteessa ei yritysten lainansaannin turvaaminen auta, jos niillä ei ole kysyntää. Tuskinpa niin pöhköä yritystä tai yrittäjää onkaan, joka pitempiä aikoja palkkoja työntekijöilleen maksaa, jos kassaan ei aina välillä kilahtele rahaa asiakkailta?

Ei yrityslainoilla eikä kela-maksujen poistamisella lisätä kysyntää. Kysyntää lisätään kasvattamalla ostovoimaa ja -halua tai jopa -pakkoa. Yhteiskunnan tuki on suunnattava toimenpiteisiin, jolla tämä saadaan aikaan. Yksityisten veronmaksajien tasolla tämä merkitsee rahanlisäystarvetta pien- ja korkeintaan keskipalkkaisille. Heillä se pienimmällä todennäköisyydellä menee säästöpossuun tai golfosakkeeseen.

PS.

En ole sitä mieltä, että kyseessä olisi demokratian valuvika. Kyllä tässäkin vika löytyy johdon puutteesta ja päättömästä poliittisesta päätöksentekojärjestelmästä. Eli demokratiaa parempaa hallintomallia emme ole löytäneet.

PPS.

Taisi olla juuri Perheyritysten liitto, jonka onnistunut, hallitusohjelmaan päätynyt lobbaus perintöveron alentamisesta jouduttiin jättämään toteuttamatta, koska se soti kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan?

10 kommenttia

Meidän 15 miljardin puoluetuki

03.03.2009 - 12:50 | hakki | Työelämä, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Politics, Corruption, Crises, International finance

15 miljadia puoluetukeen v. 2009

Meillä ei ole lääkäripulaa. Meillä ei ole vielä rahapulaa. Mutta kun pörssiä seurailee, kohta on. Ja meillä on huutava pula vastuullisista kansan edustajista.

Granpa Igor kommentoi juttuani Keisarin vaatteista lähettämällä linkin A-talkista 26. helmikuuta. Aiheena Suomen lääkäripula. Yritin juuri silloin, eilisen MOT:n innoittamana, selvittää puolueiden suojatyöpaikoiksi ja lähinnä aluepoliittisilla kriteereillä (!) rakentamiensa ja nykyisin pyörittämiensä ns. kylpylöitten määrää.

MOTn ohjelmasta jäi kuva, että verorahojamme heitetään poliitikkojen keksimin aluepoliittisin kriteerein, omalle porukalle rakentamiensa suojatyöpaikkojen pyörittämiseen. Ja on jaettu jo vuosia. Jopa kymmeniä vuosia. Irvokkuutta lisäsi ohjelmassa lainaus, ilmeisesti Kankaanpään kuntoutuskeskuksen historiikistä, jossa puututtiin huoleen ”puolueille allokoitujen rahojen” käyttämättä jättämisestä. Siis siihen ettei Kepu vielä ollut ottanut rahoja käyttöönsä, vaikka demarit ja RKP jo omiallaan rakentelivat.

Ehkä rumin mielikuva syntyi tilanteesta jossa, Jyrki Kataisen kotipaikan, Siilinjärven Kunnonpaikan johtajaksi otetaan pois siirtyneen (eläkkeelle?) äidin tilalle tytär. Kummankin sukunimenä Huuhtanen. Mies ja isä on muistaakseni entinen Kepun kansanedustaja, sos.- ja terveysministeri ja joka tapauksessa Kelan, eli suurimman rahoittajan, pääjohtaja.

Antaakaa anteeksi pahat ajatukseni, mutta jos tässä ei ole kysymys nepotismista.... Mielleyhtymä on samansuuntainen, joka aikoinaan syntyi kun kansanedustajat jättivät ilmoittamatta Kehittyvien Maakuntien Suomelta saamansa vaalituen. Kysymyshän oli lahjomiksi miellettyjen rahojen lainvastaisesta pimittämisestä ja valehtelusta.

Ei muuten nopeasti selvinnyt puoluesidonnaisten kylpylöitten määrä. Siuntio, Kunnonpaikka ja Kankaanpään kuntoutuskeskus paljastuivat helposti. Mutta kyllähän puolueet osaavat suojatyöpaikkansa piilottaa.

Erilaisilta sivuilta kerättynä Suomessa on kylpylöitä yli sata. Heitän päästäni, että niin sanotusti ”puolueita lähellä olevia” on vähintään 10. Kaikki ovat nämä vuodet pyörineet valtion varoilla. Joko Kelasta tai RAY:stä ja mahdollisesti enintään 20% muualta. Tuo loppu todennäköisesti EU:lta, lähialueen kunnilta, muilta julkisilta työnantajilta tai esimerkiksi hoitolaitoksen aatesuuntaa lähellä olevien sosiaalisten, valtiorahoitettujen järjestöjen maksuista.

Jokainen laskekoon tykönään kuinka paljon maksamiamme yhteiskunnan rahoja esimerkiksi Kela, Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus, Suomen Hippos jne. panee poliitikkojensa hyvinvointiin? Eduskunnasta itsestään nyt puhumattakaan. Kaikissa johtopaikoilla istuvat ja päätöksiä tekevät puoluepoliittisin kriteerein valitut puolue-eliittimme jäsenet.

Tuosta GranpaIgorin lähettämästä A-talkista. On mielenkiintoista, millä tavalla kuntapoliitikkojen vastuuttomuus aikaansaa ideologisen vastakkaisasettelun julkisen ja yksityisen palvelun osalta. Pannaan henkilöt, jotka eivät millään tavalla ole vastuussa, tappelemaan keskenään. Sipoon terveyskeskuksen johtaja summasi hyvin mistä on kysymys. Julkinen terveydenhoito on toteutettavissa kuntien toimesta halvemmalla kuin saman toteuttaminen yksityisten toimijoiden toimesta. Ja tämä taistelu tulee senkun kiihtymään, kun pörssit jatkavat sukeltamistaan.

Eli ongelmamme Suomessa on luokattoman huono poliittinen johto ja päätöksentekojärjestelmä.

PS. 

Ennen kuin muuta todistetaan, otsikkoni on suuruusluokaltaan oikea.

30 kommenttia

Kaikki myyntiin

02.03.2009 - 14:22 | hakki | Sijoittaminen, Työelämä, Politics, Crises, International finance

Suunnittelevat tuolla rapakon takana kuulemma kaikenkarvaisten stressitestien teettämistä rahoituslaitoksille. Käsitykseni mukaan kyseessä ovat ”what if” tyyppiset auditoinnit organisaation tai instrumenttien kyvystä kestää tavanomaista suhdannevaihtelua huomattavasti suurempia kriisejä tai poikkeamia. Tätä Obaman uusi hallinto edellyttäisi, ennen kuin se olisi valmis tukimiljardejaan yksittäiselle rahoituslaitokselle luovuttamaan.Eikö tämä ole vähän myöhäistä? Päätellen ao. yritysten osakkeiden ja kuulemma taseidenkin arvojen alamäestä. Vai onko niin, että pörssien kurssien oikeaan tasoon ei enää uskota? Pörssi ei olisikaan ”aina oikeassa”? Miksi pörssien kasvun taatessa sijoittajille tavallista helpompia voittoja, hintojen oikeellisuutta ei kyseenalaistettu? Ja nyt osakehintojen romahdettua ja vaikeuskertoimen kasvettua aiempi ei enää pätisi.

Eikö tärkeämpi kysymys muutenkin olisi nyt ”now what”? Jos on niin, että stressitestien toivotaan osoittavan sub-prime-luottojen ja muiden vastaavien luovien rahoitusinstrumenttien todellisen arvon, eikö vanhan viisauden mukaan rahoituslaitosten pitäisi tulla em. luottosalkkujensa kanssa markkinoille? Ja myydä ne eniten tarjoaville. Niin muistaakseni ainakin meillä meneteltiin ns. roskaluottojen osalta 1990-luvulla. Tosin kilpailutuksesta korkeimman hinnan saamiseksi, ei muistiini ole merkkiä jäänyt. Markkinamekanismia parempaa hinnanmäärääjäähän ei ole?

Muutenhan tässä käy vielä niin, että markkinoiden tappiot sosialisoidaan ja voitot kapitalisoidaan. Annetaan näkymättömän käden vielä korjata aiemmat liikkeensä. Pysytään siis vielä ainakin hetki Lezzais-Fairyssä, Vai mikä se nyt oli. Ainakin, että edes tämä yksi täysi ”suhdannekierto” saadaan päätökseen. Mietitään sen jälkeen miten markkinamekanismia voitaisi jalostaa.

PS.

Kun pörssinousu mahdollistaa massiivisen omaisuuksien uusjaon, sen tekee myös laskukausi. Voimmeko olla varmoja, että häviäjänä ei aina ole se sama porukka?

13 kommenttia

Let Lezzais-Fairy live

02.03.2009 - 09:25 | hakki | Raha & valta, Asiakaspalvelu ja viestintä, Business, Crises, International finance

Suunnittelevat tuolla rapakon takana kuulemma kaikenkarvaisten stressitestien teettämistä rahoituslaitoksille. Käsitykseni mukaan kyseessä ovat ”what if” tyyppiset auditoinnit organisaation tai instrumenttien kyvystä kestää tavanomaista suhdannevaihtelua huomattavasti suurempia kriisejä tai poikkeamia. Tätä Obaman uusi hallinto edellyttäisi, ennen kuin se olisi valmis tukimiljardejaan yksittäiselle rahoituslaitokselle luovuttamaan.

Eikö tämä ole vähän myöhäistä? Päätellen ao. yritysten osakkeiden ja kuulemma taseidenkin arvojen alamäestä. Vai onko niin, että pörssien kurssien oikeaan tasoon ei enää uskota? Pörssi ei olisikaan ”aina oikeassa”? Miksi pörssien kasvun taatessa sijoittajille tavallista helpompia voittoja, hintojen oikeellisuutta ei kyseenalaistettu? Ja nyt osakehintojen romahdettua ja vaikeuskertoimen kasvettua aiempi ei enää pätisi.

Eikö tärkeämpi kysymys muutenkin olisi nyt ”now what”? Jos on niin, että stressitestien toivotaan osoittavan sub-prime-luottojen ja muiden vastaavien luovien rahoitusinstrumenttien todellisen arvon, eikö vanhan viisauden mukaan rahoituslaitosten pitäisi tulla em. luottosalkkujensa kanssa markkinoille? Ja myydä ne eniten tarjoaville. Niin muistaakseni ainakin meillä meneteltiin ns. roskaluottojen osalta 1990-luvulla. Tosin kilpailutuksesta korkeimman hinnan saamiseksi, ei muistiini ole merkkiä jäänyt. Markkinamekanismia parempaa hinnanmäärääjäähän ei ole?

Muutenhan tässä käy vielä niin, että markkinoiden tappiot sosialisoidaan ja voitot kapitalisoidaan. Annetaan näkymättömän käden vielä korjata aiemmat liikkeensä. Pysytään siis vielä ainakin hetki Lezzais-Fairyssä, Vai mikä se nyt oli. Ainakin, että edes tämä yksi täysi ”suhdannekierto” saadaan päätökseen. Mietitään sen jälkeen miten markkinamekanismia voitaisi jalostaa.

PS.

Kun pörssinousu mahdollistaa massiivisen omaisuuksien uusjaon, sen tekee myös laskukausi. Voimmeko olla varmoja, että häviäjänä ei aina ole se sama porukka?

0 kommenttia

Olisiko tämä juuri oikea hetki

01.03.2009 - 10:22 | hakki | Hyvinvointi, Raha & valta, Ihminen, Crises

Olen ymmärtäväni miksi Ranskat, Saksat, Ruotsit, USAt ja monet muut huutavat tukea autoteollisuudelleen. Perusteena on työllisyys. Kun kulutus ei enää kasva, reaktio on ymmärrettävä. Autoteollisuushan työllistää hyvin monia ihmisiä mm. edellä mainituissa maissa. Eli nyt on valtioitten suojattava kansalaistensa työllisyyttä. Mutta millä hinnalla?

Miljardeilla. Kymmenillä, sadoilla ja tuhansilla miljardeilla. Valuutalla ei ole väliä.

En edes yritä kertoa, en kuvata, en edes väittää mitä kaikkea muuta tämän kokoluokan rahoilla voitaisi saada aikaan. Todennäköisesti maailman nälkäongelma poistettaisi, AIDS hävitettäisi, ilmastonmuutos pysäytettäisi ja Sahara kehitettäisi uudeksi Amazoniaksi nyt jo pilaamamme ja menettämämme tilalle. Ainakin osa näistä. Ehkä jopa kaikki. Kerralla.

Mutta se nyt vaan ei onnistu. Kun joka tapauksessa täytyy ensin pelastaa pankit. Ja jos ei tarvitsisi, tuskin onnistuisi silloinkaan.

Siis meidän, maailman kaikkien kansalaisten, täytyy nyt pelastaa se porukka, jonka luovuutta saamme kiittää nykytilanteesta. Ja miksi? Jotta pankit alkaisivat taas luottamaan toisiinsa ja erityisesti luottojen luokituslaitoksiin. Ja miksi? Koska niiden varat eivät riitä vastaamaan niistä vastuista, jotka ne ovat ottaneet. Ja ne vastuut ovat mm. meille. Siis meille säästäjille.

Jos me kaikki kuluttajat nyt menisimme pankkikonttoriimme ja nostaisimme kaikki säästömme ja yrityksetkin omansa, pankit pystyisivät vastaamaan noin kymmenennestä osasta. Enintään. Jos enemmän vaatisimme, pankin ottaisi ohraleipä. Entä meidät?

Olisiko tämä juuri se oikea hetki, jolloin ainakin me ns. ”Ensimmäisessä maailmassa” alkaisimme miettiä vaihtoehtoa taloudellisen kasvun pakolle? Ja miten voisimme irrottautua kasvupakosta? Olisiko korkea aika miettiä mitkä ovat elämämme todelliset prioriteetit?

PS.

Ja mihin ihmeessä tarvitsemme uuden isomman, komeamman, kuluttavamman auton joka toinen tai kolmas vuosi?

10 kommenttia