lauantai 1. elokuuta 2009

Elokuu

 

 

Puolue-eliitin nippelit

Kuulun siihen Suomen ja EUn kansalaisten suureen enemmistöön, joka ei Lissabonin sopimuksen yksityiskohtia tunne. Ja kuulun kansalaisten siihen osaan, joka toivoo Irlannin kansalaisten sen hyväksyvän, koska olen sitä mieltä, että me eurooppalaiset sen ansaitsemme.

Se, että se ei vielä ole kansalaisten Unioni ei yksiselitteisesti ole huono tilanne. Uskoisin siitä olevan hyötyä erityisesti pienien jäsenmaitten itsellisen elämisen jatkuvuudelle.

Tuo Kyuun toteamus "Se onkin ongelman ydin. Verrattuna esmes USA:n perustuslakiin, Lissabonin sopimus on kilometritavaraa. Sitä ei ole tehty kansalaisen ymmärrettäväksi." on mielestäni samalla sekä "tosi" että "epätosi", ja ajatuksia herättävä.

Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistuksesta Perustuslain hyväksymiseen vei 11 vuotta ja sisällissodan. Ja se oli silloin, kun Suomea ei vielä edes ollut, 1700-luvun lopulla. Jo silloin päätökset tehtiin ja hyväksyttiin silloisen poliittisen eliitin toimesta. Ei siitä tavallinen kansa tiennyt sitäkään vähää kuin nyt.

Ainoa mitä tavallinen kansa siitä nytkään tuntuu tietävän, on sen johdanto. Sekin syntyi vasta sisällissodan jälkeen, silloisten 13 osavaltion valtioiden liiton muodostuessa liittovaltioksi. Silloiset osavaltiot olivat tuskin 100-vuotiaita silloisessa, hyvin hitaasti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Nyt kaikilla EUn jäsenmailla on kullakin "kansallinen" historia ja vahva itsenäisyyden identiteetti jo valmiina. Niitten muuttuminen eurooppalaiseksi kestää kauan. Me olemme vasta tien alussa. Toivottavasti saamme sitä tietä edelleen kulkea.

Se ajatus, joka Kyuun kommentista syntyi: Kannattaisiko meidän kansalaistenkin yleinen keskustelu siirtää Johdantoon. Ja jättää nippelit virkamiehille? Nyt taitaa olla niin, että erityisesti me kansalaiset keskitymme vain niihin nippelein?

Kannattaisiko irlantilaisillekin tätä suositella?
Edellämainittu artikkeli perustuu kommenttiini Aamulehden blogeissa artikkeliin IRLANTI PÄÄTTÄÄ KANSANÄÄNESTYKSESSÄÄN EUROOPAN SUUNNASTA.

Share

Yrittäjä - muista yhteiskunnallinen vastuusi

Viime laman ajalta tunnen muutamankin katkeran yrittäjän. Katkeruuden syy on puettavissa muotoon: "Mutta jopa valtionvarainministeri Iiro Viinanen lupasi, että hallitus ei devalvoi."

Tiedostettuaan, että tämä lama ei lintukotoamme sittenkään ohita on, erityisesti pääministeri Matti Vanhanen patistanut yrityksiä ja yrittäjiä pitämään työvoimaa työssä myös laman aikana. Välttämään irtisanomia. Siirtämään väkeään koulutukseen. Osallistumaan työllistämistalkoisiin. Kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa.

Olettaisi, että hän toiveen lisäksi antaisi yrityksille myös joitain työkaluja? Ainakin itse pitäisin sitä kohtuullisena. Sen pitäisi siis myös heijastua ensi vuoden budjetissa?

"Suomen Yrittäjät on vaatinut yrittäjäriskin parempaa huomioimista yrittäjän verotuksessa ja myös helpotusta kovaa vauhtia velkaantuvien pienyritysten tilanteiden helpottamiseksi. Verotusta korjaavaa esitystä ei sisälly valtion ensi vuoden budjettiesitykseen, Suomen Yrittäjät valittaa." Näin Taloussanomat tänään.

Toivottavasti yrittäjät ja yritykset ovat ottaneet opikseen edelliskerrasta. Muuten syntyy taas turhan monia katkeroituneita yrittäjiä.

PS.

Yrittäjänkin kannattaisi muistaa mitä poliitikot itsekin moraalistaan sanovat.
Share

Ei meillä ollut vaihtoehtoa

Oletko vaivautunut laskemaan mitä 553 323 todellista työtöntä merkitsee? Kannattaisi varmaan?

Karkeasti ottaen sen on jotain 16,5 miljardia euroa. Iso luku. Eikö?

Olettaen, että tuo on vuoden työttömien keskiarvo, mikä se hyvin tältä vuodelta saattaa olla, ja kun tekemätöntä työtä maassa riittää, niin maksamattomina palkkoina, saamatta jääneinä veroina, maksettuina tukina tuon väen pakottaminen toimettomaksi ja pitäminen toimettomana maksaa tälle yhteiskunnalle varovasti laskien noin 16,5 miljardia euroa vuodessa.

16,5 miljardia on noin kolmannes valtion vuosittaisista menoista. Se on luku jossa alussa on 165 ja kahdeksan nollaa. Ja se ei ole mikä tahansa luku. Se on rahaa. Euroja. 16.500.000.000 euroa. Se on yli 3.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Sinullekin ja jokaiselle perheesi jäsenelle.

Ja tämäkin arvio lienee alakanttiin. Mutta halusin konkretisoida, jotta hallituksemme prioriteetit selkenisivät. Kumpi on tärkeämpää?

  • Tapella viikkotolkulla siitä kuinka paljon kehdattaisi omille taustaryhmälle Suomi-pesän konkurssista vielä ALVn muodossa palauttaa? Suurusluokka 500 miljoonaa per vuosi.
  • Vai keskittää kaikki huomio siihen, miten työttömät saadaan töihin? Suuruusluokka 16 500 miljoonaa per vuosi.
Hallitus on prioriteettinsa valinnut. Se sopi pilkun jälkeisistä asioista. Ja kuten aina ennenkin, kotiin päin vetäen.

Kannattaa samalla pitää mielessä, että yllä hahmoteltu velkataakka tulee sen noin 10.000 euron henkilökohtaisen velkataakan päälle, joka meitä rasittaa edellisen laman seurauksena. Ensi vuonna meillä jokaisella on sitten valtionvelkaa keskimäärin noin 13.000 euroa.

Arviotani, joka perustuu muuhunkin kuin hatusta vetämiseen, voi kuka tahansa toki tarkentaa ja täydentää.

Sanovat, että valtionvelka on rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Riittää kun maksaa korot. Ehkäpä. Mutta samalla kun vienti sukeltaa edelleen ennen näkemätöntä vauhtia, entinen syömähampaamme metsäteollisuus siirtyy ulkomaille, konepajateollisuus pakenee kaukomaille, transitoliikenne Venäjälle on käytännössä poikki, Nokian kaltaisia pelastusenkeleitä ei näin pieneen maahan jatkuvasti tule ja maailman markkinoiden painopisteen siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla Atlantilta Tyynellemerelle, millä aiomme maksaa edes korot? Maantieteelle emme voi mitään.

Herroja Merisaloa ja ehkä Yli-Saunamäkeä (muistattehan -  Kehittyvien Maakuntien Suomi,  viime eduskuntavaalien voittaja) aiotaan syyttää tai syytetään jo velallisen epärehellisyydestä tai törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Sitten kun joudumme turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) "neuvoihin", eli sitten kun maamme on nykyhallinnon toimesta ajettu konkurssiin, muistamme varmasti asettaa herrat Vanhanen ja Katainen valtakunnanoikeuteen syytettyinä velallisen törkeästä epärehellisyydestä. Ja lisäksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Ja sitten on turha uikuttaa, että "ei meillä ollut vaihtoehtoa".

PS.

Näin tärkeässä asiassa ajattelin julkaista saman artikkelin kaikissa linkkiluetteloissa ilmenevissä blogeissani.
Share

Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot

Siitä huolimatta, että Kauppalehtikin otsikoi "Tänään alkaa taistelu ruuan alv:n kohtalosta", olen itse vakuuttunut siitä, että kyseessä on käsikirjoituksen mukainen teatteriesitys. Mutta aina voi tietysti toivoa.

En kuitenkaan usko, että  ALV on edes asia. Niin yksinkertaiseksi en edes minä Mattia usko. Asia on ennemminkin Kepun ja Kokiksien halu saada vaiennettua niiden kummankin kannalta rasittavaksi koettu keskustelu vaali- ja puoluerahoituksesta. Miten tappaa hankalien asioitten käsittely, osa 2. Se taito poliitikoille opetetaan jo broileriopiston ensimmäisellä vuosikurssilla.

Otsikkoon viitaten toivoisin, että valtio kerrankin sopeuttaisi menonsa paremmin kansan mahdollisuuksien mukaan. 13 miljardia lisävelkaa on aika hurja luku, kun kansalaisten veronmaksukyky pienenee, työttömyys maassa kasvaa ja teollisuus maasta häviää. Siinä sitä on takaisin maksajilla vielä naurussa piteleminen.

Suosittelisin, klassisen talousteorian vastaista toimenpidettä, valtion menojen pienentämistä leikkaamalla valtion palkkakuluja ja kunta-avustuksia kohdennetusti siten, että alennus kohdistuu palkkakuluihin. Tavoitteena 10 - 20 % vähennys koko julkisen sektorin henkilöstömäärässä kuitenkin siten, että vähennykset kohdistetaan hallintohenkilöstöön. Ja vain siihen.Julkiseen sektoriin katson kuuluvan kaikkien rekisteröityjen puolueitten ja mm. Kuntaliiton.

Ehdotusta on helppo väittää populistiseksi. Sitä se ei ole. En ole poliitikko, eikä minusta sellaista tule.

Välineenä sopisi käyttää kunnallisen itsemääräämisoikeuden muuttamista maakunnalliseksi itsemääräämisoikeudeksi. Samalla luonnollisesti loppuisi nyt voimassa oleva kuntien henkilökunnan 5 vuoden irtisanomattomuus suoja-aika kuntien yhdistyessä. Ne kun eivät yhdisty. Kuntien toiminnat siirretään maakunnille. Kunnat loppuvat.

Olen toki myös tietoinen siitä, että samalla työttömyys kasvaa heinäkuun 535 323 henkilöstä noin 50.000 - 100.000. Siitä tuskin on haitta, koska kulut valtiolle pienenevät palkan ja maksettavan työttömyyskorvauksen erotuksen verran. Mutta ajatellaan tilannetta uutena mahdollisuutena lisäarvoisen, tuottavan työn löytämiseksi, tällä tavalla työttömäksi joutuneille.

Aiemmat ehdotukseni Heistä laman maksumies ja Meidän 15 miljardin puoluetuki säilyvät luonnollisesti ennallaan.
Share

Suomalainen rahtialus vallattu. Taas.

Suomalaisen varustamon, Maltan lipun alla purjehtiva, Suomesta Algeriaan matkalla oleva, suomalaista rahtia kuljettava rahtilaiva kaapattiin Itämerellä jo parisen viikkoa sitten. Kaappareiden on sanottu olevan virolaisia, venäläisiä ja latvialaisia mutta on syytä olettaa, että heillä kaikilla on yhteys sekä Viroon että Venäjään. Miehistö oli Arkangelista kotoisin ja venäläisiä. Ennen lähtöään Pietarsaaresta laiva oli jonkun aikaa telakalla Kaliningradissa.

Erilaisten välivaiheiden jälkeen, pariin otteeseen kadottuaan, sen löysi kuulemma Venäjän laivasto Atlantilta, jostain Kap Verden saarten tienoilta. Suurin osa miehistöstä kuljetettiin viranomaisten "suojeluksessa" laivaston kutterista suoraan odottaneeseen linja-autoon ja odottaneeseen venäläiseen lentokoneeseen, joka lähti kohti Moskovaan. Kaikki kaappareiksi väitetyt retuutettiin TV-kameroiden editse samaa tietä. Kumpikin porukka päätyi Lefortovon vankilaan ja vain hiukan liioitelleen, heistä ei sen jälkeen ole juurikaan havaintoa.

Laivaa ei ilmeisesti vielä ole nähnyt kukaan riippumaton ulkopuolinen taho, joko sen jälkeen kun se lähti Pietarsaaresta tai kun siitä on viimeinen havainto (tutka?) Englannin kanaalista. Venäjän laivasto on ilmoittanut, että laivaan jäänyt osa miehistöä, mahdollisesti vahvistettuna, vie aluksen Mustalle merelle, Novorossiiskiin tarkempia tutkimuksia varten.

Venäjä eikä sen laivastokaan ole antanut yksityiskohtaisia tietoja sen paremmin varustamon kotimaahan (Suomeen), maalle jonka lipun alla laiva purjehti (Malta) kuin Eestille, jonka kansalaisista ensimmäisen kaapparimiehistön pääasiassa ilmoitettiin koostuneen. On siis syytä päätellä, että Arctic Sea alus on jälleen kaapattu. Nyt kaappauksen on toteuttanut Venäjän laivasto, sota-aluksellaan, kansainvälisellä merialueella.

Miksi? Kuka sen nyt pelastaisi?

PS.

Tämä ihmetys palasi mieleen, kun Rausku kommentoi samasta aluksesta aiemmin kirjoittamaan artikkelia ja lukiessani aamun ainoasta valtakunnallisesta episodin nykytilasta.
Share

Jopa on askel, Nokiallekin

Nokia laajensi tuotevalikoimaansa minikokoisiin kannettaviin tietokoneisiin, kun se julkisti Windows-pohjaisen kannettavan tietokoneen, Nokia Booklet 3G:n. Näin KL.


Vaan onko oikeaan suuntaan? Nyt Nokia on asiakasnäkövinkkelistä katsoen samalla pelikentällä Applen kanssa. Nokian alkuperäinen menestys lienee pohjautunut suomalaiseen insinööriosaamiseen höystettynä asiakkaita aikoinaan puhutelleella muotoilulla. Applen ilmeisesti asiakkaan tarpeista lähteneeseen tyylikkääseen innovointiin ja Jobsin brändiin.

Saas nähdä kuinka käy.
Share

Uskottavuus on sekin katsojan silmässä

Itäblokin tutkija Tauno Tiusanen syyttää Mauri Pekkarista uhkailusta, kertoo ainoan valtakunnallisen verkkoversio tänään. Kumpaakaan en muista koskaan tavanneeni mutta, kun tapauksella ei liene silminnäkijöitä, täytynee luottaa mielikuviin. Eikö uskottavuus ole keskeinen mittari politiikassakin?

Varmasti maamme siltarumpupoliitikko primus inter pares, on jo jostain löytänyt jonkun viranomaisen, joka pesee hänet moisista epäilyksistä puhtaaksi, tälläkin kertaa.

Viimeksi näin taisi käydä taulukauppojen yhteydessä, kun Mauri pyrki kiemurtelemaan itsensä puhtoiseksi vaalirahoituksen ilmoittamisen laiminlyönnistä. Ja kun mukana KMS-revohkassa oli 40 muutakin, ei siltä osin ole tarvinnut vielä vastuuta kantaa edes Rovaniemen kelkkakokoomuksesta eikä soffatuista.

Tauno Tiusanen sen sijaan on aina antanut kuvan asiansa hallitsevasta tasapainoisesta itsenäisesti ajattelevatsa asiantuntijasta. Mutta eihän sellainen kulloinkin vakiintuneen poliittisen ajattelun apparatshikille sovi. Järjen, osaamisen ja moraalisen ryhdin osalta Tauno Tiusanen olisi uskottava kauppa- ja teollisuusministeri, mitä taas Mauri ei ole koskaan edes ollut. Mutta varmasti Mauri oli mukana savustamassa Tauno Tiusasta ulos Suomesta. Kekkoslovakian hallitsijoiden eliitille ei Taunon maassaolo tainnut sopia.

Mutta tällainen tämä politbyrokratiamme on. Maan tapa.

PS.

Julkaisen tämän pika-artikkelin, kun oletan, että HeSari jälleen jättää asiaa koskevan kommenttini julkaisematta. Varmaan sananvapauteen vedoten. :-)
Share

Katse eteen päin, oikeusministeri Brax

Me kaikki tiedämme, että lahjoituksen ja lahjoman ero, kohdistuupa se sitten ehdokkaaseen tai puolueeseen, on katsojan silmissä. "Tiedämme", että ainakin kokikset, demarit, kepu, vasurit ja rkp vastaanottavat "massoittain" ulkoista rahaa. Kannattaako jokaisen uuden paljastuksen yhteydessä riemastua yhä uudestaan? Eihän tätä porukkaa saa vastuuseen kuitenkaan.

Eikö siis kannattaisi keskittyä kehittämään järjestelmä, joka estää moraalisesti arveluttavan puolue- ja vaalirahoituksen? Sitä ei pidä missään tapauksessa jättää yksin Tarastin ryhmän varaan, sillä se on jo miehityksensä perusteella tekemässä puolueiden tilaustyötä. Puolueiden talouden kannalta sopivinta mallia ratkaisuksi. Kyseessä on kuitenkin kansalaisten ja suomalaisen demokratian uskottavuuden keskeinen intressi ei yksin puolueitten.

Itse asiassa, jos halutaan toimiva ja pysyvä ratkaisu, joka ottaa mainitsemani intressit huomioon, pitäisi oikeusministerin nimittää aivan uusi, asiallisesti valittu ja ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva työryhmä. Se voisi lähteä puhtaalta pöydältä, eivätkä sitä rasittaisi vanhat synnit eivätkä luutuneet asenteet. Samalla saataisi arvioinnin kohteeksi todellisia uusia vaihtoehtoja, ei vain vanhan läpimädän järjestelmän puutteellisia paikkailuyrityksiä.

Puoluerahoituksen ja puolueitten sekä ehdokkaiden sidonnaisuuksien uskottavuus ja läpinäkyvyys  ovat demokratiamme peruskiviä. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän valitsemansa edustajat keskittyvät hoitamaan heidän asioitaan, ei esimerkiksi puolueitten asioita. Jo sen vuoksi vaali- ja puoluerahoituksen perusteellinen uudistaminen on välttämätöntä. Mutta se on välttämätöntä vähintään yhtä suuresti siksi, että huonon talouden syy on toimimaton demokratia. Ja meillä julkisen sektorin osuus taloudesta, työllisyydestä ja hyvinvoinnista on niin suuri, että myös sen perusteisiin on voitava luottaa.
Share

Erilaisia näkökulmia

20.08.2009 - 19:48 | hakki | Työelämä, Uutiskommentit
Paperiliitto haluaa Häkämiehen eroa. Voi ressukoi. Kuin "so last year". Minä haluan koko hallituksen eroa. Enkä tässä vaiheessa ole edes intressentti. En ainakaan ensilinjassa.

Mutta liiton reaktiona se varmasti on meidän kaikkien kannalta järkevämpi kuin 1 vuorokauden lakko kaikissa tehtaissa?
Share

S llä menee lujaa

Taitaa todella olla niin, että maan suurin puolue on S - puolue.

"S-ryhmän päivittäistavarakaupan myynti kasvoi tammi–kesäkuussa 7,3 prosenttia. Lukema on alan keskiarvoa nopeampi, eli ryhmän markkina-asema on hieman vahvistunut."

Useampaankin otteeseen on meinneiden koplailujen, Lahja, lahjus, vaali- tai puoluetukien, Kehittyvien Maakuntien Suomen, Kevan ja viimeksi alv-kädenväännön yhteydessä putkahtanut esille myös S - puolueen ABC liikepaikat, paikalliset osuuskaupat, kuntakaavoitus ja maakaupat. Mitään konkreettista viitettä korruptoituneisiin käytäntöihin tai laittomiin koplailuihin ei ole esitetty.

Uudet yrittäjät Merisalo ja kuulemma mahdollisesti myös Yli-Saunamäki saavat oikeuslaitoksen kiitoksen junailuistaan. Leivättömällä pöydällä uhkaillaan. Ja laitontahan velallisen epärehellisyys on. Varsinkin kun jää kiinni.

Tiesitkö muuten, että ajateltu alv-vähennys, jonka ilmeisesti S-puolue ja K-puolue ovat jo kaupan hintoihin leiponeet, vastaa suuruudeltaan toisaalta EU:n Suomelle kaikkiaan maksamia maataloustukia ja Sika - Anttilan  torjuntavoittojen, eli kansallisten maataloustukien tasoa? Kukin potti noin 600 - 700 miljoonaa euroa. Yhteensä noin 2 miljardia.

Seuraava hallitus saakin sitten ruuvata verotusta uuteen suuntaan. Veli Vanhanen uhkailee alv:n nousevan 2 - 3 prosenttiyksiköllä. Varmaankaan ei koske ruoan alvtä? Ostetaan se mistä tahansa.
Milloinkohan MMM paljastaa teettämänsä selvityksen ruoan hinnannousujen hyötyjistä ?
Share

Kansallista tukipolitiikkaa

Alueellistaminen, aluepolitiikka ja kunnallinen itsehallinto – Kepun pyhä kolminaisuus. Ja jokainen niistä tarvitsee ehdottomasti oman tukijärjestelmän, jonka maksumiehinä ovat loput 80 % kansalaisista.

Alueellistaminen halutaan toteuttaa siten, että arvalla valittu valtion virasto tai laitos siirretään Huitsin Nevadaan, eli aina sinne mistä ajatuksen ilmoille heittävä kepuliministeri kulloinkin sattuu kotoisin olemaan. Se, että siitä seuraa valtiolle kustannusten lisäys aikana, jolloin valtion kuluja yritetään pienentää tuottavuuskampanjalla, ei luonnollisestikaan ole Kepun ongelma.

Tuplakulut aiheutuvat siitä, että ketään ei irtisanota vaikka ei mukaan lähde, että joudutaan nostamaan paikalleen jäävien palkkoja, jotta he voivat suoriutua lisääntyvistä työmatka- ja majoituskulut kuluista, että hyväksytään entistäkin lyhyempi työaika, koska työmatkoihin menee henkilöiltä liikaa aikaa ja joudutaan lisäksi vielä palkkaamaan uusia, jotta työt siellä uudella paikkakunnalla edes näennäisesti pyörisivät. Todella luova tapa parantaa julkishallinnon tuottavuutta?

Aluepolitiikkaa halutaan hoitaa, kuten olen monasti aiemminkin kirjoittanut, jatkamalla tukien syytämisellä samaan pohjattomaan kaivoon. Temppupolitiikka ei moisessa toimi. Uskoisitte jo. Jos ei 20 % kansanedustajista saa 80 % kansanedustajista vakuuttumaan perustavamman laatuisista aluepoliittisista edusta, jotka imevät väkeä takaisin maalle ja maaseutupaikkakunnille, eivät mitkään yksittäiset tempaukset koskaan tule toimimaan. Uudistan aiemman ehdotukseni; järjestäkää aluepoliittisilla tukirahoilla erityisohjelma, jonka toteuttajiksi haette tarjouskilpailun perusteella ehdotuksia kasvukeskusten osaajilta.

”Sä koskaan et muuttua saa” - sanotaan laulussa, jonka kepulit varmasti valitsisivat kansallislaulukseen jos puolueilla sellaisia olisi. Maaseutu ja maaseutupaikkakunnat tyhjenevät, mutta ainoa mikä saisi muuttua on tukien määrä. Ja se saisi vain kasvaa. Kuntien veropohjan supistuminen kurjistaa tyhjenevät kunnat, paitsi poikkeuksellisen hyvinä taloudellisen aktiviteetin aikoina, jotka juuri ovat jääneet taaksemme.

Kunnallinen itsehallinto, jolle oli aivan järjellinen pohja olemassa vielä 1950 jopa 1960 luvuilla on tullut tiensä päähän. Jos haluamme turvata palvelut ja elämisen edellytykset maaseudulla ja maaseutupaikkakunnilla on korkea aika ottaa käyttöön mitkä tahansa pakkokeinot, että hallinnollisten yksikköjen koko voidaan olennaisesti lisätä. Kunnallisesta itsehallinnosta siirtyminen maakunnalliseen itsehallintoon on toteutettava pikimmiten.

PS.

Tiesitkö muuten, että ajateltu alv-vähennys, jonka ilmeisesti S-puolue ja K-puolue ovat jo kaupan hintoihin leiponeet, vastaa suuruudeltaan toisaalta EU:n Suomelle kaikkiaan maksamia maataloustukia ja Sika - Anttilan  torjuntavoittojen, eli kansallisten maataloustukien tasoa? Kukin potti noin 600 - 700 miljoonaa euroa. Yhteensä noin 2 miljardia.

PPS.

Seuraava hallitus saakin sitten ruuvata verotusta uuteen suuntaan. Veli Vanhanen uhkailee alv:n nousevan 2 - 3 prosenttiyksiköllä. Varmaankaan ei koske ruoan alvtä?

PPPS.

Milloinkohan MMM paljastaa teettämänsä selvityksen ruoan hinnannousujen hyötyjistä ?
Share

Arctic Sea vai Punainen Lokakuu?

19.08.2009 - 11:50 | hakki | Uutiset, Politiikka, Oppiminen
James Bond, siis itse asiassa Ian Fleming, häpeäsi mielikuvituksensa rajallisuutta. Mutta ovathan tämän Pietarsaaresta lähteneen laivan kokemat seikkailut juuri kuin Kylmän Sodan aikaisesta länsiromaanista. Kysymyksiä ja käänteitä kuin Tom Clancyn kirjoissa.

Ja ehkä juuri Tom Clancyn innoittamana;

voisikohan todella olla niin, että voimakaksikko Putin - Medvedjev hakevat todella vain näyttävyyttä? Pullistelevat hauista? Valavat uskoa vahvaan johtoon? Sitähän siellä harrastetaan harva se kesä.

voisikohan todella olla niin, että kyseessä oli suunniteltu harjoitus? Siellä kun on tekeillä laki, minkä perusteella kaikkia Äiti - Venäjän kansalaisia on tarkoitus "puolustaa", olivatpa he missä maassa ja missä päin maailmaa tahansa.

vai voisiko olla niin, että oligarkeille halutaan syystä tai toisesta osoittaa paikkansa?

vai voisiko olla niin, että kirjalliset diletantit Dimitri ja Vladimir vain ovat halunneet testata, olisiko Punainen Lokakuu ollut oikeasti toteutettavissa?
Näin suomalaisena, mielikuvituksettomana äijänkäppänänä on tavallaan sääli joutua myöntämään, että jutusta tuskin koskaan saadaan uskottavaa selvyyttä. Miehistö palautetaan Moskovaan ja sinne mahdollisesti palautetaan näytösoikeudenkäyntiä varten ne kahdeksan, joiden sanotaan merirosvonneen aluksen. Sanoopa heistä tämän jälkeen kuka tahansa mitä tahansa, jää aina kalvamaan kysymys missä määrin sanottu on tilaustyötä.

Ja perinteiden mukaan kansainvälinen yhteistyö loppuu kun Moskova on tuloksensa saanut. Olipa tavoiteltu tulos mikä tahansa.
Share

Onko ongelmallista, kun poliitikot jakavat rahaa poliitikoille


Eihän se ole ongelmallista ainakaan tähän asti ollut. Vähintään kerran vaalikaudessa sitä tehdään eduskunnassa. Jatkuvasti kunnanvaltuustoissa, kuntaliitoissa, valtionyhtiöissä, kuntaomisteisissa yhtiöissä, valtionapupäätöksissä, RAYn tuissa, Veikkauksen voitonjaossa ....Politiikan tutkija Erkka Railo Turun yliopistosta sanoo, että ongelmia valtion omistamissa yhtiöissä vaalirahoituksen kannalta aiheuttaa etenkin se, että yhtiöissä hallitsevassa asemassa olevat poliitikot pääsevät jakamaan rahaa poliitikoille. Railon mukaan vaalirahojen avoimuutta on vaikeaa hallita ilmoituskattojen avulla. Jos summaan asetetaan raja, niin sitten vaan annetaan useampia pienempiä summia.Näinhän se on. Ei kuitenkaan pidä rajoittaa valtion omistamien yritysten mahdollisuuksia antaa tukea puolueille ehdottaapa tutkijat mitä tahansa. Itse asiassa kaikkia yrityksiä tulisi kannustaa puoluerahoitusta antamaan. Verovapaasti. Rahastoon, johon kerätyt varat jaetaan kerran vuodessa rekisteröidyille puolueille. Niiden edellisissä eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän mukaisesti. Julkinen puoluetuki sen sijaan on kiellettävä. Samoin suoraan yksittäiselle puolueelle annettu tuki.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kepu), joka vastasi Patrian omistajaohjauksesta tuen antamisen aikaan pakenee jälleen kerran tietämättömyytensä taakse. Yhä enemmän alkaa ihmetellä, mitä Pekkarinen yleensäkään tietää kulloisenkin hallinnonalansa ikävistä asioista? Kun hän jatkuvasti vakuuttaa tietämättömyyttään milloin mistäkin, olisi syytä harkita onko meillä varaa pitää noin tietämätöntä miestä ministerinä?

Share

Politiikan osaamista

Muistatteko vielä pääministerin ideat Rukan laduilta? Tuosta vaan eläkeikää nostettaisi 3 vuotta. Osoitti mielestäni hyvin johtavien poliitikkojen osaamisen tasoa.

Nyt valtionvarainministeri panee paremmaksi. Kun teollisuutemme romuttuessa sähkön käyttö vähenee, eikä kellään ole vielä tietoa tulevaisuuden suurkäyttäjistä, valtionvarainministeri vetäisee oman ammattitaitonsa kukkasen lomahatustaan. Ei yksi vaan peräti kolme ydinvoimalaa pitäisi maahan rakentaa? Siitäkö meille uusi viennin tukijalka?

Mutta saavatpa sitten taiteilla ja taistella ja viihdyttää meitä maksajia keskenään kaupparuoan ja ravintolaruoan alvista. Palettina 0 % - 22 %, ja kaikki prosentit ja prosentin osat siltä väliltä. Siinä sitä riittää heille ja meille maksajillekin ihmettelyä, vielä muutama viikko.

PS.

Vai olisiko kyseessä sittenkin Espoon siilinjärveläisen yritys kääntää keskustelu vaali- ja puoluekorruptiosta Göbbelmäisen taitavalla vedolla?
Share

Päättäjät pettävät itseään

Mikset siis sinäkin?

Muutaman päivän kuluttua julkaistaan tiedot heinäkuun 2009 työttömien määrästä. Mutta kannattaa muistaa, että luku joka ilmoitetaan perustuu Tilastokeskuksen kyselyyn. Oikeampi luku tulee TEMistä, työvoimatoimistojen ilmoittamana luku työttömät työnhakijat. Ja sekin luku on liian pieni.

Työttömiksi kun ei lasketa sen paremmin työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevia, työvoimapoliittisin toimenpitein sijoitettuja, lomautettuja eikä ns. putken kautta työttömyyseläkkeelle siirtyneitä. Yhden tiedon osalta jopa työvoimatoimistojen antama luku ei ole todellinen, ryhmälomautetut on kuulemma arvioluku.

Kun kesäkuun virallinen työttömyys oli 244 900 työtöntä oli se edellä todetulla tiedoilla korjattuna 461 800. Ja kannattaa luonnollisesti muistaa, että työvoimamme on vain noin 2,5 miljoonaa. Kirjoitin siitä jutunkin.

Jaa, että miksi nyt moista ajatella? Kävin katsomassa IAET-kassan uusien hakemusten tilastoa heidän nettisivultaan. On se vaan aika hurjaa, että vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana hakijamäärät ovat viime vuoteen verrattuna viisinkertaistuneet. 14 553 uutta hakemusta. Ja trendi on edelleen nouseva.

Joko menee heinäkuussa 500.000 todellisen työttömän luku rikki?
Share

Lahja, lahjus, puolue- vai vaalituki?

Mahtaa olla kivaa kun saa ryvetä korruptio- ja lahjussyytteissä?

Miksi haluamme kiusata itseämme rakentamalla poliittisen järjestelmän, jonka menestyminen perustuu siihen kuka saa eniten rahaa käyttöönsä? Tämän estämiseen, ainakin nimellisesti, perustui puolueiden halu saada aikaan laki puoluetuesta vuonna 1969. Rahalla ei saanut olla ylivalta poliittisessa päätöksenteossa vaan ajatuksilla. Onko tämä vielä tavoittelemisen arvoista?

Mielestäni on. Yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokraattisen yhteiskunnan kannalta vain ajatuksilla ja ideologioilla on merkitystä. Rahalla ei ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Sillä kun voi vain ostaa ääniä tai hyväksyntää. Kansalaisyhteiskunta kun perustuu rahan vastavoimaan.
Nykyinen poliittisen toiminnan rahoitusjärjestelmä perustuu puolueitten keskinäiseen kilpailuun. Rahasta. Mainos-euroista. Mainos-minuuteista. Imagosta. Brändistä. Ei niistä ajatuksista, toimintatavoista, strategioista joilla he ajattelevat hoitavansa asioitamme. Meidän tarpeillamme ei ole politiikassa sijaa. Heidän vallallaan on.

Jos haluamme, että politiikka ohjautuu suuntaan, jossa sen tehtävänä on hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme on puolueet saatava keskittymään selvittämään tarjoamansa vaihtoehdon mahdollisuuksia. Ei keskittymään omaan valtaansa tai rahanhankkimiskykyhinsä. Eli kilpailuun siitä, kenellä on enemmän mainoseuroja käytettävänään.

Siksi julkinen, verovaroista tapahtuva rahoitus on lailla kiellettävä. Kaikenlainen yksityinen rahoitus on sallittava. Sitä on jopa kannustettava, sillä demokratian säilymisestä kannattaa maksaa. Ja puolueet, samanlaisesti ajattelevien ihmisten ryhmittymät, ovat toimivan demokratian luonnollisia osia. Mutta vain välineinä, ei isäntinä eikä järjestelmämme itsetarkoituksena.

Puolueitten suora rahoittaminen, normaaleiksi katsottavia jäsenmaksuja lukuun ottamatta, kriminalisoidaan ja sanktioidaan tavalla, että rikkominen tuntuu.

Puolueet rahoitetaan Suomen Demokratian Tuki - nimisen rahaston välityksellä. Yksityisiä ja julkisiakin rahoittajia kannustetaan osallistumaan demokratian rahoittamiseen siten, että rahoitus on heille verovapaa. Rahoituksen tuotto jaetaan vuosittain, rekisteröidyille poliittisille puolueille, niitten edellisissä eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän mukaisesti.

Kun muu rahoitus on kriminalisoitu ja maksuosuus kertyy vapaaehtoisista lahjoituksista, joihin puolueet eivät voi vaikutta, puolueiden huomio keskittyy oikeaan asiaan: millä tavalla hoidamme parhaiten kansalaisten yleisiä ja yhteisiä asioita. Mitä paremmin, sitä isompi osuus kansalaisten rahoista heille kanavoituu. Tulosohjausta politiikkaan.

Varsinainen vaalirahoitus on järjestettävä muulla tavoin. Tavalla, joka pohjautuu yksittäisen ehdokkaan lähtökohtiin ja hänen suhteeseensa valitsijoihin. Sitä ole tälläkin blogilla käsitellyt jo muutamankin kerran.
Share

Naisjohtajuuden substanssi?

Kun eilen kirjoitin suomalaisen johtajuuden todellisesta olemuksesta, ajattalin nyt kirjoittaa suomalaisen todellisuuden naisjohtajuudesta. Siitä jota varmaan parhaimmillaan edustaa arvojohtajamme.

Vaalirahoituskeskustelu on vellonut koko kesän, oikeastaan voisin väittää koko vuoden ja yhden kesän ja ainoa mitä olen arvojohtajamme huomannut asiasta lausuneen on: Maineemme on vähän kärsinyt. Emme ole enää puhtaita pulmusia mutta hyvässä porukassa kumminkin. Tai vastaavaa.
Kuten eilen kirjoitin mielestäni johtajuus konkretisoituu kriiseissä. Jos kävi köpelösti Brunilalle niin eipä voi arvojohtajammekaan vastuullisesta moraalista riemua ja esimerkkiä repiä. Vaan ehkä 9 vallan vuotta alkavat jo painaa? Ihmettelen myös miten on mahdollista, että gallupit antavat niinkin maireita lukuja?

Vai olisiko niin, että SAK:n lakimieheltä ei muuta enää odoteta?
Share

Suomi elää metsästä

Anne Brunila siirtyy Metsäteollisuudesta Fortumiin kertoo Helsingin Sanomat 12.8.2009 9:50.

Onko tarpeen saada vielä selkeämpää osoitusta Metsäteollisuuden ja Anne Brunilan merkityksestä, tilasta ja tavoitteista? Suomi ei elä metsästä ja siksi rotat jättävät laivan.

Uskokoon ensimmäiseen väitteeseen kuka haluaa. Minä en. Mutta toinen pitänee paikkansa.

Nousujohteinen ura oli hetken jo vaarassa. Johdon vastuusta vaikeuksia kohdatessa ei luonnollisesti ole jälkeäkään. Ja onhan sähkö seksikkäämpää kuin kalikat.

Mutta uskon, että virkamies sopeutuu ehkä helpommin monopoliasemassa olevaan valtionyhtiöön kuin pääasiassa yksitysomisteiseen metsäteollisuuteen. Vastuuta ei taaskaan ole.

Hyvä kun lähti.
Share

Laillista lahjontaa

Kansan raivo kasvaa. Ja ihan aiheesta.

Aiheena on poliitikkojen ja talouselämän kytkökset. Siitä sietääkin olla raivoissaan. Kepun Kalli avasi pelin avaamalla mahdollisuuden kurkistaa poliittisen eliitin  ajatustapaan ja moraalikäsityksiin. Mitä teki ja tiesi Kepu, mitä Matti Vanhanen, mitä Jarmo Korhonen? Mitä Kokoomus tai Jyrki Katainen, mitä Sauli Niinistö? Mikä rooli oli Kehittyvien Maakuntien Suomella, mikä Tokmannilla, Novalla, Maskulla tai IdeaParkilla? Siitä on nyt runsas vuosi ja piirileikki jatkuu.

Vaalirahoituksesta on siirrytty puoluerahoitukseen ja hyvä niin. Puoluerahoitusta tarvitaan ainoastaan vaaleihin. Joten niiden käsitteleminen erillään on keinotekoista, jopa kokonaiskuvaa vääristävää. Se taas johtaa järjettömiin päätöksiin kuten vaalirahoituslain muutos viime keväältä, joka toteutuessaan irrottaa kansalaiset lopullisesti poliittisesta päätöksenteosta.

Ja nyt sitten pitäisi uskoa, että Sampon ja Patrian antama rahoitus ei vaikuttaisi Kokoomuksen päätöksiin? Finanssiyritys, jonka toimintaa säätelevää lainsäädäntöä juuri kehitetään ja puolustusvälineitä valmista valtionyritys, jonka jokainen vientikauppa on monen poliittisen mutkan takana. Mutta siitä ei ole lainkaan kysymys etteikö toiminta olisi laillista. Se on. Onko se siis samanlaista laillista lahjontaa kuin Kepunkin puoluerahoitus? Ilmeisesti.

Ja kaiken tämän moraalittomuuden seurauksena meidän äänestäjien pitäisi luottaa poliittisten päättäjiemme kykyyn päättää puolestamme mihin suuntaan meidän yleisiä ja yhteisiä asioita kehitetään. Ei ihme, että niin moni mieluiten nukkuu. Ja pui unissaan nyrkkiä.

PS.

Laillista lahjontaa ottavat nykyään vastaan pääministeripuolueen ja valtionvarainministeripuolueen lisäksi ilmeisesi ainakin ruotsinkielisiä suomalaisia edustava puolue ja johtava oppositiopuolue. Se, että tämä lahjomien vastaanottaminen on näin yleistä, ei tee sitä tippaakaan hyväksyttävämmäksi. Ja kuitenkin rahoitus olisi yksinkertaisella tavalla hoidettavissa lailliseksi ja yleisesti hyväksytyksi.

Rahaston kautta. Tulosvastuuta puolueille.
Share

Valehdellut puolet, niin kuin suurin osa tekee.

Edellä ote Arja Karhuvaaran (Kok.) eilisestä tuittuilusta klo 20.30 YLE TV-uutisista osoittanee aika todenmukaisesti missä suomalaisessa politiikassa mennään. Itse säädetyn lain vaatimus on kuollut kirjain kansanedustajalle.

Toisaalta siitä ehkä voisi, hyvällä tahdolla tehdä johtopäätöksen kansanedustajan osaamisen ja tietämyksen tasosta, hänen osallistuessaan vaativaan lainsäädäntötyöhönsä.

Samassa uutisessa Lauri Tarasti ja Jacob Söderman (sdp.) sekä hämmästelivät kansanedustajien luovia laintulkintoja ilmoittamisvelvollisuuksien osalta että miettivät kuinka monen portaan taakse kansanedustajan ilmoittamisvelvollisuus pitää viedä. Ihan hyvä mietintä. Se vaan ei johda mihinkään. Aina löytyy vielä yksi.

Sitä paitsi. Puoluerahoitus ja vaalirahoitus kulkevat käsi kädessä. Niitä ei pidä käsitellä edes peräkkain vaan samanaikaisesti. Viimeksi tänä keväänä hyväksytty vaalirahoituslaki on järjetön jo siksi, että se jättää puolueen antaman ehdokkaan vaalirajoituksen rajoittamatta ja sanktioimatta. Ajan myötä seuraus on Pitkät listat ja puolueiden valitsemat ehdokkaat. Joten korruption vastaanottamisen keskitetään puolueille.

Eiköhän helponmpaa kääntää nykyinen systeemi ylösalaisin? Julkinen rahoitus puolueille kielletään täysin. Yksityinen puoluerahoitus tehdään verovapaaksi sekä henkilöille että yhteisöille ja siihen osallistumista kannustetaan kaikin tavoin. Rahoitus ohjataan rahastoon, joka jakaa vuosittain kertyneet varat edellisissä vaaleissa saatujen äänimäärien mukaan kaikille rekisteröidyille puolueille.

Olen samaa aihetta muutamankin kerran tälläkin blogilla käsitellyt. Ensi kerran maaliskuussa 2007 ja viimeksi kai eilen. Yhteevedon aiheesta laadin ensi kerran otsikolla Laki vaali- ja puoluerahoituksen turvaamiseksi 2. kesäkuuta 2008.

Voidaanhan sitä hakata päätämme puuhun vaikka kuinka kauan, mutta ilman moista "rahastomallia" emme koskaan tule onnistumaan. Ja kuitenkin. Demokratiasta kannattaa maksaa.

PS.

Mutta demokratian toimivuuden keskeisenä edellytyksenä, läpinäkyvän rahoituksen lisäksi on perustuslain noudattaminen, sanktioimalla ns. ryhmäkuri kaikissa julkisissa instituutioissa ja valvomalla tehokkaasti sen noudattamista.
Share

Kuntia kurittava näkymätön käsi

Maassamme tarvitaan etujärjestö joka lähtöön. Kuntaliitto lienee kuntien etujärjestö? Valtiovarainministeriö on suorittamassa Kuntaliiton kanssa työtä, jossa päätetään, mistä kuntien palveluvaatimuksista on varaa tinkiä, nyt kun lama taas alkaa. Esillä ovat olleet muun muassa päivähoidon ryhmäkoot ja kelpoisuusvaatimukset. Näin kertoo YLE. Neuvottelu sinänsä on varmasti helppoa.

Politbyrokratiamme edustajat istuvat neuvottelupöydän kummallakin puolella. Joka ihmisellä, pöydän kaikilla puolilla on nimensä perässä pikku kuvaus palkanmaksajasta: kesk., kok., sdp, rkp, vihr, ja mitä niitä nyt onkaan. (Ja hyvin, hyvin monella kesk., sdp. tai kok.) Ja syöttävää kättä ei ole syytä purra. Katkeaa ura muuten yhtä helposti kuin kanalta kaula. Ja tämä näkymätön käsi on äkkipikainen ja pitkävihainen.

Miksiköhän kaikkien kuntien kaikki edustajat eivät mene hallitukselle iskemään nyrkkiä pöytään? “Lisää rahaa tai lopetamme kuntalaisten palvelut tyystin.” ”Viimeksi veitte meiltä kunnassa asuvien pääomaveropotin, ettekä vieläkään ole sitä meille palauttaneet.” olen kuulevinani? Vaan tuskin kuulen. Nollasummapeliään tässä poliitikkomme harrastavat. Vallan nollasummapeliä. Maksumies on jo ennalta selvä: sinä ja minä, eli tuiki tavallinen tavis. Siis ne meistä, joilla vielä on tuloja, joista veroja maksaa.

Työn alulle pannut kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) vakuuttaa, että laadusta pidetään kiinni, mutta Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen (kesk.) mukaan laatu heikkenee varmasti. Ja näin ihan varmasti myös käy. Muutenhan kunnat osoittaisivat, että he eivät ole tähän mennessä toteuttaneet riittävästi laatuun tai määriin vaikuttavia toimenpiteitä. Eli sanalla sanoen, ovat tuhlanneet. Tai olisiko Mari sittenkin kehittänyt uuden ikiliikkujan; nyhtää tyhjästä. Vai oliko se nyhjää tyhjässä?

Palaen aiempaan ehdotukseeni: Heistä laman maksumiehet. Maksakoot puolueet tuistaan. MOT
Share

Suomi ei devalvoi

Mutta lainata se osaa.

Viime laman jäljiltä valtion velkataakka oli tähän lamaan mentäessä edelleen noin 40 000 000 000 euroa suurempi kuin vuonna 1990. Valtionvarainministeri pelaa upporikasta ja rutiköyhää ja kasvattaa sen päätöksillään vähintään kaksinkertaiseksi, joka tapauksessa yli 100 000 000 000 euroon. Samalla metsäteollisuuttamme ei enää entisessä mitassa ole, konepajateollisuus on siirtymässä muualle, rakenteellisia muutoksia ei haluta tehdä, devalvoida emme voi, maata ja kansaa säästetään jo nyt kuoliaaksi.

Ja nyt sitten Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotila kehottaa kuntia lisälainanottoon. Onko tämä porukka tullut ihan hulluksi? Uutta taloutta ei tullut vuonna 1990 ei 2000, ei ole ollut näitä ennen, eikä tule nyt. Kun valtio jo ylivelkaantuu, pitääkö kunnatkin vielä saada ylivelkaantumaan?

Kuka ihmeessä tämän lystin maksaa? Onko todella tarkoitus tyhjentää Suomi? Muuta mahdollisuutta kuin maastamuutto ei äänestäjälle nimittäin enää jätetä. Totta kai on toinenkin vaihtoehto. Alkaa maksaa näiden retkujen päättömyydet. Mutta siihen ei riitä muutamakaan ihmisikä.

Iiro Viinaseen uskoi aikoinaan moni yritys, yrittäjä ja yksityishenkilö. Omaksi tappiokseen. Mutta nyt on kysymys valtiosta. Suomesta.

Totta kai Lauri Uotila puhuu omassa asiassaan. Sampo on pankki ja pankki elää mm. lainaamalla rahaa. Mutta rajansa kaikella.
Share

Alfauros ennustajaeukkona

Oli aika, jolloin poliitikot "kammosivat" kaikenkarvaisia ennustajaeukkoja. Muistanet esimerkiksi aikansa tunnetut alfaurokset M. Koiviston ja P. Lipposen?

Viimeisen vuoden poliitikot ovat itse ryhtyneet ennustamaan. Kaksi alfaurosta erityisesti nousee mieleen. M. Vanhanen ja J. Katainen. Ja alussa meni ennusteet niin päin seiniä kuin olla ja osaa. Ei maailman rahamarkkinaromahdus, ei markkinatalouden romahduskaan suostunut ohittamaan lintukotoamme. Ja viime syksyn ennusteitten kokonaistulos oli säälittävää.

Mutta nyt J. Katainen on antanut ennusteen, joka taatusti pätee. "Seuraava hallitus joutuu korottamaan veroja." Vouw! Lisäksi hän kertoo että maamme, jonka kassasta ja rahoituksesta hän on vastuussa, toimii lainanoton osalta jo lähellä riskirajoja. Vouw! Ja pitääkseen huolta siitä, että tämänkertainen ennustus myös toteutuu, hän nostaa ensi vuonna 13 miljardia uutta nettolainaa ja seuraavana varmasti toisen, vähintään saman moisen. Silloin ennuste toteutuu varmasti.

Tätä vauhtia ei tulevankaan hallituksen tarvitse päätään taloudenhoidolla vaivata.Kansainvälisen valuuttarahaston, IMFn pojat ja tytöt kyllä hoitavat sen heidän puolestaan.

Voiko tässä maassa todella olla niin, että Hallitussopimus ohittaa kaikissa tilanteissa terveen järjen? Saako tässä maassa pääministeri ja valtionvarainministeri todella tehdä ihan mitä järjettömyyksiä tahansa, ilman että kukaan välittää? Nykyisellä "politiikalla" maa pannaan konkurssiin. Ja johtajat eivät tee mitään. Mutta eipä tee kukaan muukaan.

Saisiko heidät vastuuseen jostain? Siis haastettua valtakunnanoikeuteen? Juhantalon koplailut ovat tässä pelissä pikkujuttuja. Vaikka itsensä toteuttavan ennusteautomaatin rakentamisesta verovaroin? Tai vaikka väärin peluusta? Ai niin.

Hehän kantavat poliittisen vastuunsa.
Share

Suuri Puhallus

Ruoan alv:n laskeminen 5 prosenttiyksiköllä, 12 prosenttiin merkitsee arviolta 500 miljoonan euron tulovähenemää valtionverotuloihin. Siis noin 1 % koko Suomen Valtion ensi vuoden budjetista. Saman verran kun Suomen Valtiolla on yhteensä käytettävissään Veikkauksen voittovaroja taiteitten ja kulttuurin tukemiseen vuoden 2010 aikana. Ei väheksyttävä pikkusumma.

Kun tähän yhdistetään ruoan hinnannousut viime vuosien ajalta ja erityisesti MMM:n haluttomuus julkaista teettämäänsä selvitystä hinnannousun edunsaajista väitän, että jälleen on käynnissä Suuri Puhdistus. Puhdistajana kuten usein ennenkin Kepu ja kumppanit.

Tähänastisilla hinnannousuilla on nostettu ruoan hintoja siten, että alv:n laskeminen lokakuun alussa voidaan, ainakin osittain, osoittaa siirtyvän kuluttajahintoihin. Ja todellisuudessa suurimpina edunsaajina ovat Kauppa, Elintarviketeollisuus ja Maataloustuottajat.Jo ajalta tätä ennen. Ja kunhan ensimmäinen osoitus on annettu jatkavat hinnat nopeaa nousuaan.

Samalla tämä operaatio merkitsee suoraa tulonsiirtoa tämä operaatio merkitsee suoraa tilisiirtoa perinteiseen Kepulandiaan. Hienoa jatkoa kansallisille maataloustuille, investointituille puun myyntihinnan verotuksen 50 % alennukselle jne. jne. Eli arviolta tämän vuoden osalta on veronmaksajilta siirtynyt Kepulandian käyttöön yli edellisen vuoden tason vähintään miljardi.

Vähintään 1 000 miljoonan euron Suuri Puhallus.

-

PS.

Mitä tämän rinnalla ovat ne muutamat sadat tuhannet, jotka Kepu on vastaanottanut puolue-, vaali-, seminaari-, syntymäpäivälahjuksia?
Share

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Heinäkuu

Kesäloma ei vaientanut kansan kapinaa, kerrankin

Kai tässä täytyy lomailu vähitellen lopettaa.

Onneksi ja toiveeni mukaisesti puolueet kärvistelevät edelleen vaali-, puolue- ja syntymäpäivälahjarahojen sotkuissa. Painopiste on näköjään jo alkanut siirtyä Kepusta Kokiksiin ja erityisesti, kuinkas muuten Ike Kanervaan. Vaikka vielä se Rovaniemen kelkkatehdas otsikoissa näkyykin. Ihan hyvä niin. Mutta Kataisen suppusuusta ja ilmeisestä varautumisesta ja valmistautumisesta johtuen Kokiksien lahjomanvastaanotto-osasto on piilotettu liian hyvin.

Täytyy tässä sitten odottaa lisää yksityiskohtaisia paljastuksia ainakin demareilta ja vasureilta. Jälkimmäisiltä tuskin paljon irtoaa muuta kuin historian lehdiltä.

Oletko muuten huomannut miten helposti RKP on onnistunut selviämään tästä revohkasta? Kuitenkin puolueen saama rahoitus verrattuna sen poliittiseen painoarvoon lienee suurinta mitä maasta löytyy.

Jossain vaiheessa kokiksien puoluesihteeri ilmeisesti esitti, että kepuleitten hatusta vedetty 5.000 euron raja puolueelle annetun lahjoituksen ilmoitusvelvollisuudelle, sopii heille. Kyllä varmasti. Vielä paremmin sopisi 10.000 tai 15.000. Mitä sitä nyt pikkuroposista raportoimaan. Ja sehän lienee itsestään selvää, että lakiin ei sen rikkomisesta saa sanktioita sisältää. Kyllähän puolueisiin voi luottaa. Ja moisia rajoja kiertää.

Eikö olisi helpompaa lopettaa julkinen rahoitus kokonaan ja sallia ainoastaan yksityinen rahoitus? Verovapaat yksityiset lahjoitukset kerättäisi yhteiseen pottiin ja jaettaisi vuosittain puolueiden edellisissä eduskuntavaaleissa saamien äänten suhteessa. Muiden kuin normaalien  jäsenmaksujen vastaanottaminen kriminalisoidaan ja sanktioidaan niin että tuntuu. Siinä olisi hyvä täky demokratian tulosvastuullisuudelle.

Jos oikeusministerillä olisi munaa, hän lopettaisi Tarastin komitean esteellisenä, puolueiden mutta ei kansalaisten etua ajavana. 14 jäsenestä 9 edustaa puoluekoneistoja. 3 ministeriön edustajaa ja kaksi yliopistojen edustajaa, josta toinen hallinnee ääntenlaskun ja toinen mediatutkimuksen.

Missä on esimerkiksi perustuslain osaaminen, kansalaisoikeuksien osaaminen, valtiosääntöosaaminen? Niitä löytyy sekä yliopistoista että oikeuslaitoksesta. Niitä tarvittaisi, koska kyseessä on kansalaisten perusoikeuksiin, kansalaisten päätösvaltaan päätöksentekoon Suomessa liittyvä asia.
Share

Esikunta ensin ja sitten kaikki muu

30.07.2009 - 09:06 | hakki | Blogit
Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.

Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.

”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”

Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.

Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.

Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.

Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.
Share

Suomi ilman Nokiaa - osa 2

29.07.2009 - 10:01 | hakki | Blogit
Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).

Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.

Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)

Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.

En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.

Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.

Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.
Share

Suomi ilman Nokiaa - osa 1

28.07.2009 - 09:58 | hakki | Blogit
Huippuyliopisto Helsinkiin ja Osaamiskeskusverkosto (ties kuinka mones?) koko maahan. Median mukaan hintalappu noin 1 Mrd€ per vuosi. Kiva kun rahaa riittää. Onko siinä mitään tolkkua, varsinkin kun niitä ajavat tunnetut luovuusexpertit ja tiedegurut Raimot Sailas ja Väyrynen? Ja onko siinä yleensäkään minkään valtakunnan tolkkua?

Pikkuisen huolettaa kun luovuuden ja innovoinnin suurimmat äänitorvet ovat byrokratian tyyppiesimerkkejä. Muistuupa mieleeni Edward de Bono Luovuudesta vuonna 1979 Saint Tropezissä, Ranskassa: ”Lukumäärä tuo laatua, byrokratia sen tappaa.” Kun Huippuyliopisto(j)a ja Osaamiskeskusstrategiaa ajavat hallintobyrokraatit, kannattaisi ainakin olla tarkkana jos omaa kukkaroaan pitäisi raottaa. Ja sitähän he kumpikin odottavat.

Mehän olemme tällä hetkellä äärimmäisen huolissamme tulevaisuudesta lähinnä kahdesta syystä: Globalisaatio vie kaikki työpaikat ja Nokia ei ehkä sittenkään ole Sampona ikuinen, ainakaan Suomelle.

Hoidetaan tämä ensimmäinen pohde, Globalisaatio vie työpaikat. Ei vie. Tällainen tontti ei jää tyhjäksi. Eikä tänne, venäläisiä lukuun ottamatta, ole kyllä kauhiasti tulijoita viime aikoinakaan ollut. Mutta jollain kai täällä olevan väen on elettävä. Näillä leveysasteilla kun on tehtävä töitä jotta eläisi. Se onko työpaikkoja nykyväestöön nähden enemmän tai vähemmän riippuu kai meistä itsestämme. Mutta valitettavasti, jos nykymerkit paikkansa pitävät, tuskin me tätä porukkaa voimme elättää pelkästään ylläpitämällä olevaa.

Ikuinen Nokia. Yritys, jonka omistavat ei-suomalaiset, jota vielä tällä hetkellä suurelta osalta johtavat suomalaiset ja joka toimii äärimmäisen kilpailuilla maailmanmarkkinoilla, ei voi säilyä Suomessa ikuisesti. Jos esimerkiksi markkinat ovat Aasiassa, hinnaltaan kilpailukykyinen työvoima on Aasiassa ja suunnittelun edellyttämä kilpailukykyinen insinööriosaaminen Aasiassa, eikä tuotantokaan ole pääomaintensiivinen, niin haluaisinpa tavata sen yritysjohdon joka pitää yrityksen kotipaikan Suomessa tästä ikuisuuteen. Miksi pitäisi?

Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.

Jatkuu seuraavassa numerossa.
Share

Julkisen vallan rooli

27.07.2009 - 09:57 | hakki | Blogit
Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa.

Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.

Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.

Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Share

Hiekkalaatikolla uusia tuotteita

26.07.2009 - 09:53 | hakki | Blogit
Jutussaan New and Improved 21.2.2007 blogisti ”Miten asioita tehdään Yritysten kilpailustrategioita arjessa” kiinnitti huomiotani kriteeristöön, jota Intiassa käytetään tuotekehityksen lähtökohtana. Kehitysmenetelmän nimi on ”Sandbox” ja se on julkaistu www.strategy.com , jonka artikkelin linkki löytyy hänen vastauksesta kommenttiini. Kun kauan sitten jouduin näitä asioita työkseni pähkäilemään arvelin, että se saattaisi kiinnostaa muitakin.The process for designing of breakthrough innovations starts with the identification of the following four conditions, all of which have to be met simultaneously. And all of which are difficult to realize, even when taken one at a time:

1. The innovation must result in a product or service of world-class quality.

2. The innovation must achieve a significant price reduction — at least 90 percent off the cost of a comparable product or service in the West.

3. The innovation must be scalable: It must be able to be produced, marketed, and used in many locales and circumstances.

4. The innovation must be affordable at the bottom of the economic pyramid, reaching people with the lowest levels of income in any given society.

Kehittäjänä on C.K. Prahalad (ckp@umich.edu) is the Paul and Ruth McCracken Distinguished University Professor of Corporate Strategy at the University of Michigan.

Jos Intiassa tuotekehitykseen päätyisivät vain tuotteet, jotka on kehitetty hiekkalaatikon avulla niin Nokiankin polvien olisi syytä tutista. Me tavallisten yritysten tavalliset kuolevaiset voisimme ehkä ottaa opiksi kansallisen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Share

Akateeminen vapaus (tuskin pintaa raapaisten)

25.07.2009 - 09:51 | hakki | Blogit
Uutisblogi käsitteli tänään sopivasti Innovoinnin huippuyliopistoa, jota toissapäivänä itsekin ajattelin. Olisikohan siinä järkeä? Ilkka Lammen kirjoituksesta nousevat esille ainakin seuraavat asiat, joita myös totuuksiksi voisin nimittää:

Maailmanluokan yliopiston perustaminen hallinnollisella päätöksellä on enemmän kuin vaikeaa. Yliopistoilla on oma kehityshistoriansa, niitä ei luoda tyhjästä.
Monet huippuyliopistot ovat keskikokoisia yksiköitä. Suuruuden skaalaetu ei välttämättä tuota tavoiteltua tasoa.
Esimerkkeinä mainituilla amerikkalaisilla Harvardilla ja MIT:llä on omat kehityshistoriansa. Harvard perustettiin 370 vuotta siten yksityisten aloitteesta samoin kuin MIT vuonna 1861. Ne sijaitsevat Bostonissa kävelymatkan päässä toisistaan, niillä on kilpailua ja vuorovaikutusta ja niillä on runsaasti resursseja. Niitä ei voi matkia eikä kopioida.
Mitä maan korkeimmalta koulutukselta ja tutkimukselta pitäisi voida edellyttää?

Huippuosaamisen ja uuden huipputiedon tuottamista? Opetus- ja hallintohenkilöstöä julkishallinnolle? Osaajia suuryrityksille? Oppineita ihmisiä vietäväksi maailman turuille? Voittoa Hindustanian Päivälehden tutkimuksessa ”Maailman huippuyliopistot”?

Mitä opin saaneilta pitäisi voida edellyttää?

Erilaisuutta? Kriittistä ajattelua? Olevan kyseenalaistamista? Vallitsevan totuuden epäilyä? Haluun löytää vastauksia tai ratkaisuja ”tieteellisiin” ongelmiin? Valmiutta selvittää jo selvitetyiksi luultuja totuuksia? Auktoriteettien kumartamattomuutta?

En tunnista suomalaisen koulujärjestelmän edes yrittävän tuottaa pohjaa moisille edellytyksille. Enneminkin päinvastaisia. Meitä tavallisia kun on helpompi hallinnoida.

Montako yliopistoa meillä on? Montako sivupistettä niillä? Montako tämän jälkeen? Kuinka monta kyvykästä opettajaa nyt ei riittävästi pääse toteuttamaan itseään? Globalisaatiosta pelästyneenä muistaakseni sisäministeriö, tässä muutama vuosi sitten, listasi maamme kasvukeskuksia. Pääsivät kai yli neljän kymmenen. Kannattaisiko hallinnon keskittyä johonkin? Sitä paitsi, meillä ei ole pula tohtoreista vaan putkimiehistä.

Miksi hallinto ei keskity hallinnoimaan ja jättäisi kehittämisen niille jotka siitä jotain ymmärtävät? Miksi pupu vedettiin hatusta juuri nyt? En usko salaliittoteorioihin, mutta kehuvat Heinäluomaa ovelaksi. Olisiko tässä sittenkin vain kyseessä lahja sos.dem. valtiosihteeriltä sos.dem. opetusministerille ja ao. puolueen vaaliorganisaatiolle?
Share

Hyttysen ininää

24.07.2009 - 09:48 | hakki | Blogit
Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn, kansallisen tehokkuuden jopa kansalaisen innovoinnin viimeinen institutionaalinen takuumies on Suomen puolustuslaitos. Maamme on lähtökohdiltaan rauhaa edellyttävä valtio. Tuskinpa se meistä suomalaisista johtuu vaan siitä, että meitä edelleenkin on vähän, nykyisinkin vain 5,3 miljoonaa. Pietarin, Lontoon tai Pariisin puolikkaan tai viidenneksen väkimäärällä Mexico Citystä ei maalaisjärjen puitteissakaan kannata kauheasti riitaa haastaa. Ja jos tappelemaan lähtee, niin turpiin tulee.Tälläkin väkimäärällä on toimeentulomme kiinni tuonnista. EU on Kansainliiton jälkeen ensimmäinen kunnollinen yritys taata rauhan jatkuvuus Euroopassa ilman Yhdysvaltain asiaan puuttumista. Nykyjään kun rauhan puute saattaa merkitä automatisoitua, totaalista sotaa se voi johtaa ja on johtanut kymmeniin miljooniin uhreihin. Tältä pohjalta ajatellen, yksittäisten kansalaisryhmien tyytymättömyydellä EU:iin ei ole väliä, muuten kuin kehittämiskohteitten ilmaisimina.

Mannerheim, Halsti, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen muodostavat, ainakin oman käsitykseni mukaan, ajallisesti varsin totuudenmukaisen kehityskulun realistisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan aikaansaamisessa. (Tiedä häntä onko oireellista, kun ensimmäiset kaksi olivat ammattisotilaita?)

Perinteisesti tonttiamme ovat havitelleet Ruotsi ja Venäjä. No joo, kaukana historiassa oli myös Tanskalla intressiä, mutta sillä nyt ei enää liene kamalasti hinkua. Saksan intressit ovat aina olleet välineellisiä; maamme ”kautta tai avulla”, ovat tavalla tai toisellä haluneet Venäjän kimppuun. Ainoastaan me suomalaiset voimme kuvitella heidän olevan kiinnostuneita meistä, meidän ihanan sinisten silmiemme vuoksi.

Hurrit pitävät mielellään mielestään tervettä etäisyyttä itäiseen naapuriimme. (Ennen aikaankaan ei aina uskallettu lausua pelottavan, kunnioitetun vastustajan nimeä ääneen, vaan käytettiin kiertoilmaisuja. Vertaa esimerkiksi Karhu ja hellittelynimi Mesikämmen.) Näinkin arvioituna rakas ryssä on ainoa, jolla on ollut jatkuvampaa kiinnostusta tulla meidän pihallemme. On yrittänyt ja joka kerta olemme turpiin saaneet. Heidän historiansa puitteissa ymmärrän kyllä, että jo yksin Pietarin turvallisuus on heidän kannaltaan sinänsä hyväksyttävä ja riittävä syy.

Uskottava puolustus, tai oikeammin sen puute, vei meidät mukaan toiseen maailmansotaan. Saamani käsityksen mukaan nykypuolustuksemme on varsin hyvässä kunnossa. Ymmärrettävästi kyseessä on mielipide. Nykyisenä avoimmuuden aikanakin paljon jää, varsinkin siviililtä, arvailujen ja uskon varaan. Uskottavuuden riittävyys ennaltaehkäisyyn sekä laadut että määrät olisivat kyllä muutenkin, ainakin minulle, täysi mysteeri.

Yllämainittu oli lyhyt johdanto (eine ganz kurtze Einleitung) tämänpäiväiseen varsinaiseen aiheeseen, joka on lyhyt.

Tässä kuussa on uutisoitu, yllämainittuun liittyen, kaksi mielenkiintoista asiaa. Toisessa kerrottiin, että USA ei ole valmis toimittamaan meille tahtomiamme täsmäpommeja. Toisessa, että maahamme jo tilatut raketit ja niihin liittyvät järjestelmät toimitetaan tässä kuussa. Sotavoimiemme puolustuksellisen luonteen huomioiden, kyseessä ovat puolustusaseet.

Oma huomioni kiinnittyi siihen, että kumpienkin kantama on yli 300 kilometriä. Puolustusaseita? Asiasta kiinnostuneen siviilin mielestä ensimmäiset ovat lyhyen kantaman risteilyohjuksia ja jälkimmäiset erilaisilla herätelaukaisimilla varustettuja pitkän kantaman raketteja?

Onko sotatekniikka kehittynyt siihen määrään, että 300 kilometrin toimintasäde on vielä laskettava puolustusta palvelevaksi? Onko sen säteen omaavia puolustusaseita (lentokoneet ja laivat pois lukien) syytä hankkia maahamme, vaikka ne mahtuisivat puolustusase-kriteerin puitteisiin? Jos näin on, niin kyseessä on kyllä ”kaukopuolustus”. Silloin lähipuolustuksemme ainakin täytyisi olla jo sellaisessa kunnossa, että siihen ei enää kannata satsata. Uskon ymmärtäväni aseistuksen harmonisointitarpeen ja -järjen Nato:n, eli muitten EU-maiden joukkojen kanssa. Mutta onko syytä tietoisesti kaivaa verta nenästään ja tehdä sitä jatkuvasti, onkin jo ihan toinen juttu.

Yllä oleva on vain mielipide. Ja on paljon muutakin, josta minulla on olemattomat tiedot.

Nimimerkki:

Judgement without information is called opinion.
Share

Onko uusi sukupolvi edeltäjäänsä fiksumpi?

23.07.2009 - 09:47 | hakki | Blogit
“Miia Savaspuro: Miltei ajattelin tänään” - tämänpäiväisen kolumnin innoittamana.
Tuskinpa fiksumpi. Mutta varmasti erilainen. Onneksi. Eikö sitä voisi kutsua kehittymiseksi? Panepa vertailuun vielä yksi sukupolvi lisää, eli ne suurten ikäluokkien “menevät miehet”.Kun he olivat lapsia ja nuoria he edustivat kaupungeissa lättähattuja, kimmoja ja rokkikansaa. Heidän juuri sodat läpikäyneet, usein siellä nuoruutensa kadottaneet, mahdollisesti lisäksi kodin ja rakkaansa menettäneet vanhempansa joutuivat käyttämän kyynärpäitään, keskittymään itseensä ja (vielä silloin) perheensä paremman elämän ehtojen turvaamiseksi. (sekä maalla että kaupungissa) Eivät he rokkareita arvostaneet, partaradikaaleista puhumattakaan. Eivätkä partaradikaalit olleet ensisijaisesti kiinnostuneita omasta menestymisestään. Heillekin, silloin “kiire ja stressi ovat so last year, tuottovaatimukset ja oman edun tavoittelu todella out.”

Tämä entinen rokkikansa mahdollisesti tahtoi tarjota omille lapsilleen kaiken sen mistä itse katsoivat 40-50 lukujen taitteessa jääneensä “materiaalisessa hyvinvoinnissa” paitsi. Vapaan rakkauden lisäksi he uskoivat vapaaseen kasvatukseen, vastakohtana vanhempien sotia edeltäneeltä ajalta peräisin oleva arvomaailma. Kansainvälisyys, taistolaisuus jne. kukoistivat. Valitettavan moni ehkä otti Summerhillin opit liiankin tosissaan. Vaikka työelämän alku oli maailman jatkuvassa talouskasvussa ehkä nykyistä helpompi, jossain vaiheessa oli varmaan alettava taistella etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.

Heidän lapsensa, nykyiset kolme- nelikymppiset saivat materiaalisesti ja poliittisesti turvatun ympäristön, ainakin jos omat vanhemmat ja perhe selviytyivät laman yli edes jotenkin kuivin jaloin. (Työttömistä huolimatta ei lama suoraan kohdannut noin 1,5 miljoonaa työvoimaan kuuluvaa) He luovat nyt uraa narsismin ympäröimässä liberaalisessa markkinataloudessa ja globaalissa toimintaympäristössä. (Upea sanallinen yhdistelmä, eikö?) Joka tapauksessa heidän historiaansa kuuluvat kokemuksena, ja ehkäpä pienenä pelotteena lama, mielestäni aikaisempaan verrattuna vähempi vaatimustaso niin kotona kuin koulussakin heidän ollessa lapsia, Neuvostoliiton hajoaminen, kylmän sodan päättyminen ja maailman avautuminen ja Internetti! Ja nyt mahdollisuudet ovat rajattomat. Jos haluat edetä, ja nyt on avoimena koko maailma, niin vauhtia! Kaikella uhallakin! Sitä paitsi, kiire on vielä kivaa. Se on se “ikuista nuoruutta” elävä sukupolvi, joka ei tee lapsia, mutta jolla on jatkuva kiire töihin ja reissaamaan rinkka selässä Tongalta Islantiin. Mutta pullamössöydestä, itsekkyydestä, pinnallisuudesta ja oman edun tavoittelusta syytetyllä ikäluokalla alkaa kohta taistelu etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.

Ja nyt Miian käsittelemä tutkimus kertoo pyörän jälleen pyörähtäneen. Joskushan sen pitää tapahtua. Hyvin olemme selvinneet tänne. Kiva kun on jatkajia tulossa.

PS.

Joku kuvasi joskus ihmisen ja yhteiskuntien kehittymistä erilaisten asioiden suhteen sinikäyränä, jolla on positiivinen kulmakerroin. Olisiko niin? Ensimmäinen edellytys on tietysti häiriytymätön, rauhallinen ympäristö.
Share

Puolueet pois politiikasta

22.07.2009 - 10:39 | hakki | Blogit
Tänään valtakunnallisen päivälehtikilpailijan sivuilla oli kaksikin mielenkiintoista artikkelia. Janne Virkkusen Palataan Ståhlbergin ajatuksiin ja Timo J. Tuikan “Politiikka on poistunut politiikasta”.Niistäpä “Niitä näitä”:

Virkkusen otsikko on hyvä ja johtopäätös väärä. Jos meillä on ollut hyvin toimiva, joustava perustuslaki voimassa 80 vuotta (ainoana ensimmäisen maailmansodan aikana/jälkeen itsenäistyneistä valtioista) niin voisiko ajatella, että se osaltaan on selviytymisemme nykytilanteemme syy? Saattaisiko olla niin, että luomalla suomalaisten asuttamaan maahan “kilpailutilanteen” vallankäytön ylimmällä tasolla, on onnistuttu muodostamaan terve poliittinen mekanismi? Kun kumpikin valtioelin on saanut valtuutuksensa kansalta voi kulloinkin vahvempi käyttää johtajuuttaan kansakunnan eduksi. Vahvuushan voi myös vaihdella vaalikauden aikana. Ja kriiseissä, jos koskaan, voimalla on olennaisin merkitys ei hyvillä aikomuksilla.

Kieltämättä Kekkosen pitkän kauden seuraukset maamme sisäpolitiikkaan pelottavat. Mutta herramanjee, mitä olisikaan tapahtunut jos puhdas nykyisenlainen imagomarkkinointiin ja henkilön tuotteistamiseen pohjautuva parlamentarismi olisi ollut voimissaan jo pitkälti ennen EU:iin liittymistä?

Tuikka puhuu nykyparlamentarismista ja pelkää sen muodostumista tuuridemokratiaksi. Kansanäänestyksen voisi korvata kerran neljässä vuodessa toteutettavalla SuperLotto - tilaisuudella. Meille äänestäjille tarjolla olevilla todellisilla vaihtoehdoilla voisimme toteuttaa ensimmäisen kierroksen jo nyt.

Kun vaihtoehtojen ominaisuuksissa ei ole eroa, satunnaisuus johtaa yhtä järjelliseen tulokseen kuin kallis vaalikin. (Samalla säästyisi rahaa johonkin tärkeämpään.) Kansalaisten kiinnostus vaaleihin osallistumiseen säilyisi nykyisenlaisena, seurataan mielenkiinnolla ja harmitellaan kun tuli vain 2 ja lisänumero. Jos vaivauduttiin viemään kuponki. Sama koskee presidentinvaalia, mutta pienemmässä määrin, henkilö kun kiinnostaa. (Vähän kuin Missikisat)

Ståhlbergiin palatakseni. Hänhän perustuslain pitkälti kirjoitti. Eduskunta hyväksyi ja valtionhoitaja Mannerheim kai vahvisti. Tämä perustuslaki ei tuntenut puolueita. Se perustui itsenäisiltä kansalaisilta valtuutuksen saaneisiin itsenäisiin kansanedustajiin jotka ovat ratkaisuissaan vastuussa itselleen, valitsijoilleen ja Jumallalle. (Muistinkohan oikein?)

Parhaiten kansakunnan etua palveleva perustuslain uudistaminen voisi tapahtua joko


  1. palaamalla Ståhlbergin lähtökohtien tielle ja samalla rajata poliittisten puolueiden valtaa todellisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa tai
  2. kehittämällä uusi puoluelähtöinen järjestelmä, jossa määritellään puolueiden tulosvastuun toteutuminen käytännössä. Sen jälkeen kansalaiset voivatkin äänestää puolueita kun tietävät miten saavat ne myös vastuuseen.

Koska tyhmyys tiivistyy joukossa kannatan itse ensimmäistä.
Share

Kommentti Putinin Munchenin kärvistelyyn

21.07.2009 - 09:42 | hakki | Blogit
Meidän ongelmamme ei ole ollut eikä ole nytkään USA. Tuskinpa koskaan voi ollakaan. Meidän ongelmamme on ollut, ei nyt ole, mutta voi taas joskus olla Venäjä. Silmäys karttaan ja historian kirjaan riittävät.Samanlaisia imperialisteja ovat kumpikin, USA ja Venäjä. Toinen nyt hallitseva mestari, toinen haastaja. Tosin, kun Putin oli vaikeuksissa riensi George W. tukemaan – mutta oman uskontonsa, terrorismin vastaisen sodan vuoksi. Kun Bush joutui vaikeuksiin Vladimir käy kimppuun – oman uskontonsa, isovenäläisen imperialismin vuoksi. Sen nieleminen lienee hinta, joka maailman ainoan supervallan on maksettava ainoalle tämänhetkiselle haastajalleen. Mutta Kiina tulee kovaa.

Minua kyllä pohdituttavat Putinin regiimin aikaansaannokset. Eivät ne ainakaan demokratiaa ole lisänneet eivätkä jännitystä Euroopassa liennyttäneet. Huolestuttavinta eivät ole yksittäiset tapahtumat Tshetsheniasta Politpovskajaan tai öljyn valtausoikeuksien peruuttamisesta (käytännösä) ulkomaisilta, ärhentelyyn Münchenissä. Huolestuttavinta on porukka, jonka Putini on kerännyt ympärilleen, entisten KGB:n ja NKVD:n hyvä veli kerholaiset.

Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi olla huolissamme ajan merkeistä. Edelleen helpoin tie, jota kautta Venäjä voi nopeasti (1 – 100 vuotta) edistää vapaata pääsyään maailman merille kulkee Suomen kautta. Tämän tiedostaminen ei välttämättä edelleenkään edellytä NATO:n jäsenyyttä. Sitä paitsi se mahdollisuus meni jo tällä kierroksella. Usko NATO – option olemassaoloon tarkoittaa uskoa kangastuksiin. Olemme kansana tehneet turvallisuuspoliittisen valintamme – itsenäinen liittoutumaton puolustus Euroopan Unionissa. (Tutki mitä tahansa mielipidetiedustelua viimeisten vuosien ajalta.) Eletään nyt sen kanssa ja tehdään edes ne ratkaisut, jotka siitä seuraavat.

Nyt on taas panostettava yhteistyöhön Venäjän kanssa. Sääli, että meilläkin on aina sen verran opportunisteja, että mahdollisimman hyvien naapuruussuhteitten ylläpito itä-naapurimme kanssa helposti unohtuu. Sääli, että emme ole sellainen kauppiaskansa, joka ymmärtäisi Venäjän läheisyyden taloudellisen mahdollisuuden.

Mutta on se sitten hyvä olla itsenäisen Suomen itsenäinen kansalainen.
Share

Tulosvastuuta demokratiaan

20.07.2009 - 10:37 | hakki | Blogit
Lukiessani Mediaman´in toivomusta saada demokratiaa valtaan, heräsi mielessäni toivomus saada tulosvastuuta demokratiaan. Nythän vaalien kautta tapahtuva tulosvastuu on fiktio.Kieltämättä yksittäisillä ehdokkailla on tulosvastuu, mahdollisuus valitsematta jäämiseen. Mutta eihän edustajien mielipiteillä ole olennaista merkitystä. Viime vaiheessa sen tukkii eduskuntaryhmälle puolueen edellyttämä ryhmäkuri.Merkitystä on puolueilla, apparaatilla, jonka edustajia eduskuntaan valitut ovat.

On kai ollut jo kauan sitten selvää, että jämähdys kaiken muuttumattomuuteen johtuu demokratian muuttumisesta politokratiaksi?

Ellei tätä muuteta on turha toivoa demokratiaan valtaa ja äänestäjien kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen. Millä ihmeellä yksittäinen äänestäjä saa yksittäisen puolueen vastuuseen?
Share

Päiväunia uima-altaassa

19.07.2009 - 10:34 | hakki | Blogit
Lähtiessäni tuli Ylepeilista keskustelu tutkimuksesta tai selvityksestä jossa noin 20% metalliyrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole toimintaa Suomessa enää 5 (viiden) vuoden kuluttua. Kuulemma täällä toimiminen ei enää lyö leiville. Lohdullista, eivätpähän enää sitten sotke paikkoja. Kuulemma tämä merkitsee vain noin 60.000 työpaikkaa. Suuret ikäluokat “hoitanevat” tämänkin.

Heräsi siitä samalla näkemys johtajiemme suuresta viisaudesta. Hehän toimivat yhä edelleen kuin Niilo Wälläri aikoinaan. Hänhän sai merenkulkumme jo henkihieveriin panemalla tarvittaessa (ja usein tarvitsi) jäänmurtajat tai satamat lakkoon talvella. Kyllä sillä Merimiesunionin jäsenten palkat ja työehdot nopeasti paranivat.

Hänen jälkeensä pojat panivat paremmaksi. Nythän merenkulusta jo loputkin on kaupattu ulkolaisille, joten siinä se kansallinen huoltovarmuus sitten meni. Eipä poliitikkojen tarvitse enää siitä huolta kantaa. Toivottavasti omistajat saivat hyvän hinnan. Sitä voi sitten iloisesti sijoitella maan rajojen ulkopuolelle. Mitä iloa siitä meille muille on…?

Siitä kääntyi ajatus maamme ja kansamme resursseihin ja menestystekijöihin. “Puita ja päitä” sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, “toivottavasti ei kuitenkaan puupäitä”. Puitten osalta näyttää sentään vielä absoluuttisesti hyvältä. Metsää riittää edelleen koska siitä on hyvää huolta pidetty. Mutta riittääkö se?

Puuta löytyy aivan riittämiin myös lähempänä niitä markkinoita jotka kasvavat. Venäjällä, Kiinassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa jne. Tyynen meren ympärillä on ihan riittämiin puita. Uutisista päätellen siellä kohta on myös riittävästi jalostuskapasiteettia. Mekin olemme onneksi mukana investoimassa ja rakentamassa. Perinteisestihän metsäteollisuus on osa kotimarkkinateollisuutta. Vain Suomessa ja Ruotsissa puunjalostus on muodostanut merkittävän osan maan vientituloista.

Ai niin, sitten viedään ne päät. Osaavimmat siirtyvät sinne missä osaamistaan voivat parhaiten käyttää, sinne missä ovat uusimmat tehtaat ja missä on palkanmaksukykyä. Osaamisen viennistähän me olemme aina osanneet huolehtia siten, että siitä ei lateja Suomeen jää. Ja ovatpahan lähtijät ainakin poissa työttömyystilastoista.

Jos sitten vielä joskus taantuma sattuisi iskemään loppuisi työ ensin niiltä jotka ovat kaukana markkinoista, joiden raaka-aineen hinta on korkea ja jotka eivät enää välttämättä osaa ihan tarpeeksi hyvin. Voitaisi sitten panna vientiin ne vähemmänkin osaavat.

“Mutta onhan meillä Nokia”, vannotaan. Onhan? Onhan!

Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistamme metsäteollisuuttamme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. Ja loppu onkin sitten historiaa. Ja sillä historialla me suomalaiset olemme ratsastaneet tähän päivään asti, vähentäen suhteellista omistustamme yrityksestä koko ajan. Nyt yrityksen liikevaihto ylittää valtion tuloarvion ja maahamme työn, verojen ja seurannaisvaikutusten kautta onneksi edelleen sataava manna, tulee yhtiöstä jota omistamme yhä vähemmän. Vieläkö muuten määrävähemmistön? Ja “what goes up must come down.” Globalisaatiolla ei ole kotimaata ei välttämättä globaaleilla yrityksilläkään. Kirjoilla voi olla missä vaan.

Ihania ajatuksia lämpimässä altaassa lököillessäni, auringon valaistessa valkeita hankia. Että voikin olla tuolla ulkona noin kaunista. Ja ei kun saunaan.
Share

Putin ja Isovenäläinen itsetunto

18.07.2009 - 10:31 | hakki | Blogit
Kuka muuten kysyi ja mitä kun naapurin presidentti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen? Eipä siinä mitään uutta tai yllättävää toteavat ulkoministeri ja pääministeri. Eipä niin. Ja onhan meillä se optio. Onhan?Hei herra pääministeri! Hei herra ulkoministeri! Se juna meni jo! Jos Natoon olisi haluttu liittyä sen olisi jo pitänyt tapahtua muutama vuosi sitten. Se on tällä erää jo mennyt mahdollisuus. Pietarin paikka ei ole muuttunut, mutta naapurin itsetunto, jopa uho on noussut. Ja Pietari kasvaa. Lisäksi: menkää vaikka Google Earthilla katsomaan mitä Kannaksen länsirannalle ja Suomenlahden etelärannalle on jo rakennettu. Seuratkaa mitä muuta sinne on suunnitteilla. Ja ymmärtäkää millä tavalla Venäjän nykyhallinto rakentaa demokratiaansa, miten vähemmistöoikeuksia kunnioitetaan, miten valtion varallisuus keskittyy ja kasvaa, miten äänenpainot kovenevat.Ollaan nyt realisteja; kaikki itsenäisen Suomen syntymisen ja säilymisen kohtalonhetket liittyvät venäjän/neuvostoliiton heikkouden hetkiin. Sekä vapaus/kansalaissodassa, talvisodan loppunäytöksessä että jatkosodan päättyessä muut asiat olivat tulleet tärkeämmiksi kuin ne muutamat liitettävissä olevat neliöt Suomen niemellä. Muut asiat (ja itsepäisen hullut suomalaiset) estivät jo päätetyt ratkaisut.

Neuvostoliiton juuri hajottua tai tätä seuranneessa epäjärjestyksessä Nato-jäsenyys olisi ollut mahdollista. Mutta sitä emme halunneet. Meillä turvallisuusratkaisuksi hyväksyttiin EU . Natosta ei silloin keskusteltu, ei ole uskallettu keskustella sen jälkeen, eikä se keskustelu enää kannata.

Nyt on tarvittaessa jatkettava itsenäisellä puolustuksella yhdistyneessä Euroopassa. Ja toivotaan, että EU on todella turvallisuusratkaisu. Muille se lienee enintään maatalouspoliittinen ratkaisu.

Wolf H. Halstin aikoinaan, tosin liian myöhään julkaistun kirjan “Suomen puolustaminen” ilmaisemat realiteetit edellytyksistämme turvata itsenäisyytemme pitävät onneksi edelleen paikkansa. Ehkä nyt yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen voisimme ottaa ne huomioon.
Pidetään samalla omasta puolustuskyvystämme mahdollisimman hyvää huolta. Toivottavasti sitä ei nyt tarvita.

Kuka muuten kysyi ja mitä?
Share

Loman moraalisesta oikeutuksesta

Eivät tule Korhoset, ei Kataiset ei Vanhasetkaan hevillä pois lomalta. He pyhittävät lomansa. Tapahtuupa ympärillämme taloudessa ihan mitä tahansa. Varmaan ovat sen ahkeruudellaan ansainneet?

Oikein huolettaa ajatella, miten nämä veijarit suhtautuisivat aseelliseen kriisiin. Vähän samanlaiseen tilanteeseen, mihin Shakasvili pelasi itsensä vuosi takaperin.

Siis Ruotsi hyökkää Suomeen ja valtaa Ahvenanmaan ja Närpiön vihannestarhat. Norja julistaa Suomelle sodan ja etenee kahdella rintamalla. Siis loma-aikaan. Juuri nyt. Mitä uskoisit Suomen hallituksen tekevän?

Aivan. Lomailevan. Perunakuopassa. Infraansa sotkeutuneena.

Edellä oleva oli aasinsiltani siihen, että myös minulla on oikeus hetken lomaan. Olen sen ansainnut. Ja sen pitämisestä moni vielä kiittää. Mutta, jotta ei liiaksi kiitettäisi, olen ajastanut päivittäin julkaistavaksi yhden artikkelini, aikojen alusta. Riemuksi ja ratoksi. Kesälukemiseksi.

PS.

Olen siis yrittänyt. Mutta tekninen tumpeloini on viimeistään eläkkeellä muodostunut toiseksi luonnokseni. Jos siis ei onnistu, ei sitten.

PPS.

Helteet jatkukoon.

PPPS.

Jos olet kiinnostunut tarkemmin tietämään miksi seuraavissakin vaaleissa kirjoitan äänestyslippuun JOKU MUU, suosittelen, että tutustut hänen sivuunsa.
Share

Suomi tippui puusta

Aika entinen ei koskaan enää palaa, sanotaan laulussa. Ja tottahan on, että vaikka muistot kuinka kultautuisivat, myöskin se kemiallinen metsäteollisuus, jonka varassa sotien jälkeinen hyvinvointimme rakennettiin on nyt historiaa.

Uutta vietävää puusta kehitellään, toivottavasti kiihtyvällä vauhdilla. Sillä vaikka kuinka muuta kuvittelisimmekin, yksi Suomen syömähampaista on edelleen puun varaan rakentuva vienti. Mutta sekin on varmaa, että ainakaan pelkästään vanhoilla konsepteilla emme jatkossa elä. Jos alasta olet enemmänkin kiinnostunut suosittelen tutustumista Helgen sivuihin Digielämää Etsimässä tällä blogistolla.

Mutta mitä tuotteita? Tuskinpa kukaan meistä sitä vielä tietää. Sillä, usko tai älä, uusia käyttökohteita ilmestyy puulle vieläkin. Mutta tämä on jo jotain. Kuusikerroksinen puurakenteinen asuintalo, joka kestää 7,5 Richterin maanjäristyksen.

Eikä meillä vielä juurikaan rakenneta edes aivan tavallisia kerrostaloja puusta. Siitä huolimatta, että raaka-aineessa löytyy. Ammattitaidossa ei ehkä enää?

Puussa on monia mahdollisuuksia.
Share

Haluatko maksaa ideologian puhtaudesta?

Ulkoistaminen tai yksityistäminenkään harvoin onnistuu. Siis ainakaan siten kuin on ajateltu. Ja useimmiten, Murphyn lain mukaisesti tekemiset, jotka ei voi mennä pieleen menee kumminkin. Maksajasta ei liene epäselvyyttä? Asiakashan se.

Napakka "kauhistelee" tänään minne autoveron tuotto häviää. Minä taas eilen kauhistelin, miten katsastuksen käy Ruotsissa. Aikovat kuulemma seurata Suomen tietä. Hyvä Suomi! Saatiin peesaaja.

Voi kaikki te ruotsalaiset autoilijat. Sääliksi teitäkin käy. Kävin nimittäin eilen katsastamassa autoa. Väärään aikaan, luonnollisesti. Ajankohdan muutosten perässä kun en ole pysynyt. Vanhaan hyvään aikaan oli kai niin, että rekisterin viimeinen numero ilmaisi kuukauden + / - 1 tai kaksi kuukautta. Oli selvää ja yksinkertaista. Ehkä liiankin? Nyt kävi ilmi, että .... tulen uudestaan sitten ensi vuonna.

Mutta mikäpä häiriö nyt moinen olisi. Mutta jos olisin joutunut katsastamaan hinnaksi olisi tullu pyöreät 92 euroa! Lähes kuukauden bensat, eikä sekään litku halpaa ole. Olen muistavinani ajan, jolloin katsastus maksoi 20 euroa? Muistanko oikein? Tämäkö on sitä yksityistämisen siunauksellisuutta? Jos on, palauttakaa valtiollinen katsastustoimi, heti.

Toinen vaihtoehto saattaisi olla poistaa katsastuspakko. Kokonaan. Haittavaikutuksena saattaisi luonnollisesti olla etelän matkojen kysynnän lasku, kuten muistan jonkun lehden ilmoittaneet kysyttäessä miten katsastusyrittäjien voitot käytetään.

Ei ideologiasta kannata näin paljoa maksaa! Toisaalta, jos kerran me niin miksei sitten svenskitkin?
Share

Uusi talous on täällä, nyt.

Ei vuoden 2007 kesän vastuutonta työehtosopimusrallia seurannutkaan inflaatio. Deflaatio ehti ennen. Ja jos taas saisi ennustaa, ei deflaatiostakaan mitään haittaa ole kellekään. Mitä nyt hinnat vaan laskee.Ensin vähän ja toivottavasti myöhemmin vähän enemmän.
Vaan tuskin kaikki laskevat? Jos laskevat ja sitä kauan kestää aloittaa Herra Spekulaatio työnsä. Kukaan ei halua ostaa, sikäli kun sen voi välttää, koska huomenna kaikki on halvempaa. Ja ylihuomenna vielä sitäkin halvempaa.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Nauttikaamme siitä.
Share

J'Accuse!

Syytän oikeusministeri Tuija Braxia, oikeusministeriötä ja Suomen hallitusta poliittisen korruptoinnin suosimisesta ja väärän todistuksen antamisesta GRECOlle Lahjonnan vastaiselle valtioiden ryhmälle.

Oikeusministeri on, sattuneesta hyvin konkreettisesta ja yhä vain jatkuvasta syystä, nimittänyt toimikunnan valmistelemaan puolue- ja vaalirahoitusta säätelevän lainsäädännön kehittämistä. Sen puheenjohtaja on oikeustieteen lisensiaatti Lauri Tarasti. Varapuheenjohtaja on vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä. Jäsenet ovat professori Sami Borg Tampereen yliopistosta, tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta, lainsäädäntösihteeri Liisa Vanhala oikeusministeriöstä sekä eduskuntapuolueiden edustajat puoluesihteeri Sari Essayah, Suomen Kristillisdemokraatit, kansanedustaja Pekka Haavisto, Vihreä liitto, puheenjohtaja Eero Heinäluoma, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Suomen Keskusta, kansanedustaja Mats Nylund, Ruotsalainen kansanpuolue, puoluesihteeri Sirpa Puhakka, Vasemmistoliitto, kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, Perussuomalaiset, ja puoluesihteeri Taru Tujunen, Kansallinen Kokoomus.

On pukki taas pantu kaalimaan vartijaksi. On käsittämätöntä, että toimikunnan enemmistö koostuu puolueiden edustajista. Mahdollisilla säädösmuutoksilla kun on suora vaikutus vain ja ainoastaan puolueiden toimintaan. Tämä tekee puolueista esteellisen valmistella lainsäädäntöä omassa asiassaan? Korostetusti tämä koskee puoluesihteereitä, joiden yhtenä keskeisimpänä tehtävänä on puolueen varainhankinta? Ja puheenjohtajaa koko puolueen ykkösenä. Tilaisuus tekee varkaan. Aina.

Kun media tiedusteli Lauri Tarastilta puolueiden edustajien läsnäolosta toimikunnassa, hän vetosi siihen käytännön asiantuntemukseen, joka puolueilla asiasta on. Samalla perusteella rikoslakia tulevaisuudessa uudistettaessa, rikollisten tai vähintään rikoksista tuomittujen tulee muodostaa toimikunnan enemmistö. Päätellen parhaillaan käytävästä vaali- ja puoluerahoituskeskustelusta, rinnastus ei ole lainkaan kaukaa haettu. Maan Tapa ei tällä tavalla muutu.

Tarvittaessa puolueiden edustajia voidaan toki kuulla asiantuntijoina. Mutta eiväthän he saa osallistua itseään koskevaan lainvalmisteluun, toimikunnan jäseninä. Sille emme ilmeisesti mitään mahda, että he saavat lopullisesti päättää asiasta?

Se, että mukana on vain kaksi yliopistomaailman edustajaa on jo sellaisenaan hämmästyttävää. Vielä enemmän kuitenkin hämmästyttää se, että vain toinen on edes tullut tunnetuksi vaalien ja vaalitulosten tutkijana. Toisen ollessa ilmeisesti lähinnä viestinnän tutkija. Kuitenkin vaali- ja puoluerahoituksen säätely on ensiarvoista kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi puoluejärjestelmään ja suomalaiseen demokratiaan.

Olettaisi maasta löytyvän useampiakin ja pätevämpiä valtio-opin, kansalaisten perusoikeuksien ja perustuslakien asiantuntijoita, joilla olisi tietoa ja osaamista tarkastella asiaa kansalaisten kokeman oikeudenmukaisuuden kannalta? Voisi kuvitella, että Helsingin Yliopistolta löytyisi alan asiantuntijoitakin? Ehkä jopa oikeuslaitoksellakin olisi annettavaa? Viestintä- ja mediatutkimus tuskin on vaali- ja puoluerahoituksen kriittisin alue? Eikä kai olisi poissuljettua pyytää ulkomaista asiantuntemusta vaikkapa GRECOlta?


Vastauksessaan 24.6.2009 antamassaan Oikeusministeriö toteaa: ”Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on laaja-alainen ja edustaa oikeusministeriön lisäksi kaikkia eduskunnassa edustettuina olevia puolueita sekä useita yliopistoja.” Kaksi yliopiston edustajaa ei ole useita yliopistoja. Eikä varsinkaan, kun toinen edustajista ei edes ole aihepiirin tutkija. Kun puhtaasti puolueista ja virkamiehistä koostuvaa toimikuntaa kutsutaan laaja-alaiseksi, hirvittää ajatella millainen olisi suppea-alainen toimikunta.

Edellä oleviin näkökulmiin tutustuminen ja niiden huomioiminen saattaisivat parantaa oikeusministeriön heikoksi kuvattua lainvalmistelutyön tasoa. Ettei toistettaisi samaa typeryyttä ja kansalaisoikeuksien kaventamista, joka koettiin sekä vaalirahoituskohun väliaikaisen pikapäätöksen että varsinaisen lain säätämisen osalta.

Perusongelmana ei suinkaan ole ollut yksittäisen edustajan yksityiseltä sektorilta saama vaalituki eikä edes sen liian suuri taso vaan se, että edustajat rikkoivat itse säätämäänsä lakia jättämällä saamansa vaalituen ilmoittamatta. Ja se, että kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tutustua ehdokkaiden kytköksiin ulkopuolisiin tahoihin.

Määrittelemällä ehdokkaiden yksittäisille vaalituille katon ja jättämällä puolueiden vastaanottamilta tuilta katto määrittelemättä, asetetaan ehdokkaat eriarvoiseen asemaan puolueeseensa nähden. Halutessaan puolue voi pyrkiä varmistamaan itselleen sopivien ehdokkaiden läpimenon, keskittämällä rahallisen tukensa vain heille. Puolueen tukea ilman jäävän ehdokkaan vaalituen hankkimista sen sijaan on entisestään vaikeutettu.
On jälleen otettu askel puolueiden vallan kasvattamiseen, kansalaisten vallan kustannuksella.

Summa summarum:

Mitä tai keitä varten tätä lainsäädäntötarkennusta ollaan työstämässä?
Share

Kehittyvien Kauppakeskusten Kepu

Kepu on vapaaehtoisesti avannut puoluerahoituksensa. Siis siltä osin kuin se heille sopii. Tuskin hekään luulevat kenenkään politiikan rahoitusta seuranneen heidän selvitykselleen paljon painoa antavan? Puolueen nimellisestä rahaliikenteestä se ehkä antaa totuudellisen kuvan. Meillähän on siitäkin tosin vain lomailevan Jarmo Korhosen sana.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk) on lopen kyllästynyt siihen, että vaalirahakohu pyörii keskustan ympärillä. Hänestä demareiden ja kokoomuksen olisi jo aika tuoda puoluerahoituksensa päivänvaloon, vaikka sitten lain voimalla.

"Sdp ja Kokoomus vetäytyvät sen taakse, että laki ei velvoita. Kyllä sellainen laki voidaan syksyllä säätää, että kaikki viime vuosien rahoitus on avattava. Sen esityksen taakse voisi hyvinkin saada tarvittavat nimet", Väyrynen esittää.

Väyrysen mukaan laki voisi velvoittaa julkistamaan tuet esimerkiksi vuodesta 2007 lähtien.

Näin kirjoitti Hesari.
Että taasko on Kepu sorvaamassa taannehtivaa lainsäädäntöä? Olenkin ihmetellyt mistä sen kuuluisimman taannehtivan lain idea liikkeelle lähti. Mutta Paavolla on kyllä realiteetit sekaisin. Ei Kepu edes pelottelemalla saa taakseen enemmistöä tälle taannehtivalle lainsäädännölle. Reaktio on kyllä tyypillistä Väyrystä.

Mielestäni medialle nyt täytyy antaa tunnustus sen taistellessa vähenevistä asiakkaista. Aikojen huonontuessa ja keskellä kesää, tutkiva journalismi nostaa päätään. Vieläpä yhteiskunnallisesti keskeisessä asiassa. Kyllä sillä katsojalukuja ja irtonumeromyyntiä lisätään. Soisin tämän tervehdyttämisohjelman jatkuvan ympäri vuoden.
Epäiltyjen ja muuten vaan Kepun puolue- ja vaalirahoitussotkun asianosaisten nimiluettelo kasvaa päivä päivältä. Juhani Sjöblom, Paavo Lankia, Juha Kajo, Ahti Vippula, Destia, Ruukki – Group ovat tämän päivän hittejä. Vanhoja tuttuja uusissa rooleissa putkahtelee jatkuvasti esille. Timo Kalli, Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Lasse Kontiola, Aki Haaro, Kauko Juhantalo ja keitä niitä nyt onkaan.
Ja mitä enemmän tätä paskakasaa tongitaan sitä pahemmalta se haisee. Mutta se kyllä on vaivan väärtti ja haju kannattaa kestää. Ihmettelen, että keskustelu ei ole vielä nostanut esille kepun paikallisosuuskauppa-kytkyjä. Muita kauppakeskuksia kylläkin.

Mitähän mahtaa löytyä kun Kiimingin Ideaparkkia, Kehittyvien Maakuntien Suomea, Destiaa ja sen nyt kai jo entistä johtoa, sekä Kiimingin kuntaa ja sen poliittista ja virkamiesjohtoa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena? Entäpä Pieksämäen? Lempäälän? Mitäköhän muita halleja ja kauppakeskuksia Keva on ollut rahoittamassa? Tai Tapiola?
Share

Puoluerahoitus yhä hämärän peitossa

Viime kesänä, alkukesästä 2008 Kepu ja Kokoomus kärähtivät keskeisien kansanedustajiensa kyseenalaisesta vaalirahoituksesta. Maan Tavan mukaisesti syntynyt häly ja keskustelu painettiin villaisella julkaisemalla puoluejohtajien tuki edustajilleen ja heidän toimilleen, sekä luvattiin sellaisia uudistuksia vaalirahoitukseen joilla vastaava tulevaisuudessa estetään.

Toukokuussa voimaan tullut vaalirahoituslaki ei millään tavalla ratkaissut ongelman perussyytä - kansanedustajien tietoista lain rikkomista - mutta sen sijaan korosti puolueiden mahdollisuuksia päättää, keitä ne haluaisivat valittavan valtiollisissa ja kunnallisiksi vaaleissa edustajikseen. Mitään rajoja kun ei asetettu puolueiden yksityiselle rahoittamisella.

Suunniteltu 3 % äänikynnys pitää huolen lopusta. Kun se tulee voimaan, kansalaisilla ei ole enää mitään syytä äänestää. Kyllä puolueet varmasti hoitavat senkin heidän puolestaan. Eduskunnasta puolueet ovat synnyttäneet suljetun Kansanedustaja Liigan, jossa edustajat vaihtuvat mutta joukkueet eivät enää. Ja miksi napinpainajia pitäisi äänestää, puolue-eliitti sementoi päätöksenteon ryhmäkurilla.

Verkkouutiset uutisoi 8.8.2008, siis lähes välittömästi sen jälkeen kun edellinen vaalirahoitusskandaali oli saatu vaiennettua niin tehokkaasti, että puolueitten rahoitusepäselvyydet eivät nousseet sen paremmin Kuntavaaleissa lokakuussa 2008 kuin EU Meppivaaleissa kesäkuussa 2009 seuraavasti:

Väitös: Puoluerahoitus hämärän peitossa


VTL Tomi Venhon väitöstutkimuksen mukaan Suomessa ei pystytä selvittämään, mistä kaikkialta puolueet ja poliitikot hankkivat rahoitustaan. Erityisesti yksityisen rahoituksen lähteet jäävät piiloon. Julkiset asiakirjat kertovat hyvin niukasti esimerkiksi yritysten tai etujärjestöjen jakamista lahjoituksista.

Puolue- ja vaalirahoitusta on kutsuttu korruption kannalta riskialttiiksi alueeksi. Kun intressitaustaisen rahoituksen kanavat jäävät pimentoon, herää samalla epäilys rahoittajien ja poliitikkojen mahdollisista sidonnaisuuksista, toteaa Venho.

Julkisuusvaje johtuu vähäisistä vaatimuksista ja säännösten hajanaisuudesta. Kansanedustajia sääntelee tuore vaalirahoituslaki. Puolueiden keskus- ja piirijärjestöjä koskee avoimuusvaateiltaan väljempi puoluelaki.

Paikallisilla puoluejärjestöillä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia kertoa talousjärjestelyistään. Julkisuusvelvoitteita ei ole myöskään etujärjestöillä, jotka saattavat sijoittaa vaaleihin enemmän kuin useimmat puolueet.

Väitöstutkimus osoittaa, että väljää ja sekavaa normistoa on myös noudatettu vaihtelevasti. Puolueiden ja poliitikkojen antamat rahoitusselvitykset ovat usein ylimalkaisia. Pahimmillaan lain määräämiä asiakirjoja ei ole toimitettu viranomaisille lainkaan. Käytännössä ongelman taustalla on siis myös valvonnan puute ja olematon rangaistusuhka.

Lainsäädäntö laahaa perässä

Puolue- ja vaalirahoituksen kansainvälinen tutkimus on laajentunut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Vertailevien tutkimusten perusteella voidaan todeta, että Suomen valtio tarjoaa avokätisen puoluetukijärjestelmän, mutta julkisuusvaatimukset ovat jääneet puolitiehen.

Venhon mukaan kotimaassa sekä lainsäädäntö että tutkimusperinne laahaavat jäljessä useisiin länsimaihin verrattuna.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen tuli kouriintuntuvasti esiin uudistusten tarve. Ilmenneet ongelmat ovat kuitenkin Venhon mukaan olleet olemassa jo paljon aiemmin.

Venhon väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 15. elokuuta 2008.

Jo puolta vuotta aiemmin GRECO oli raportoinut suosituksensa puoluerahoituksen osalta:

Lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä GRECO suosittelee


7. joulukuuta 2007 Suomelle

i. harkitsemaan entistä tiuhempaa vaalitoiminnasta raportointia vaalikampanjoiden aikana (kohta 66),

ii. vahvistamaan vaadittavaan tulojen ja menojen erittelytasoon liittyviä ilmoitusvelvollisuuksia yksittäisten lahjoitusten ja menojen luonne ja arvo mukaan luettuina (kohta 68),

iii. varmistamaan, että luontoissuorituksina annetut lahjoitukset arvioidaan ja että niiden kauppa-arvo merkitään kirjanpitoon (kohta 69),

iv. harkitsemaan tunnistamattomilta lahjoittajilta saatavien lahjoitusten kieltämistä ja alentamaan kynnysarvoa, jonka ylittävien lahjoitusten antajien identiteetti tulee paljastaa (kohta 70),

v. ottamaan käyttöön määräyksiä, joissa säädetään, että paljastettaviin lahjoituksiin sovellettavia kynnysrajoja sovelletaan myös kaikkien samalta lahjoittajalta kunakin kalenterivuonna saatujen lahjoitusten yhteissummaan (kohta 71),

vi. yhdenmukaistamaan poliittisten puolueiden lahjoittajien identiteetin paljastamista koskevan säännöstön vaaliehdokkaisiin sovellettavan säännöstön kanssa (kohta 72),

vii. yrittämään lisätä kolmansien osapuolten (esim. eturyhmien, poliittista koulutustyötä tekevien säätiöiden jne.) poliittisille puolueille antamien lahjoitusten läpinäkyvyyttä (kohta 73),

viii. harkitsemaan ehdokkaiden vaalirahoituksen alistamista kunnolliselle tilintarkastukselle olemassa olevien vaalipiirien ja kuntien toisistaan eriävät tarpeet huomioon ottaen (kohta 75),

ix. huomattavasti vahvistamaan poliittisen rahoituksen riippumatonta valvontaa keskitetyllä ja paikallistasolla sekä varmistamaan poliittisten puolueiden vaalikampanjoihin liittyvän kirjanpidon ja vaalikampanjoihin liittyvien kulujen perusteellinen todentaminen nykyisin olemassa olevan muodollisen valvonnan lisäksi (kohta 81) ja

x. tarkistamaan poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoitussääntöjen rikkomuksista annettavia rangaistuksia sekä varmistamaan näiden rangaistusten tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja vakuuttavuuden (kohta 84).

GRECO pyytää Suomen viranomaisia esittämään raportin edellä olevien suositusten täytäntöönpanosta viimeistään 30. kesäkuuta 2009.

Oikeusministeriön vastaukseen 24.6.2009 palaan myöhemmin.
Share

Urhoutta ja Pekkarointia

Suurin osa Suomen kunnista on kepulaisia. Vuoden alussa kuntia oli Wikipedian mukaan jäljellä vielä 348, joista kaupunkeja oli 108. Vain siksi, että kaupungeista osa on sellaisia kuin Kannus, Kauhajoki, Kankaanpää jne. ei Kepun valta noudata kunta – kaupunki jakoa.

Siispä valtaosassa Suomen kuntia kaikki virkamiehetkin ovat kepulaisia. Lähes ainoa ay-liike missä kepulla on valtaa on, samasta syystä, juuri Kunnallisvirkamiesliitto. Ei siis ihme, että Maan Tapa on läänittänyt Kevan toimitusjohtajuuden kepuleille. Muilla puolueilla ja ay-liikkeellä on sitten omat läänityksensä.

Kevan tapausten innoittamana olisi viimeistään elokuussa hyvä hetki alkaa toteuttaa uutta poliittista kulttuuria, tältä osin.

Seuraavaksi kulttuuria voisi sitten alkaa muuttaa myös maatalousbyrokraattien, elintarvikebyrokraattien, metsäbyrokraattien, metsästyshallinto, maakuntahallinto, ProAgrioiden, jne. osalta. Sillä kyllä aika moni kepulainen saa palkkansa pääosin veronmaksajien pussista.

Senkin lisäksi, että mainituissa viroissa ja toimissa he varsin usein myös toimivat osa-aika maanviljelijöinä tai yksityismetsätalousyrittäjinä. Ja nauttivat palkan lisäksi siis maatalous- ympäristö-, tuotanto-, investointi-, alue-, yritys- ja kaiken maailman muutkin tuet. Eli saavat kaiken elantonsa suoraan tai EUn välityksellä meidän muitten maksamista veroista.

Ja tämä on siis vain hyvin pieni vilkaisu kaikkeen siihen, minkä vuoksi Kepu yhteiskunnassa, Kunnanvaltuustossa ja Eduskunnassa taistelee. Ja Kevassa, Suomen Hippoksessa, RAY:ssä, Veikkauksessa, Kelassa, Metsäliitossa, Raisiossa, Tapiolassa ja kaikilla muillakin mahdollisilla rintamilla. Ja miksi Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen, Paavo Väyrynen, Sirkka-Liisa Anttila, Markku Kauppinen, Kauko Juhantalo, Timo Kalli, Liisa Hyssälä eikä kukaan muukaan tähän lahkoon kuuluvista ei ilmeisesti yksinkertaisesti vain välitä siitä, mitä muualla yhteiskunnassa tapahtuu.

Kunhan Kepu on vallassa. Mistä lie peräisin tuo valtapolitiikan ihailu?
Share

Vallan Vahtikoira

Surffatessani netissä kompastuin uuteen tulokkaaseen. Ne, jotka ovat näitä blogeja jo pitkään lukeneet mahdollisesti muistavat ajatuksesta, jota kuvasin artikkelissani Adopt an MP pari vuotta sitten. Siis ajatusta seurata vertaisverkon tavalla poliitikkojen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Valistus.net on sivusto. Se lienee alkanut joskus keväällä ja varmasti sitä voisi kehitellä edelleenkin, mutta se antaa aika paljon mahdollisuuksia seurata, jopa vertailla poliitikkojen ja muuntin valta-eliitin tekemisiä.

En tiedä sivuston rakentajien taustoista, tavoitteista tai mielipiteistä mitään, joten en voi suositella liittymistä. Mutta he toteavat etusivullaan:

"Blogikirjoittajat ja poliittisaiheisten sivustojen ylläpitäjät ovat enemmän kuin tervetulleita rekisteröitymään portaaliimme ja lisäämään linkkejä omilta sivuiltaan löytyviin kirjoituksiin. Sama neuvo koskee toki aivan kaikkia portaalissamme vierailevia. Mikäli löydät minkä tahansa mielenkiintoisen sivustollamme esiteltyihin henkilöihin liittyvän uutisen tai kirjoituksen, kannattaa se ehdottomasti lisätä mukaan portaaliin. Sekä sivustomme käyttäjien että blogikirjoittajien kannalta tämä on puhtaasti win-win -tilanne, jossa blogien kirjoittajat saavat kauttamme lisää lukijoita ja näkyvyyttä, ja portaali entistä enemmän poliittisten vaikuttajien profiileihin niputettua tärkeää tietoa kaikkien luettavaksi."

On tämä ainakin tervetullut potentiaalinen Vallan Vahtikoira.

PS.

Palautteena sivuston ylläpitäjälle se, että päivityksien reaaliaikaisuuteen kannattaisi panostaa. Jopa näin kesällä- :-)
Share

Pääministerille päiväkahviseuraa

Pääministeri tahtoi iltapäiväkahviseuraa ja Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen vastasi kutsuun. Näin se kuulemma meni, Kauppisen tiedotteen mukaan. Ja kuten tasavallassamme on tapana, pääministerin seuralaisten asioita käsitellään myöhemmin oikeudessa. Ehkä Markku Kauppinenkin kirjoittaa suhteestaan vielä best-sellerin?

Tähän mennessä Kauppinen on "uhannut" viedä asian oikeuteen. Miksi vain uhata? Jos aihetta on, on syytä puhdistaa nimensä vaikka Korkeimmassa Oikeudessa asti. Ja Julkisen Sanan Neuvostoon on myös syytä valittaa. Mitä isot edellä....

Samaan aikaan Kauppalehti "paljastaa", että kahta lukuun ottamatta kaikki työeläkeyhtiöt ovat tukeneet ehdokkaiden vaalityötä. "Puolueiden tukiseminaareihin on osallistuttu Eläke-Tapiolasta, Eläke-Fenniasta, Kuntien eläkevakuutuksesta, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta, Varmasta ja Veritas Eläkevakuutuksesta." Ja varmasti muutaman taulunkin joku ehkä on ostanut?

Ehdokkaan vaalityön tukeminen yritysten toimesta on toivottavaa. Missä määrin työeläkeyhtiöitten toimesta, tullaan varmasti syksyn aikana selvittämään. Mutta se, että Kevan toimitusjohtaja suosittaa ulkopuoliselle yritykselle tukemaan Kevan hallituksen puheenjohtajaa ja muutamaa muuta eturivin poliitikkoa asettaa hänenkin arvostelukykynsä kyseenalaiseksi. Vaikka onhan sekin kyllä ollut Maassa Tapana.

Joskus aikoinaan Midas muutti kaiken kullaksi, mihin koski. Nyt kaikki mihin Matti Vanhanen ja Jarmo Korhonen koskevat muuttuu .... paskaksi?

PS.

Pääosin julkisin varoin toteutettu puoluetuki on lopetettava. Puolueitten toiminta on rahoitettava pelkästään yksityisistä varoista. Demokratiasta kannattaa maksaa. Lisätietoja vaikka tästä.
Share

Isätön isä

Luin juuri uutista, että ”Suomessa on kasvamassa isättömien poikien sukupolvi”. Pitäisikö moisesta olla huolissaan? Itsekin kun siihen porukkaan kuulun.

Jos uutisen toinen viesti, että ”isättömillä pojilla ei mene hyvin, että he tekevät enemmän rikoksia ja kuolevat nuorempina kuin muut miehet” pitää paikkansa, meidän ehdottomasti pitäisi. Vaik´ei minulla mainittuja ongelmia ole kyllä ollut. Enkä niitä ympäristöni isättömissä ole havainnut.

Artikkelissa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo: "Ikävä kyllä osa miehistä ei näytä kestävän lapsen tuloa – sitä, että vaimo muuttuu eroottisesti puoleensavetävästä naisesta äidiksi. Vastikään sain kirjeen, jossa perheellä oli parivuotias pikkutyttö, mutta mies vain istui netissä ja ärtyi aina, kun lapsi yritti hiukankaan lähestyä."

En ole lastenpsykiatri. En edes lääkäri. Olen 60+ vanha äijän-käppänä, jolla on kolme pesuetta. Eli kaksi loppunutta avioliittoa, ja pesuetta takanani. Jopa ajalta ennen nettiä. Mutta kuvailisin suhdettani aiempiin pesueisiini vähintäänkin kohtuulliseksi.

Olisiko mahdollista ajatella, että ensin selvitettäisi syy siihen, miksi liian moni avioliitto päättyy eroon? Syy, ei syyllinen. Nimittäin seuratessani mitä ympärillä tapahtuu väittäisin, että syy avioeroon ei läheskään aina ole miehessä. Eikä liioin mahdollisuus vastata isyyden vaatimuksiin. Usein jopa isän ja poikienkin haluista ja vaatimuksistakin huolimatta.

Mehän olemme, ja mielestäni hyvästä syystä, muuttaneet lainsäädäntöämme siten, että syyllisyydellä ei ole merkitystä. Ilmaistu tahto ja odottaminen riittää. Mutta sen seurauksena olemme luoneet tuon isättömien poikien ja tyttöjen sukupolven. Ja senkin, että käytännössä isyydellä ei välttämättä ole edes mahdollisuuksia erotilanteessa.

Missä määrin tämä korostuneen itsekeskeinen, muista piittaamaton, ”Mulle! Mulle! Mulle! Kaikki! Heti! Nyt!” - yhteiskunta on seurausta isättömyydestä? Entä tämä sosiaalitukia vaativa ja useissa tapauksissa niiden varaan heittäytyvien nuorten, syrjäytyvien aikuisten? Missä määrin syy todellakin on yksinhuoltajuudessa?
Share

Johtamisen arvo ja hinta

04.07.2009 - 21:08 | hakki | Farssi
Barak Obaman palkka on surkeampi kuin Keskon johtajalla. Muun muassa Koneen ja Keskon johtajat tienaavat kahdessa kuukaudessa enemmän kuin Barack Obama vuodessa, kertoo Taloussanomat.

Missä mahtaa olla vika?

PS. 5.7. klo 8.30

Samasta aiheesta kirjoittaa, ja yksityiskohtaisemmin mm. http://granpaigor.blogspot.com/2009/07/palkkatasosta.html

Hulluhan tunnetusti ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Eiköhän me nyt olla taas hölmöilty riittävän kauan ja kalliisti? Jos he niin hyviä ovat, että muuten lähtevät, lähteköön.
Share

Ei huolta huomisesta? Kesäkuumalla.

Tulevan hallituksen ehkä pitäisi alkaa jo nyt miettimään mitä tekevät. Voisivat vaikka aloittaa työnsä aiennettuna.  Siis mikäli Matti ja Jyrki-boy sallivat. Olisihan siinä kyllä heidän kannaltaan varmasti positiiviseksi miellettävä kädenojennus työttömille ja muille veronmaksajille. Jopa äänestäjille. Vaikka eipä kai sellaiseen ole tarvetta?

Valtion ja kuntien nimellisarvoinen EMU-velka kasvoi tammi-maaliskuussa 7,5 miljardia euroa. Maaliskuun lopussa velka oli 70,6 miljardia euroa eli suurempi kuin koskaan aiemmin.

Teollisuuden tuotanto kutistui tuntuvasti viime vuonna. Koko teollisuuden tuotannon arvo laski 12,2 prosenttia Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan jalostusarvolla mitattuna vuonna 2008.

Positiivisesti ajatellen meillä on 244 900 työtöntä. Realistisesti ajatellen meillä on 461 800 työtöntä. Valitse sitten siitä, mitä haluat mieluummin uskoa.
Eivät nämä luvut varmaankaan huolen tunnetta ministereissä kasvata. Miksi pitäisi. Onhan seuraaviin vaaleihin vielä melkein 2 vuotta.

PS.

Niin kovin mielelläni toivoisin Matin ja Jyrki-boyn juhlistavan uskottavuutensa lopullisen  loppumisen vuosipäivää ja toistavan ennustuksensa, että kansainvälisen rahoituskriisi ohittaa valmistautuneen  Suomen.
Share

Osaamisen vai aivojen vientiä

01.07.2009 - 09:08 | hakki | Blogit
Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Ei edes palvelulla yleensä. Paitsi jos pystymme kehittämään sellaista palvelua, josta joku maamme rajojen ulkopuolelta meille maksaa. Sen rahan ei tarvitse tulla EU:n ulkopuolelta ei edes EMU:n ulkopuolelta. Riittää kun se tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuo tänne lisäarvoa jolla voimme ostaa tarvitsemiamme raaka-aineita ja tarvikkeita ulkomailta. Kansallisella kauppataseella ei ehkä enää ole merkitystä? Mutta vaihtotaseella edelleen on.

Viimeiset 90 vuotta olemme rakentaneet teollisuutta, suurteollisuutta ja erityisesti metsäteollisuutta elämisemme ehdoksi. Ensin lähti TEVANAKE-teollisuus. Sitten autonvalmistusta, laivanrakennusta, konepajoja, elektroniikkaa. Nyt sitten ei kuulemma metsäteollisuuskaan enää elätä. Koneita ja tehtaita suljetaan. Markkinat siirtyvät Atlannin ympäristöstä Tyynen meren ympäristöön. Millä maahamme jäävät eläisivät jatkossa?

Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä seuranneet muutokset maailmantaloudessa mahdollistivat globalisaation alkamisen toden teolla. Tuotetaan siellä missä on halvinta. Myydään sinne missä maksetaan eniten. Koko maailma on avoin. Jotta voitaisi tuottaa täytyy investoida. Jotta voi investoida tarvitaan rahaa. Ja rahan, pääoman, liike on myös vapaata. Siirretään sitä sieltä missä se ei tuota sinne missä voitto on maksimoitavissa.

Omistajuudella ei ole väliä. Kansallinen vai kansainvälinen, sama se? Nokiako sumensi silmät? Sillä on merkitystä kuka tai ketkä tekevät päätökset ja ennen kaikkea kenellä on rahat. Ja toivottavasti Suomen ”kruununjalokivistä” - yhdessä rakennetuista teollisuusyrityksistä - myynneistä tuloutetut rahat ovat tallessa, käytettävissä meidän ja lastemme elämisen ehtojen ylläpitämiseen. Sitten kun investointeja tarvitaan. Sekin aika kun tulee.

Nyt kun teollisuutemme lyödään tai on jo lyöty lihoiksi meidän pitäisi kuulemma elää palvelulla ja osaamisen viennillä. Siis aletaan viedä osaamista. Osaamisen viennistä vaan tulee liian nopeasti ja liian usein aivovientiä. Ja kun riittävän kauan aivoja viedään, ei enää ole ole osaamista, jota viedä. Osaajat muuttavat maasta tai ainakin siirtävät rahansa turvaan muualle, eivätkä ainakaan sitä enää tänne investoi. Miksi pitäisikään? Eiväthän ne tuota. Nopeasti mieleen tulevista esimerkeistä MySQL ja Jaiku? Mitä näitten osaamisesta tuloutuu maamme talouselämälle pitkässä juoksussa?

Kun nyt olemme vuosikymmeniä investoineet valtion miljardituilla Lappiin, saadaan vihdoinn tuloja Lapin hangilta. Ja hyvä niin. Nyt sitten pitäisi tuotteistaa kevät, ja kesä ja syksy. Aurinko ja sateet. Ja kyllä sekin varmasti tehtävissä on, kun toimeen tartutaan. Ja sitten olisi vielä tuotteistettava Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Karjala, Uusimaa ja mitä niitä sitten onkaan. Avainsana on tuotteistaa ja saada niistä rahaa. Ja kun matkailutuloista tällä hetkellä noin puolet tulee Uudeltamaalta töitä riittää. Varsinkin jos liikematkailu hiipuu, Suomen tuotannollisen toiminnan hiipuessa. Sitä se noin puolet matkailutulosta nimittäin on. Liikematkailua.

Matkailu on lisäksi äärimmäisen suhdanneherkkä toimiala. Sen osoitti aika ennen EMUa. Silloin matkailubusiness tapettiin valtion suosiollisella myötävaikutuksella metsäteollisuuden edellyttämillä toistuvilla devalvaatioilla joka 5. – 10.vuosi. Ja valuuttakurssien muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suhdanneherkkyyden osoittivat myös sodat. Eivätkä yksin sellaiset, joissa itse olimme osallisina. Kansainvälisen epävarmuuden lisääntyessä matkailu kärsii ensimmäisenä. Ja ilmastonmuutos hävittää niitä lumia myös Lapista.

Voidaksemme vakuuttua siitä, että elämme palvelulla meidän pitäisi kyetä estämään osaajien muuttaminen maasta ja huolehtia siitä, että heidän rahansa myös tänne jäisivät. Riittävän suuressa määrin.
Share

Myytiinkö varmasti jo ihan kaikki?

Venäläiset ovat kuulleet maailmalta, että Pohjolassa asuu säästäväinen mutta primitiivinen kansa, joka myy kerran 10 vuodessa kaiken säästämänsä omaisuuden ulkomaaliselle puoleen hintaan. Tämä perustuu Suomalaisten kapitalistien omaksumaan muunnokseen siitä ikivanhasta uskomuksesta, että vainajan mukana haudataan kaikki käsille haalitut aarteet. Näin ne eivät lisäisi inflaatiota.

Hieno juoni venäläisiltä:

Ensin puutulleilla painetaan suomalaisen metsäteollisuuden hinta alas, sitten ostetaan niitä halvalla, ja sitten taas poistetaan puutullit esim WTOn suositusten mukaisina, jotta saadaan tehtaalle raaka-ainetta, ja hupsis, tehtaan arvo on taas palannut normaaliin. On se venäläinen omaksunut kapitalistien tavat.

En yhtään yllättyisi, jos jotain tällaisia ostoja tapahtuisi. Kursseja on poljettu niin alas, että miksi ihmeessä rikkaat venäläiset eivät tulisi ja ostaisi jotain hyviä firmoja puoli-ilmaiseksi? Nyt suomalainen metsäteollisuus olisi alennusmyynnissä. Olisiko metsän pyrittävä EU alueelta pois kun se on omiaan vaikeuttamaan metsän kilpailukykyä kilpailijoihin nähden.

Stora ja upm ei voi yhdistyä, mutta globaalissa onko tuolla yhdistymisellä mitään merkitystä eu:n kilpailulle muuta kuin vaikeuttaa yritysten toimintaa.

kuka sanoo että ne ostaa halvalla… ei kun kunnolla pätäkkää pöytään, kyllä venäjällä ruplia riittää..
esim. jos maksaisi m-realista 7€ osakkeelta niin johan kauppa kävisi..

Saattaahan jutussa piillä hyvät puolensakin. Puutullit poistuisivat, työpaikoilla säästyttäisiin valtavilta yt-neuvotteluilta sekä suomen talous saattaisi lähteä taas nousuun puuteollisuuden perässä.

Venäläiset varmaan kiinnostuneita lähinnä tehtaista Suomessa - veikkaisin, että M-realin kartonkitehtaat tuskin ovat myynnissä ja paperitehtaista taas suurin osa on Keski-Euroopassa. Noin yleisellä tasolla kyseiseen tulisivat varmaan yksittäiset tehtaat/ jotkin osat yrityksissä. En ihan heti uskoisi, että kyse olisi kokonaisista yrityksistä.

UPM:n “hinta” on tällä hetkellä n. 5 mrd. Sillä rahallako saisi kasan tehtaita ja lisäksi suuret metsäalueet Suomesta? Samalla saisivat venäläiset myös huomattavan osan Suomen energiatuotannosta.

Valtion suhtautuminen suomalaiseen osakeomistukseen on johtanut siihen, että ulkomaiset ostavat Suomen pörssiyhtiöt ulos. Telakkateollisuus meni jo Koreaan. Meneekö puunjalostus nyt Venäjälle?

Olisi se aikamoinen shokki jos yksi yhtiö menisi venäläisten haltuun. Samalla aivan älytön kilpailuetu kilpailijoihin. Ei puutulleja halvan raaka-aineen maahan kehittämään metsäteollisuutta. Muut ulkopuoliset, kaikkihan tietävät miten niitä kohdeltaisiin sen jälkeen venäjällä. Tästä firmasta ei pitäisi jäädä pois, mukaan heti alkutaipaleella. Uskon myös että kiinnostusta suomalaiseen puunjalostusteollisuuteen Venäjältä nyt löytyy.

Stora tuskin on myynnissä ja umpin eli UPM:n kanssa taitaa olla samoin. Jollei venäläiset umppia onnistu ostamaan, niin joko siivuja kahdesta edellä mainitusta, taikka sitten yksittäisiä tuotantolaitoksia ( Stora, UPM tai Metsä-Botnia ) Metsäliittolaiset ei M-Realia helpolla myy, kun vaarana voisi ainakin teoriassa olla että metsäliittolaisten puut olisi jatkossa pakko myydä halvemmalla, kun venäläiset saisivat tuoduksi jatkossakin itä.puuta.

Mielenkiintoinen tieto tuli tänään Tullilta, jonka mukaan venäläinen koivukuitupuu arvostettaisiin rajalla 55 e / motti, kun samalla suomalaista saisi metsänreunasta 30 e. / motti. No asian taakse tod.näk. kätkeytyy paljon sellaisia logistisia ja liiketaloudellisia seikkoja, jotka selittävät miksi esim. umppi ostelee edelleen koivupuuta rajan takaa.

Venäläiset ovat jo ostaneet kaikki hyvät mökkitontit nyt ne ostavat teollistumisemme peruskiven metsäteollisuuden.

Ihmettelen vaan, että miten kaveri joka on töissä Suomen Pankissa voi mennä jakelemaan tuollaisia lausuntoja, tietäen tasan tarkaan, että sillä on vaikutusta pörssiyhtiöiden osakekursseihin? Osakemanipulaatiota Suomen Pankin malliin? Miksi ja keiden pyynnöstä/vaatimuksesta tämänkaltainen huhu saatettu liikkeelle ?

Periaatteessa Sutelan ulostulo on korrektia, kun hän on saanut tällaisen tiedon haltuunsa.

Se miten SP on saanut haltuunsa tämän tiedon on tietenkin varmuudella vain SP:n tiedossa, mutta epäilenpä että SP:hen tieto on tullut rahanpesukyselyjen kautta. Kun suuri summa rahaa on tulossa itärajan takaa, niin pörssivälittäjä / myyjätaho on velvollinen selvittämään rahan taustat. Ja kun kyse on todella suuresta summasta, niin SP:hen tieto varmasti menee.

Se tapahtuuko lopulta mitään kauppaa on toinen juttu, veikeää olisi kuitenkin tietää onko virkakunnassa olemassa sellaisiakin tahoja, jotka oman rahoituksen mahdollistamissa rajoissa ovat hankkineet jonkin metsäpuljun osakkeita.

Eikös juuri treidarit ole niitä ketkä valittavat vielä valtion hanskassa olevan liian paljon omistusta.

Vaatimukset vain yltyvät valtion omistusten pienentämisistä, joten Italialaisilla, Korealaisilla, Venäläisillä jne. on tulevaisuudessakin paljon ostettavaa Suomesta kunnes valtion kaikki omistukset on laitettu lihoiksi.

Turha puhua treidareiden isänmaallisuudesta mitään, laput lähtee käsistä samantien kun kurssi heilahtaa hiukan alamäkeen ja sen jälkeen ne on vapaasti kenen tahansa ostettavissa on raha sitten Venäjältä tai mistä tahansa.

Minkähänlainen poru nousisi, jos puun takaa jonkun aamun uutisissa olisi maininta, että venäläinen taho on ostanut vaikka nyt UPM:n ilman ettei minkäänlaista ennakkotietoa asiasta olisi julkisuudessa? Nyt näköjään on otsikko käännetty että venäläiset hierovat suurta kauppaa metsäteollisuudessa, spekulointia vai totta.

Se nyt on varmaa että jotain metsäsektorilla tulee tapahtumaan, mutta mitä? Juuri sitenhän yrityskauppojen tulee tapahtua. Ei niistä sovi levitellä ennakkotietoja julkisuudessa.

Minä ehdotin jo noin 3 kk sitten tätä samaa venäläisille rahamiehille, niille samoille, joilla on valta pelata puutullien kanssa. Miksi ihmeessä rakentaa uutta kapasiteettia Venäjälle kun sen saa valmiina ja lähes ilmaiseksi täältä ? Tervetuloa ostoksille ! (Itse en tosin myy näillä hinnoilla).

Hieno juttu. Kun venäläiset jo ovat ostaneet asuntoja ja mökkejä yhä enenevässä määrin, niin nyt onkin jo aika ostaa suuria suomalaisia yhtiöitä.

Suomessa alkaakin jo olla sellainen venäläinen vähemmistö ja mahdollisten yrityskauppojen jälkeen sellaiset taloudelliset intressit, että niiden turvaaminen on välttämätöntä.

Vaan eipähän sitten tarvita enää omia puolustusvoimia !

Usko tai älä. Yllä on kyseessä oma valikoimiani keskusteluja Kauppalehden keskustelupalstalta eilen. Herää kyllä kysymys millä tavalla itse kukin meistä, jolla on riittävästi täpäkkää, voi tuhota pienen maan selkärangan.

Tämä artikkeli syyskuulta 2008 tuli mieleeni lukiessani uutista Digitan suurista voitoista ja niiden suhteesta meidän suomalaisten TV-lupamaksuun. Kuinkakohan monta muuta yhteiskuntamme toimivuuden takaavan infran osia valtio, eli hallitus möi viimeisen globaalin liberaalin markkinavapaushypen aikana? Ja mihin ne rahat käytettiin? Jos arvata pitäisi; syömävelkaan.
Share