Luottamus - Druzba. Muistatko?
Maalaisliitto on tavoilleen uskollisena esittänyt ultimaatumin. Uhkavaatimuksen. "Ellei meille paljasteta Silminnäkijän käytössä olleen valaehtoisen lausunnon yksityiskohtia tänään kello 14.00 (?) mennessä, sen voi unohtaa."
Näihin nojaa Maalaisliitto:
Laki ja Raamattu.
Eikö siinä julisteessa näin kerrottu? Joskus 1950 tai 1960 luvulta.Nyt ei kyse oikeastaan ole kummastakaan. Ei laista, eikä raamatusta. Nyt on kyse siitä samasta Luottamuksesta, jota turtumukseen ja inhottavuuteen asti toitotimme suomettumisemme pahimpina aikoina. Jokaisen puolueen ja erityisesti Maalaisliiton toimesta. teimme siitä jopa käsitteen: Maan Tapa.
Eivät luottamusta määrittele lait. Ei oikeus. Ei se noudata aikatauluja. Eikä se edellytä uskontoa.
Sen voi kuulemma menettää vain kerran. Ja kun sen kerran on menettänyt, sen uudelleen aikaansaaminen on tuhottoman vaikeaa, jos yleensäkään mahdollista. Sillä kun oikeastaan voi olla vain "Parasta ennen" - päiväys. Ja luottamus on, jos mikä meidän jokaisen subjektiivinen oikeus. Sen ei tarvitse taipua Maalaisliiton ultimaatumeihin.
Kuka tahansa normaalilla kaupunkilais- tai maalaisjärjellä varustettu täysivaltainen kansalainen osaa ratkaista oman luottamuksensa kohteet. Minä väitän, että kansalaisten huomattava valtaosa on menettänyt luottamuksensa:
Matti Vanhaseen Suomen pääministerinä.Kyse ei ole laista, ei uhkavaatimuksista, vaan luottamuksesta. Oikeammin sen puutteesta.
Eduskuntapuolueisiin, meidän yhteisten ja yleisten asioitten hoitajina.
Poliittiseen järjestelmäämme, joka ei äänestäjän näkökulmasta katsoen toimi.
Jopa hallintomalliimme, jota demokratiaksi kutsutaan ja joka alkaa yhä enemmän muistuttaa plutokratiaa.
11 kommenttia
Valaehtoinen lausunto kumoaa(?) Vanhasen
"Heti infon jälkeen Ilta-Sanomien haastattelema Ylen tuottaja Ari Korvola kertoi Ilta-Sanomille, että Yleisradiolla on hallussaan valaehtoinen lausunto eilisen TV2:n Silminnäkijä-ohjelman nimettömältä lähteeltä.Korvola on vahvistanut IS:lle, että lähde on allekirjoittanut sopimuksen lähteä raastupaan todistajaksi tarvittaessa."Näin Aamulehti
Huh, huh mikä on poliittisen järjestelmämme taso.
Pyytämättä ja yllättäen, tiedotustilaisuus
Politiikassa asiat ovat sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Tulevat olemaan sitä myös vastaisuudessa. Aina niin kauan kun meillä demokratia edes jossain muodossa yrittää toimia. (Huonosti, hyvin huonosti siinä kuitenkin onnistuen.)Sota ei kuulemma yhtä miestä kaipaa. Mutta ihmettelen, että Matti Vanhanen eivätkä häntä tukevat muutkaan poliitikot ja puolueet ymmärrä mitä on tapahtumassa. Jo yksinomaan sen vuoksi, että kansakunnan luottamus saataisi palautettua edes tilapäisesti, edes jollain tasolla, yleisesti luottamuksensa yleisön silmissä menettäneen pääministerin pitäisi ymmärtää jättää paikkansa. Kyllähän hän tietää, mistä hän voi oikeutta itselleen hakea.
Nyt sitten odotetaan Vihreitten ja Kokoomuksen ilmoitusta omista toimistaan. Ja äänestäjien reaktiota heidän toimiinsa.
Puoluerahoituksen uudistus on maailman yksinkertaisin juttu
Tarasti: Vaalirahoituksen uudistaminen ei ole enää kenenkään hallussa kertoi YLE uutiset. Kehtaan olla eri mieltä.Tarastin toimeksiantajien tavoitteita vain ei pystytä täyttämään nykyisiltä lähtökohdilta. Ainoa ja alleviivaan, ainoa mahdollisuus on kääntää ajattelutapa normaaliksi. Normaalia on, että yhteiskunnan jäsenet kantavat huolta järjestelmästä ja järjestelmän jatkuvuudesta. Tai sitten eivät edes he. Äänestäjät, kansalaiset ovat intresenttejä. Eivät puolueet, joita kansanedustajat edustavat.
Siksi, tekeepä Vihreä puolue minkälaisia sopimuksia tahansa oman neitsyytensä menettämisen hinnasta, kansan mielipide ainakin pitkällä aikavälillä ratkaisee. Siksi puolueitten olisi korkea aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteensä. Pitkän päälle he onneksi häviävät kansalaisten tahdolle. Siis elleivät onnistu kansakuntaa sitä ennen hävittämään.
Olen riittävän monta kertaa esitellyt miksi juuri yksityiseen rahoitukseen perustuva puoluerahoitus on ainoa kansalaisten etua palveleva. En tee sitä enää.
Mutta, kun poliittisia puolueita edustavilla kansanedustajilla on valta ja voima, päättäkää jo vähitellen jotain. Mitä tahansa. Sekin on varmasti parempi tilanne kuin nykyinen. Suomen, maamme, tulevaisuus on nyt huomattavasti suuremmassa vaarassa kuin konsanaan suomettumisen kultaisella 1970-luvulla.
Kalikka kalahti. Siis älähdän.
Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas sanoo, että tiedotusvälineissä on meneillään häikäilemätön yritys kaataa pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Katson toteamuksen liityvän eiliseen Pääministerin haastattelutuntiin YLEllä. Älähdän kun kalikka kalahtaa.Yhteisrintamasta on ilmeisesti kysymys. Mutta jos kepulaiseen tapaan väitetään, että etelän metia yrittää kaataa pääministerin ja kepun on se rintaman vähättelyä. Rintamaa voisi kuvata vastuullisten, itsenäisesti ajattelevien ja eri puolueita edustavien ihmisten halu palauttaa maahan toimintakykyinen, äänestäjien arvostusta nauttiva hallitus, joka voi keskittyä yhteiskuntamme pelastamiseen tässä taloutemmekin konkurssissa.
Olen varmasti paras asiantuntija ottamaan kantaa tähän kysymykseen. En nimittäin kuunnellut viimeistä radio-ohjelmaakaan. Minulle kun käy sekä Matti Vanhasen näkemisessä että kuulemisessa nykyään jo samalla tavalla, kuin silloin harvoin kun satun olemaan kuulolla ja Kansanradio aloittaa. Enkä oikein osaa kuvailla tunnetta; myötähäpeää? sääliä? voimakasta vastenmielisyyttä? inhoa? voimatonta raivoa?
Matti Vanhanen ei varmastikaan ole syypää eikä ainakaan yksin syypää Maan Tapaan, tämän politbyrokraattisen järjestelmän syntyyn. Mutta varmasti kaikkien muitten broilereitten joukossa sen kehittämisessä, sen laajentamisessa, ylläpitämisessä ja sen purkamista estämässä.
Mutta maassa on lait. Niitä myös maan Matti Vanhasien on noudatettava. Siis hänenkin pitäisi niitä noudattaa.
Matti Vanhanen on pääministeri. Kansalaisten on voitava luottaa hänen sanaansa ja ainakin siihen, että hän ei valehtele. Sitä ei siedetty hänen edeltäjältään, ja jos sitä ei Vanhaselta edellytettäisi, se olisi jälleen yksi osoitus politiikkamme moraalin rappeutumisesta.
Politiikassa asioiden sanotaan olevan sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Matti Vanhasen venkoilu, erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana, on antanut kansalaisille perustellun käsityksen pääministerin moraalikäsitysten perusteista, arvoista ja sisällöstä johon ne pohjaavat. Yksittäiset sanat, lauseet ja tilanteet ovat jo merkityksettömiä.
Yrityksen toimitusjohtajalla ei ole irtisanomissuojaa, ellei siitä ole erikseen sovittu. Hallituksen luottamuspula riittää. Pääministeriä on perustellusti kutsuttu maamme toimitusjohtajaksi. Jopa Vanhanen on vertausta käyttänyt. Pääministerille ei erillisiä irtisanomissuojia eikä kultaisia kädenpuristuksia ole toivottavasti rakenneltu? Mutta kuka on se hallitus, jolle pääministeri vastaa? Ensisijassa luonnollisesti Eduskunta. Mutta olisi aika mielenkiintoinen tulkinta väittää, että hän ei vastaisi toissijaisesti kansalaisille?
Jos seurataan lakia pääministeri vastaa Eduskunnalle. Eduskunnan pitäisi siis hankkiutua hänestä eroon. Tiedämme kaikki miksi se ei hevin toteudu. Se johtuu siitä, että kansanedustajat edustavat ensisijassa puolueita. Poliitikon urakehitys on puolueesta kiinni. Lopusta pitää huolen ryhmäkuri. Eli perustuslain vastainen Maan Tapa.
Siksi eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien vaatiminen on kansalaisten kannalta perusteltu vaatimus. Saadaan mahdollisuus valita kansanedustajat, jotka eivät tee Matti Vanhasesta enää pääministeriä. Sehän on toinen rationaalinen syy vaatia uusia vaaleja. Toinen on kansanedustajien lakien noudattamatta jättäminen. Ja kolmas on perusteltu syy olettaa, että edellisissä vaaleissa puolueet ja heitä edustavat kansanedustajat, ovat menetelleet yhteiskunnan kannalta tietoisen petollisesti, arvottomasti ja vähintäänkin lain hengen vastaisesti.
Ja ns. poliittinen vastuu jo aikaa sitten rapautunut poliitikkojen suojakseen keksimä fiktioksi.
PS.
Aamulehden blogeissa Kyuu Eturautti kommentoi Vanhasen onnistumista eilisessä radio-ohjelmassa oli varsin hyvä, joten päätän siihen: "Vaikka poliittisen teatterin näkökulmasta tuo oli aika onnistunutta, mielestäni tuo(kin) osoittaa ettei hänellä ole taitoa, kykyä eikä luottamusta hoitaa tehtäväänsä."
Juhantalosta pääministeri, oikeusministeriksi Jäätteenmäki
Kun pääministerin Matti Vanhanen on akuutin, nopeasti etenevän dementoitumisen vuoksi ja oikeaksi todistettuun lääkärintodistukseen perusteella todettu olevan pysyvästi estynyt hoitamaan valtiollista virkaa, on Tasavallan Presidentti myöntänyt hänelle eron.Perustuen arvioon, että nykytilanteessa ei ole aikaa vaihtaa hallitusta, eduskunnan hajoittamisesta nyt puhumattakaan, Tasavallan Presidentti esittää eduskuntaryhmien puheenjohtajille, että nykyinen hallituksen hallitus jatkaisi erikseen säädettävän poikkeuslain perusteella vaalikauden lopuun, kuitenkin seuraavin vastuualuemuutoksin ja vahvistuksin:
Pääministeri Kauko Juhantalo
Valtionvarainministeri Mauri Pekkarinen
Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki
Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyrki Katainen
Kansanhuoltoministeri Tuija Brax
Työvoima- ja elinkeinoministeri Arto Merisalo
Eduskunnan valtionvarain valiokunta esittää kantanaan, että kyseinen poikkeuslaki voidaan valtiontalouden nykyisessä tilanteessa saattaa astumaan voimaan taannehtivasti ja ilman erillistä äänestystä lauantaina 26. päivänä syyskuuta 2009.
Päätöksestä ei voi valittaa.
Ei hallitus tarvitse työrauhaa
En Tasavallan Presidenttinä, en edes arvojohtajana olisi huolissani hallituksen toimintakyvystä. Itse asiassa kansalaisten kannalta saattaisi olla sitä parempi, mitä vähemmän ministerit pääsisivät varsinaisiin asioihinsa keskittyä.Myönnän, että itse olen erittäin pohteissani siitä, mitä paljastuu sitten, kun tämän hallituksen ministerit ministeriönsä jättävät. Metsähallituksen ulkoistaminen ja yksityistäminen ei hyviä lupaa.
Sen sijaan olisin huolissani kansan oikeutetun suuttumuksen ja aggression kasvamisesta sen tullessa päivä päivältä vedetyksi maailmaan, jonka moraalia sen paremmin kuin toimintatapaa se ei omakseen tunnista. Katselen asiaa luonnollisesti omien silmälasieni läpi, mutta olen aika vahvasti sitä mieltä, että suurempaa poliittista kuohuntaa saa hakea 1940-luvun lopulta tai peräti 1930-luvulta.
Ja vaikka kuohun keskipisteenä ja ikonina on Kepu ja Matti Vanhanen, aggressivisuus kohdistuu kaikkeen yhteiskunnan toimintaan, kaikkiin instituutioihin. Tasavallan Presidentti, Hallitus, Eduskunta, Virkamieskunta, Puolueet, Ammattiyhdistykset, Etujärjestöt - kaikki ovat kohteena. Enkä ihmettele.
Eikä tilanteen paranemista oikein uskalla odottaa. Teollisuus poistuu ja työttömyys kasvaa. Eikä hallinnon eikä instituutioiden, jähme eikä rähmä poistu. Kovin muistuttaa edelleen 1920 ja 1930 lukua. Silloin seurauksena oli 1940 luku.
Entä nyt?
Kaupallinen ratkaisu?
En halua pilata Marko Ahtisaaren, enkä Markunkaan päivää. Mutta kun asiaa kohta kuitenkin aletaan vääntää kysyn jo nyt.Miksi Nokia ostaisi entisen toimihenkilönsä(?) ja entisen hallituksensa jäsenen (?) kaksi vuotta tappioita tehneen yrityksen väitetyllä 10 - 15 miljoonan kauppahinnalla?
Mutta varmaankin siihen on kaupallisia syitä? Ja onhan Nokialla iso kassa.
Demokratiasta kannattaa maksaa
On kunnioitettavaa ja toivottavaa, että mahdollisimman monet ihmiset haluavat edustaa meitä tavallisia tossunkuluttajia kansanedustuslaitoksessamme ja kunnan itsehallintoelimissä. Parlamentaarisessa demokratiassa valitaan edustajat hoitamaan yhteisiä asioita. Ei se muuten toimi.Tämä kirjoitus lähti kommentista NinaSuomalaisen tämänpäiväiseen artikkeliin. Ja sitten havaitsin, että se on jopa artikkeliksi liian laaja. Mutta koska turhautuminen demokraattiseen järjestelmään aiheuttaa usein ylilyöntejä ja yhteiskunnallista radikalisoitumista, ajattelin sen siitä huolimatta julkaista. Ettei 1930-luku enää toistuisi. Sitä nimittäin seurasi 1940-luku.
Jossain vaiheessa, ainakin ennen kuin he voivat teoillaan osoittaa “kyvykkyytensä”, ehdokkaat joutuvat kampanjoimaan mahdollisuudestaan tulla valituksi. Ja ensi kerran jälkeenkään ei voi olla varma, että tulee valituksi ilman kampanjaa. Taatusti kampanjointi on kallista. Ja tavalla tai toisella se on rahoitettava. Julkisilla vai yksityisillä varoilla?
Omat rahat ei riittävän kauas kanna. Rahoitusta keräävien tukiyhdistysten toiminta, jonka merkitys taatusti ylittää pelkän rahallisen panoksen, on osoitus terveestä kansalaisosallistumisesta, -vastuusta ja -työstä. Samoin on tervetullutta, että yritykset ja erilaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat kampanjoiden rahoittamiseen, kukin omista “intresseistään” lähtien, ja niiden toteuttamista edistääkseen. Ja varmaan ne puolueetkin, jollain lailla? Mutta ei kai voida lähteä siitä, että julkinen valta rahoittaisi itse itsensä? Tyyliin verot valtion maksettavaksi. Sitä paitsi; Demokratiasta kannattaa maksaa.
Noin sata vuotta ihmiset, jotka edustavat samanlaisia yhteiskunnallisia arvoja, ovat järjestäytyneet puolueiksi. Ajamaan entistä tehokkaammin omia näkemyksiään. Puolueita tarvitaan vaaliorganisaationa, imagon/brandin luojana, yhteistyöorganisaationa, keskustelufoorumina jne. Sitä paitsi, joukoissa on voimaa.
Mutta joukoissa myös tyhmyys tiivistyy. Ennen valitsemamme edustajat päättivät tosiasiallisesti itse mitä nappia painaa äänestyksessä. Ja heidät saattoi perustellusti asettaa vastuuseen painamisistaan. Me valitsijat saatoimme. Nyt siitä päättää puolue, eduskunta- tai valtuustoryhmä tai puoluetoimisto, -valtuusto tai -kokous. Ja joissain puolueissa ilmeisesti puoluesihteeri. Mutta vastuuseen voit edelleen saattaa vain sen yksittäisen edustajan. Siis me voimme. Siis sen, joka ei välttämättä voinut, halunnut, uskaltanut, viitsinyt äänestää porukan päätöksen vastaisesti. Sillä porukkahan oli jo päättänyt, ja itse olin silloin mukana…. Ja tottahan puolue aina voi….
Onhan tämä musta – valkoista, jota reaalimaailma ei välttämättä ole? Mukaan poliittiseen käyttäytymiseen mahtuvat varmasti kaikki harmaan sävyt. Mutta kehitys on johtanut siihen, että pääsääntöisesti sillä keitä ihmisiä valitaan meitä edustamaan, ei ole juurikaan merkitystä. Sillä ”porukka” päättää. Ja tämän ovat havainneet myös äänestäjät. Ja reagoivat sen mukaisesti.
Ja sitten alkavat ongelmat. Puolueista tulee itseisarvo, ei yhteisten ja yleisten asioitten hoitamisesta. Tarvitaan ”painoarvoa”, ”suojatyöpaikka tälle, enemmän tai vähemmän ansioituneelle”, “valitaan meidän ehdokas tuohon virkaan”, rahaa ”puolueen vaalityöhön”, “äänestysaktiivisuutta nostamaan”, ”avustajia eduskuntaryhmälle” ”ja edustajille” jne. jne. Ja politikoinnista täytyy tehdä ura, työ ihan kuin muutkin työt. Sillä on se niin vaikeaa olla poliitikko, kun ei edes kansalaiset ymmärrä. Pilkkaavat vaan.
Ja mistä sitä poliitikot sitten rahat repisivät? Se on niin vaikeaa, ihmisarvoa suorastaan alentavaa, kulkea lakki kourassa rahoja kerjäämässä. Eikö? Sieltä poliitikotkin rahat ottavat mistä helpoiten saavat; valtiolta tai kunnilta eli meiltä veronmaksajilta. Niistä rahoista he voivat ihan itse päättää; vaalien väleilläkin. Niitä rahoja on paljon ja kyllä niitä meneekin.
Ja sitten koplataan. Rakennetaan muutama siltarumpu tai peräti silta. Vastaanotetaan faxeja ja lähetellään tekstiviestejä. Kaavoitetaan muutamia tontteja syrjäkylille. Lisätään rakennusoikeutta luolle hotellille. Revitään auki KHO vesivoimaa koskevat päätökset toistuvasti. Jätetään noudattamatta itse säädettyä lakia kun siitä ei mitään seuraa. Muodostetaan ja pilkotaan valtion ja kuntien ”laitoksia” lähinnä sen perusteella mikä omalle porukalle on edullista. Ja viimeksi joku sankari yrittää sanktioida jäällä kävelemisen ilman naskaleita, kun vaalirahoitusvilppiä ei ole ymmärtänyt sanktioda!
Ja näin järjestelmän uskottavuus vähitellen murenee ja ennen pitkään häviää kokonaan. Ei ehkä puolueaatelin silmissä, mutta kansalaisten silmissä. Mutta kun kerran puolivalmiista hallituksen asioista ei saa keskustella, ja eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta, niin varmaan kansalaistenkin on sitten nautittava puolueiden luottamusta?
Ja nyt tämä parlamentaarisen demokratiamme kriisi tulee yllättäen ja pyytämättä häiritsemään valtakunnan poliittista eliittiä. Kalli sentään tajusi mitä kello oli lyönyt. Oli oppinut sen kai Ikestä muutamaa viikkoa aikaisemmin. Ainakin hymystä päätellen. Ja nyt sitten, kun ensimmäinen puhuri on kestetty, yritetään yli sieltä mistä aita on matalin. Brax perustaa toimikunnan.
Omat reseptini ratkaisuiden pohjiksi olen pyrkinyt kokoamaan yhteen eiliseen artikkeliini komentteineen ja ensimmäiseen kirjoitukseeni tästä asiasta Tulosvastuuta politiikkaan. Ja onhan niitä tällä sivutolla liikaakin. Joten ei niistä sen enempää.
Mutta yksi asia on vielä rahoituskeskustelussa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle: vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen suhde. Sillä kaikki vaalirahoitus pystytään ilman ongelmia, kanavoimaan näkymättömänä puolueiden kautta. Ja varmaan aika suuri osa sitä kautta myös ohjautuu.
Tämä artikkeli ei puolessatoista vuodessa ehkä ajankohtaisuuttaan ole menettänyt? Ensi kerran julkaisin sen 20.5.2008. Ja varsinkin nyt, kun hallitus ilmeisesti kaatuu, sen sanomalla on ehkä enemmänkin merkitystä? Siinä silloin olleet linkit poistin, mutta puoluerahoitusuudistuksen osalta, jonka puuttuminen taatusti nousee vihreille henkiseksi esteeksi lähteä hallituksesta, liitän tähän linkin rahastomallista ja sen perusteista, joka on täysin korruptiovapaa, äärimmäisen selkeä ja mielestäni varsin oikeudenmukainen. Lisäksi se on tähän mennessä jo lähetetty riittävän monelle riittävän monta kertaa, että sekä Tuija Brax että Lauri Tarasti ovat sen sisällöstä tietoisia.
Aikooko Kepu varastaa metsämmekin?
Metsähallitus hallinnoi yhtä kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Nyt sen hallintomallia yritetään yksityistää?Aikooko tämä hallitus ulkoistaa myös valtiomme alueesta 1/3 osan, 4.000.000 hehtaaria? Olin ymmärtänyt, että nykyinen ja edelliset hallituksen ovat myyneet jo kaiken kansalaisomaisuutemme. Mutta ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriö, Kepu ja Sirkka-Liisa Anttila yllättää jälleen?
Tähän mennessä lähes jokainen ulkoistuspäätös on ajanut kiville. Pahimmoillaan saadut rahatkin on jo alv-lisineen ja puunmyynnin myyntitulon alennuksien lisäksi siirrtetty Kepulandiaan.
Ja Vanhanen lienee edelleen sitä mieltä, että keskenalaisista asioista ei keskustella. Eikä hän näe syytä edes hallituksen eroamiseen.
Onko Kepulta mennyt se vähäinenkään tolkku mikä sillä joskus on ollut?
Tämä on skandaalina, jopa suurempi kuin Kepun junailema vaali- ja puoluerahoitusrevohka. Nyt meiltä kansalaisilta myydään jopa maamme jalkojemme alta. Eikä kukaan tiedä mitään. Eikä vastaa mistään.
Erotkaa Matti Vanhanen, Sirkka-Liisa Anttila, Mauri Pekkarinen et. kumppanit.
PS.
Olen esittänyt moneen kertaan huoleni siitä mitä seuraa siitä, että Kepu on miehittänyt valtaosan substanssiministeriöistä. Olen tähän asti olettanut, että he vallassaoloaikanaan harjoittamallaan rekrytointipolitiikalla jättävät ministeriöihin viidennen kolonnansa. Olen myös ollut huolissani verorahojemme ylenmääräisestä siirtämisestä Kepulandiaan. Mutta ilmeisesti suurinta huolta pitäkin kantaa siitä, että 4.000.000 hehtaaria, 1/3 maamme pinta-alasta siirretään Kepulandian pesämunaksi. Myytäväksi ulkopuolisille.
PPS.
Jos haluat olla mukana kaatamassa hallitusta, käy allekirjoittamassa
http://www.adressit.com/uusieduskunta
Voiko ihanammin päivä enää alkaa?
Spam eli purkkikinkku on päässyt pahantekoon! Entäs kun Viagra tai pokeri eivät yksinkertaisesti ole tarpeen, eivätkä siis kiinnosta? Eikös mainonnan pitänyt olla kiellettyä? :-)Mitä tehtiin ennen kuin meillä oli mahdollisuus blogailla?
Taitavat Kauppalehden suojaukset vaatia lisää huomiota?
Globaalit säännöt ja direktiivit
Paperiversiossa Arno Ahosniemi tuo esille hyvän, toivottavasti jo toteutumassa olevan ajatuksen."Metsäteollisuus heitti nimittäin maanantaina ilmaan ajatuksen, että puusta jalostetut tuotteet saisivat Kööpenhaminan ilmastosopimuksessa erityisaseman. Esimerkiksi suurten rakennustenpuurakenteet sitovat hiilidioksidia, mutta niillä ei ole ilmastosopimuksissa erityistä asemaa."The early bird catches the worm. Nimenomaan juuri nyt, kun myös Suomen toimeentulologiikka on hakusessa, on syytä pitää mielessä, että "Suomi elää metsästä" myös jatkossa. Ei yksinomaan nykyisenlaisilla tuotteilla, vaan toivottavasti syntyvien uusien metsän ja puun hyötykäyttöön perustuvien yritysten, uusilla tuotteilla. Rakentamalla omaa soppeamme esimerkiksi juuri puusta valmistettujen ympäristötuotteitten ympärille ja ehkä yhdistämällä siihen vielä muutakin osaamistamme saatamme olla mukana monipuolistamassa vientimme teollista pohjaa meille uusilla vientituotteilla.
Ja sitten tarvitaan enää ne tuotteet.
Joko kohta on todellisen välikysymyksen paikka?
Välikysymyksistä on viime vuosina tullut viihdettä. Hallituksen ja opposition vuorovaikutteinen teatteri, josta ei seuraa muuta kuin uutinen mediassa. Mutta ajat ovat muuttumassa.Vaali- ja puoluerahoitusrevohka on osoittanut kiistatta, että erityisesti kaksi keskeistä hallituspuoluetta on ottanut itselleen laittomia oikeuksia. Olipa kyseessä hyväksyttävän rahoitusilmoituksen tekemättä jättäminen, syntymäpäivien rahoittaminen, lentolippujen tilaaminen tai säätiön rahojen käyttö oman vaalityön tukemiseen uskottavuus Lahnasen hallitukseen on mennyt jo aika päivää sitten ns. suurelta yleisöltä.
Nyt ilmeisesti myös omat kohortit alkavat ymmärtää mitä kello on lyönyt. Ilman, että tehdään täydellinen puhdistus, historian kaikissa nurkissa ja samalla uskottavia henkilömuutoksia puolueitten johdossa ja hallituksessa, sekä Kepua että Kokoomusta ja todennäköisesti myös Vihreitä odottaa RÖKÄLETAPPIO Eduskuntavaaleissa 2011. Hermostuneisuus kasvaa kansanedustajissa, uutisoi YLE. Keskustan vaalirahakapina kovenee.
Tällä hetkellä syödään jo kansalaisten uskoa demokratian toimivuuteen yleensä. Poliitikot on jo todettu oman etunsa ajajiksi, puolueet verovarojen keskeisesti vain itselleen havitteleviksi, poliittisten organisaatioiden saaristo mittaamattomaksi ja suojatyöpaikkojen luku määrättömäksi. Vähitellen kasvaa myös kansalaisten ymmärrys siitä, mihin verovarat menevät ja minne eivät. Meidän 15 miljardin puoluetuki.
Kun samanaikaisesti julkistetaan sosiaali- ja terveysalan jatkuvia leikkauksia ja esimerkiksi tietoja vanhusten epäinhimillisen huonosta hoidosta ja kun toisaalta tulee tietoon miten eturivin kansanedustaja rahoittaa omaa ja puolueen puheenjohtajan vaalikampanjaa kymmenillä tuhansilla euroilla johtamansa säätiön toimesta, jonka tehtäviin vaalirahoittaminen ei kuulu, vankkumatonkin uskovainen alkaa horjua uskossaan.
Avainkysymys onkin horjuuko jo riittävän monen Kepu- ja Kokoomuskansanedustajan usko? Vai jaksetaanko vielä sydän kurkussa odottaa, mitä tämä viikko ja ensi viikko vielä paljastaa? Jatkuuko tätä jatkuvasti syvenevää alennustilaa aina ensi vaaleihin asti? Voiko siitä alhosta enää nousta?
Vieläkö riittää Kallin ja Ravin ryhmyrinsauvassa voimaa? Vai rikkooko kansanedustajien itsesuojeluvaisto jo puoluekurin?
PS.
Huomenna 22.9. julkistetaan elokuun työttömyysluvut. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Eipä ne edelleenkään hallitusta kiinnosta.
Puoluetuen todellinen suuruus alkaa valjeta?
Vähitellen pääsemme lähemmäksi puoluetuen ongelmien ydintä. Siis erityisesti nykyisen valtiorahoitteisen puoluetuen ydintä. Siis sen, jonka suuruudesta puolueita edustavat kansanedustajat saavat kenenkään muun kontrolloimatta yksin päättää. Ja rahaa he todella osaavat itselleen jakaa.Mutta kuten on käynyt selväksi, virallinen puoluetuki on vain yksi puoluetuen muoto. AY-liikkeen jäsenmaksuistaan ja omaisuuksien tuotosta on ollut, jopa yleisessä tiedossa jo kauan. Se, että ammattiyhdistyksille on kertynyt näin suuret varat, että he etujärjestöominaisuutensa lisäksi voivat ylläpitää kahta poliittista puoluetta on luonnollisesti selvä. Syynä on työnantajien ja työntekijäjärjestöjen tekemä sopimus ay-liikkeen jäsenmaksujen perinnästä joskus ensimmäisen Tupon aikoihin, 1960-luvun alussa.
Nyt paljastui, että Matti Vanhasen presidenttivaalitukijana toimi mm. Kanki-Kaikkosen nyt johtama Nuorisosäätiö, oli yhdessä omistamansa Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy:n kanssa lahjoittanut Vanhasen vaalikampanjaan yhteensä 23 360 euroa. Näitä säätiöitä, rityksiä, rahastoja, yhdistyksiä löytyy kaikista puolueista. Vuosien aikana "uskovaisilta" kerättyjä ja kerääntyneitä rahoja jemmassa puolueiden käyttöön. (Olisi korkea aika jonkun, tutkijan tai toimittajan aloittaa puoluekohtaisen listan julkaiseminen.) Eikä siinä mitään. Sinänsä.
Mutta Nuorisosäätiö saa rahoitusta Raha-automaatti yhdistykseltä RAY, valtion hyväntekeväisyysmonopolilta alallaan. (Lisäksi muuta valtion rahoitusta.) Muita voisivat, tosin eri aloilla, olla Veikkaus OY ja Suomen Hippos. Ja ketkäs sitten näissä istuvat päätöksentekijöinä? Poliitikot, heidän suojatyöpaikoiksiahan ne ovat kehittyneet.
Varmasti nämä, esimerkiksi RAYn rahoittamat yhteisöt, tekevät jotain hyvääkin. Kuten varmasti muittenkin puolueiden vastaavat suojatyöpaikat. Mutta eivät ne sitä varten ole olemassa. Ne ovat olemassa siksi, että poliitikoille olisi "respektaabeleita" suojatyöpaikkoja ja tarvittaessa vaali- tai puoluetuen maksajia. Samalla ne estävät aidon kansalaislähtöisen "hyväntekeväisyystyön" imiessään kaiken yhteiskunnan rahoituksen.
Tämä puoluerahoituksen tuntematon saaristo on pitkälti piilossa. Mutta tutkimuksen arvoinen. äitän, että aiemmin kirjoittamani artikkeli Meidän 15 miljardin puoluetuki on huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin nykyään pyörittelemämme noin 50 miljoonaa. Huomattavasti lähempänä.
Oletko miettinyt paikkaasi historiassa?
Mistä sinut muistetaan? No minua ei ainakaan kiinnosta tietää mistä minut muistetaan eikä ketkä muistavat.Mutta voisin hyvinkin uskoa, että paikkaansa historiassa etsivät valtuuttamamme poliittisen eliitin edustajat. Sattuneesta syystä tulivat mieleeni Vanhanen, Katainen, Tiura, Korhonen, Kaikkonen, Pekkarinen ja kaiken primus motor Kalli. Toki vain esimerkkeinä. Samoista puolueista ja muistakin löytyy vastaavia. Kaivaminen vain kestää vähän kauemmin.
Tähän mennessä tämä porukka on lyhyessä ajassa onnistunut konkreettisesti osoittamaan muun muassa:
- kuinka vähällä tiedolla, osaamisella ja sydämellä maatamme johdetaanJa kaikista kaameinta on, että tämä porukka ei aivan ilmeisesti edes ymmärrä mitä he ovat kansakunnalle tekemässä, eivätkä omaa edes sen vertaa vastuuntuntoa, häveliäisyyttä, omaatuntoa tai moraalista selkärankaa, että älyäisivät poistua poliittisen historiamme tunkiolle.
- kuinka kieroutuneilla moraalisilla ja eettisillä arvoilla poliitikot ja puolueet toimivat
- kuinka korruptoitunut poliittinen järjestelmämme on
- kuinka vähän yksilö tai yleinen mielipide voi maan asioihin oikeasti vaikuttaa
- kuinka eriarvoisia lakien noudattamisessa ovat kansanedustajat ja kansalaiset
- kuinka puolueista on todella muodostunut ainoastaan puolue-eliitin etujärjestö
- kuinka helposti usko demokratiaan voidaan tuhota
- kuinka valta ja ainoastaan valta puolueita kiinnostaa
- kuinka solmuun asiat voivat mennä, kun kansanedustajat edustavat ensisijassa puolueita
- kuinka vähän puolueet ja poliitikot ymmärtävät todellisen demokratian toiminnasta ja vaatimuksista
- kuinka vähän heitä kiinnostaa yhteisten asioittemme hoitaminen (maassa on lama)
- kuinka vähän he tuntevat edes itse säätämiensä lakien sisältöä
- kuinka helposti he tilaavat itselleen sopivan vaali- ja puoluerahoituslain
Uskoisin, että juuri näistä asioista yllä nimetyt henkilöt tullaan muistamaan. Eikä listani ole kuin nopea, aivoriihenomainen luettelointi, jota en enempää nyt jaksa jatkaa. Jos sinä, lukijana jaksat, jatka ihmeessä.
Meidän suomalaisten sairas Maan tapa
Suvaitsemme poliittisen korruption. Ja puolueiden lahjonnan. Rasismin. Mutta emme saavutettujen etujemme menettämistä.Hyväksymme poliittisen johtomme selittelyt, niitä edes kyseenalaistamatta. Milloin mistäkin. Yhteinen tekijä niille on, että he kertovat mitä mieltä he ovat ja miksi juuri he eivät ole voineet asiaan millään tavalla puuttua.
Joka kerta kun meitä suomalaisia ajattelen, tulee mieleeni suomalainen elokuva jostain vuosikymmenien takaa, jossa Ryysyrannan Jooseppi, pankolla mittään tekemättömänä makoillen, kääntää kylkeään. EVVK.
Luuletko, että suomalainen yhteiskuntamme, siis me Suomen kansalaiset olisimme jo kypsiä ilmaisemaan oman mielipiteemme siitä, miten haluamme maatamme johdettavan?Vai olisiko sittenkin vain parempi kääntää kylkeä?
Luuletko, että suomalainen yhteiskuntamme, siis me Suomen kansalaiset olisimme jo kypsiä arvioimaan milloin ne, jotka me hyvässä uskossa olemme valinneet asioitamme hoitamaan, käyttävät väärin ja omaksi edukseen antamaamme valtuutusta?
Luuletko, että suomalainen yhteiskuntamme, siis me Suomen kansalaiset olisimme jo kypsiä vaatimaan valitsemiltamme edustajilta moraalista johtajuutta, hallinnon hoitamisen sijasta? Hallintoa hoitavat virkamiehet, eivät poliittiset johtajat.
Luuletko, että suomalainen yhteiskuntamme, siis me Suomen kansalaiset olisimme jo kypsiä vaatimaan puolueilta tuloksia?
Ei vallasta Suomessa luovuta. Se ostetaan.
Sain luettua Lumedemokratia pamfletin. Soisin sen tulevan pakolliseksi oppikirjaksi kun poliittisesta lahjonnasta ja kansallisesta politiikan korruptiosta luennoidaan. Ei niinkään siksi, että yksittäiset tapahtumat tulisivat esille ja kuulijain tietoisuuteen. Vaan siksi, minkälaiseksi me äänestäjät olemme antaneet, alun alkaen demokraattisen järjestelmämme rappeutua.Pamfletin mukaan konsensuspolitiikka on lumedemokratian keskeisin aiheuttaja. Lumedemokratian synnyn se ajoittaa presidentinvaaleihin 1973. Niihin vaaleihin, joita ei edes pidetty. Itse asiassa siihen tilaisuuteen, kun kansanedustajien enemmistö katsoi oikeaksi nimetä UKK:n jatkamaan presidenttinä, ilman vaaleja.
Itse ajoittaisin Lumedemokratian synnyn aikaisemmaksi. Viimeistään siihen kun konkurssikypsät puolueet päättivät alkaa syömään kuormasta. Siis vuoteen 1969 (?), jolloin he vastoin kansalaisten valtaosan selkeästi ilmaisemaa tahtoa, säätivät lain puoluetuesta.
Näin menetellessään he loivat itselleen yksin heidän käsissään ja aina heidän käsissään olevan ehtymättömän rahoitusautomaatin. He pystyivät siten rakentamaan politikoinnista puolue-eliitilleen uran. Kansalaisten todellisuudesta irtaantuneille broilereilleen. Ja samalla irtaannutti puolueet toteuttamasta äänestäjien tahtoa.
Vasta nyt ”paljastuvien” vaali- ja puoluerahoitussotkujen seurauksena kansalaiset alkavat kiinnittää huomiota siihen, mihin heidän verorahansa käytetään. Vähitellen selvittely laajenee toivottavasti niihin muihin poliitikkojen miehittämiin tahoihin, joiden valtionrahoituksesta huomattavia summia ohjataan yksittäistä puoluetta lähelle oleville tahoille.
Ministeriöt, ehkä erityisesti MMM, TEM ja YM. Kansaneläkelaitos, Kuntien eläkevakuutus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Ammatti- ja ammatilliset järjestöt, Työttömyyskassat, Puolueitten tutkimuslaitokset, Kansanterveys, -kulttuuri ja -sivistys rahoittajat, kuten Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus, Suomen Hippos, puolueita lähellä olevat koulutus-, hoiva- ja kurssikeskukset, valistus- nuoriso- ja liikuntajärjestöt. 4-H-liitto, Metsäkeskukset, Alueelliset ympäristökeskukset, Ammattikorkeakoulut, Alueelliset aikuiskoulutuskeskukset, Metsänhoitoyhdistykset, Maaseutukeskukset, Martat, Maa- ja kotitalousnaiset.....
Rakennusinvestointeihin rahoitusta ja -tukia, erityisaluetukia, toimintatukia, projektitukia, tukia näiden EU-osarahoitteisiin hankkeisiin. Niin ja luonnollisesti kunnat. Niitäkin on vielä noin 350. Ja Kuntayhtymät, ja mitä kaikkia näitä onkaan....
Tutkittavaa riittää. Siksi Tarastin työryhmälle sallii mielellään kuukauden aikalisän. Itse asiassa demokratian toimivuuden kannalta se voisi lopettaa työnsä saman tien. Puolueitten rahoituksesta vastaavat puolueitten edustajat laativat ehdotusta miten heidän rahoituksensa pitäisi hoitaa. Tilanne on sama jos oikeusministeri nimittäisi tuomitut rikolliset valjastettaisi laatimaan ehdotusta rikoslain uusimiseksi. En suoraan sanoen usko, että moinen työryhmän miehitys olisi missään demokratiassa mahdollinen. Mutta konsensuspolitiikan kyllästämässä suomalaisessa Lumedemokratiassa kukaan ei edes hätkähdä.
Samalla esitän saman toiveen, jonka nimimerkki VRR esitti Hesarin ao. uutista 15.9. kommentoidessaan:
”Sen takia toivon tämän Tarastin työryhmän "tauon" aikana tiedotusvälineiden kertovan seuraavaa:PS.
Nimilista 2000-luvun hallitusohjelmien neuvotteluiden henkilöiden nimistä sekä organisaatiosta. Sitten vertailu puolueita ja ehdokkaita rahoittaneihin tahoihin. Kiitos.”
Juha Jaakkolan tämänpäiväisen uutisblogin Puoluerahaa valuu pajatsoista inspiroimana ja omaa kommenttiani selvittämään..
Suomi syöksyy lamaan?
Eduskunnan liikennevaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) heittää ilmoille radikaalin ehdotuksen nuorten liikennekuolemien välttämiseksi. Korhonen väläyttää, että nuorten liikkumista liikenteessä rajoitettaisiin iltaisin ja viikonloppuisin, ja että ajo-opetus otettaisiin osaksi keskiasteen koulutusta.Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on sitä mieltä, että autokoulun painotuksia tulisi muuttaa. Vehviläiseltä kysyttiin Ylen Aamu-tv:ssä, miten nuorten vakavia liikenneonnettomuuksia pitäisi ehkäistä.
Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä "unipillereitä". Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat? kysyy Utrio.
Konkurssiin ajatuneen Nova Groupin liiketoimintajohtaja Arto Merisalo sanoo tänään Iltalehdessä, että Nova maksoi Tiuran matkan Thaimaasta Suomeen, koska Tiuran piti ongelmatilanteen takia päästä nopeasti kotimaahan.
Euroopan unioni on nousemassa taantumasta, mutta taloustilanne on edelleen epävarma, arvioi EU:n komissio. Tuoreen ennusteen mukaan taantuma alkoi hellittää ja EU-maiden talous kääntyi kolmannella vuosineljänneksellä huomattavasti paremmaksi kuin toisella neljänneksellä.
Sampo Pankki sanoo suhdanne-ennusteessaan Suomen työttömyyden saavuttavan huippunsa ensi keväänä. "Tänä vuonna työttömyysaste kohoaa keskimäärin 8,9 prosenttiin viime vuoden 6,4 prosentista. Ensi vuonna se yltää jo 10 prosenttiin, toukokuussa kausiluonteisesti jopa 13 prosenttiin", pankki ennustaa.
Ingressit 14.9.2009 verkkolehti Uusi Suomen pääotsikoista klo 18.30. Puheenaiheet ennen Totuuden Hetkeä.
Ainutlaatuinen tilaisuus koplailla
Hymyilevät Heidi Hautala (vihr.), Riikka Manner(kepu) ja Ville Itälä(kok.) haluavat jatkaa tuntemiaan vanhan maailman poliittisia menettelytapoja. Koplataan North Stream ja Itämeren puhdistaminen.Onneksi olkoon. Taitaa olla kansainvälisen poliittisen osaamisen lyhytnäköisyyden ja typeryyden ennätys? En enää koskaan kyseenalaista Paasikiven näkemyksiä suomalaisten osaamisesta tällä alalla.
Eiköhän vaan pitäydytä valitussa strategiassa? Suomen kannalta kyseessä on ympäristökysymys.
Pienten ei kannata koplailla. Siitä ei isoillekaan synny kuin paha mieli.
How stupid can you get?ä
PS.
Ja nämä edustavat meitä EU:ssa.
Lapsemme otetaan huostaan
Miksi? Minne?Sanovat,että vanhemmuus ei riitä. EI RIITÄ? Jos sitä on, se kyllä riittää. Mutta jos sitä ei ole? Miksi?
Maksammeko nyt Summerhillin laskua? Vapaa kasvatus, joka perustui uskoon, että vanhempien rooli oli siittää, kantaa ja ehkä ruokkia? Ja siinäkin piti yhteiskunnan avittaa. Sillä lapsihan oli yhteiskunnan tuleva tuotannon tekijä.
Vastuuttoman vanhemman epistola? "Kyllä lapset vapaasti ja itseksensä kasvavat". Nyt on menossa toinen polvi.
"YLE Uutisten kyselyn mukaan Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa oli viime vuonna lastensuojelun asiakkaana yli 21 000 lasta. Tämä tarkoittaa 7,5 prosenttia alle 18-vuotiaista." Ja sitten pitäisi vielä hoitaa vanhukset, lapset, sairaat, työttömät?
Kuka tämän kaiken maksaa? Mikä on meidän vanhempien vastuu? Vai heitetäänkö tuleva sukupolvi suoraan yhteiskunnan kasvatettavaksi? Voitaisiko samalla siirtyä lasten teolliseen tuotantoon? Pulloihin?
Hänhän puhuu järkeä
Kuntarahoituksen 20-vuotisjuhlassa puhunut Björn Wahlroos kaipaa Suomelle aitoa nousuohjelmaa. Kertoo Kauppalehti tänään. Lähtökohdaksi hän edellyttää vain tosiasioiden tunnustamista.
-
Olemme ehkä vaikeimmassa tilanteessa kuin mitä olemme koskaan sodan jälkeisen taloushistoriamme aikana olleet
-
Suomi kilpailee tällä hetkellä maailmassa, jossa Suomelta on viety lähes kaikki valttikortit.
-
Teollisuudesta nyt katoavat työpaikat eivät palaa, ellei siihen ole voimaperäistä erityistä syytä.
-
Pitää ymmärtää yhteiskunnan vastuu turvaverkon kunnossa pitämisestä, sen keskeinen asia on huolen kantaminen heikompiosaisista.
Näistä lähtökohdista hän edellyttää kokonaisvaltaista reformiohjelmaa,
jossa käydään kriittisin silmin läpi muiden muassa työttömyysturvaa ja
työpaikkojen luomista palvelusektorille. Ohjelmaa, joka sisältää
kannustimia yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen seuraavan kahden -
kolmen vuoden aikana.
Ellei taloudellista kasvua saada aikaan, se johtaa hyvinvointivaltion tuhoon.
Voiko hänen tilannekuvaansa yhtyä? Ainakaan minulla ei ole vaikeuksia siihen yhtyä.Voiko hänen ilmaisemaansa tarpeeseen aikaansaada kokonaisvaltainen reformiohjelma yhtyä? Alkaisi olla korkea aika. Johan tässä on ainakin vuosi lorvittu.
Mutta hän unohtaa yhden seikan. Hän ei ole hallituksen
jäsen, ei kai edes leimallisesti poliitikko. Hallitus kun on jo
selkeästi ilmoittanut, että seuraavalla hallituksella
on vain ikäviä tehtäviä. Siis sillä, joka valitaan vuonna 2011. Ja joka
pääsee tositoimiin aikaisintaan syksyllä 2011. Siis kahden vuoden
kuluttua.
Suoraan sanoen hän ei ymmärrä, että tällä hallituksella ei ole kiire yhtään mihinkään.
Come hell or high water. Wahlroos ei vain ymmärrä.
Vanhanen, Merisalo, Yli-Saunamäki
Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka sujuvasti vaali- ja puoluerahoituskeskustelu saatiin hiljennettyä? Suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteita jäytävä hyvä veli-verkko, rakenteellinen lahjonta ja poliittinen korruptio hävisivät hetkessä median asialistoita kun puoluesatraapit palasivat lomalta. Tässäkään, siis varsinkaan tässä asiassa on turhaa kuvitella, että kyse olisi sattumasta. Tai edes lukijoiden kiinnostuksen puutteesta. Valtaosa meistä kääntelee paskakasoja jo todella mielellään. Ei se maailmasta muuten ainakaan häviä.Onkin riemullista havaita, että ainoa valtakunnallinen tänään uutisoi yhteiskuntatieteitten tohtori Petri Koikkalaisen ja Lapin yliopiston entisen rehtorin, professori Esko Riepulan julkaisseen kirjan. Sillä on sattuva nimi Näin valta ostetaan. Kansalaisurotyö sinänsä, vaikka se kuulemma lähinnä tarkasti dokumentoi tapahtumat tämän suomalaisen poliittisen johdon moraalisen pohjakosketuksen. Siis sen, mitä siitä tähän mennessä on saatu kaivettua esille.
Vielä riemastuttavampaa on havaita, että julkistamistilaisuudessa hekin kertoivat päätyneensä siihen, että Matti Vanhasen pitäisi erota. Niin pitkälle eivät ajattelussaan liene vielä edenneet edes oppositiopuolueet? Voisiko syynä olla se, että he tuntevat maan korruptoituneet tavat myös omalta osaltaan? Hämmästyttävintä onkin se, että mitkään muut kansalaisjärjestöt, etujärjestöt tai vaikkapa Kirkko, eivät ole maan poliittisen johdon moraalin rappeutumisesta huolissaan. Aihetta olisi.
Mauri Pekkarisen huhuttu tilaustyö Lapin TE-keskukselta, saada heiltä tukihakemus ns. kelkkatehtaalle, jää ilmaan roikkumaan. Ja tavoilleen uskollisena Mauri Pekkarinen on varmasti jo hakenut joltain viranomaistaholta propuskan, joka vapauttaa hänet kaikesta vastuusta. Tietämättömyyteen varmaan taas vedoten.
Myös poliisi ja media saavat osansa. Lievätkö syynä lähinnä niiden epäillyt poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kytkökset?
Koljatti
Goljatti on iso katti,
torilta sen osti Matti.
Tällä meidän Goljatilla,
karva on kuin silkkivilla.
Silmät keltaiset kuin kulta,
toisinaan ne iskee tulta.
Silloin arvaan, että kissa
onkin oikein suutuksissa.
Runo Pikku-Marjan Eläinkirjasta (?) osoittaa, että Lahnanen ei ole
Vanhanen. Olipa Vanhanen Jari Tervon hänestä piirtämästä kuvasta mitä
ihan mieltä tahansa.
Laman syy on selvitetty
Lähes puolet – 47 prosenttia – miehistä vilkaisee ensiksi naisen nähdessään hänen rintojaan.
Visio Suomen tulevaisuuden työllistäjistä
Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.
Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin
Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?
Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.
Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?
Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.
Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.
Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?
Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?
Missä muualla ovat vaihtoehdot?
Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta.
Ja myös yhteiskunnan.
PS.
Näin kirjoitin keväällä 2005. Olen edelleen samaa mieltä.
PPS.
Tänään Aamulehden blogeilla, jonne tämän kirjoituksen postasin, käydään nykyisyytemme syistä ja tulevaisuutemme suunnasta mielenkiintoista keskustelua. Siihen viittaan seuraavilla kappaleilla.
Viitaten artikkeliin Verotusta on pakko keventää, verojemme jatkuva kiristäminen johtuu todella siitä, että julkisen talouden annetaan holtittomasti kasvaa.
Viitaten artikkeliin Kyllä pienkapitalismille, jyrkkä ei sosialismille julkisen talouden holtiton kasvaminen johtuu puolueittemme kyvyttömyydestä tehdä tarvittavia rakenteellisia korjauksia.
Viitaten artikkeliin Yhteiskunnan kahtiajako - täyttä totta !, rakenteellisten korjausten tekemättä jättäminen johtaa ylisuureen ja tehottomaan hallintoon, jota yrityssektori ja palkansaajat eivät pysty rahoittamaan, mistä seuraa vain keskinäinen, kuviteltu vastakkain asettelu.
Nykytilanteessa vastakkain eivät ole yritykset ja palkansaajat, ei edes työ ja pääoma vaan puolue-eliitti ja kansalaiset.
Katainen vaarallisilla vesillä
Euroopan parhaan valtiovarainministerin, Jyrki Kataisen, mukaan Suomi on ajautumassa "vaarallisille vesille", vaikka EU:ssa onkin jo merkkejä nykyistä paremmista talousajoista, kertoo ainoa valtakunnallinen ja jatkaa: Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin talouden nousu on Suomessa hitaampaa kuin monessa muussa maassa. Tämän lisäksi Suomen kilpailuasema useisiin muihin jäsenmaihin on arvioiden mukaan heikentymässä."Kun palkoista neuvotellaan, pitää katsoa tämäkin puoli. Palkoista sopijoilla on nyt iso vastuu", EU:n valtiovarainministerien kokoukseen keskiviikkona Brysselissä osallistunut Katainen sanoi.
Voi pyhä jysäys. Ensin mies rahoittaa maatalousministerin torjuntavoitot hinnaltaan 1,5 - 2 miljaria euroa, sitten metsänomistajille taannehtivan veroalen puunmyynnin verosta, arvioitu hinta noin 200 miljoonaa, lahjoittaa maataloustuotannolle, elintarviketeollisuudelle ja päivittäistavarakaupalle 500 - 700 miljoonaa, nostaa arvonlisäveroa prosenttiyksiköllä suoraan kuluttajan taskusta ja nyt kun palkoista on alettava neuvottelemaan mieheen iskee pihiys.
Jo on pojalla arvot kohdallaan.
Nokia taistelee jälleen
Joka päivä jotain uutta tapahtuu nyt Nokian ympärillä.Läppäreitä julkistetaan, uusia puhelimia kerrotaan julkaistavan, vanhoja pienennetään, hintoja ei esitetä ja sitten esitetään, johtajia lähtee ja uusia nimitetään, kovia myynnnin kappalelukuja esitetään, väkeä vähennetään.
Tämä lienee sitä virtuaalitaloutta? Tiedotustaloutta? Kurssin-nostomagiikkaa? Ainakin viestintätoiminto on skarppina.
