Suomen Salpa
Viime laman aikana kasvatettu velkataakka, noin 55 miljardia euroa ei muodastanut vuonna 2008 ongelmaa, koska bruttokansantuotteen kasvu piti valtionterveyden keskeisen suhdeluvun tolkullisena. Samalla lisälainan hinta ja saantimahdollisuudet olivat "rajattomat".Nyt noudatamme Turkoosihallituksen puuttumattomuusstrategiaa ja euroopan paras suunnittelee tuplata valtionvelkamme. Mutta pienetyvään bruttokansantuotteeseen. Lisäksi noin 3 vuoteen ei ole tarkoitusta leikata, ei korjata rakenteita mutta pienetää veroja, vähentää alv-verokertymää ja odotella mitä seuraava hallitus suuressa viisaudessaan tekee.
Ainakin toinen nykyisen hallituksen puolueista on edelleen hallitusvastuussa. Ja silloin tilanne todennäköisesti on jo toivoton. Jo on peliä.
4 kommenttia
Kepulia tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa
Kannattaa miettiä mitä tilaa, ettei tarvitse ihmettellä kun saa mitä tilaa. Jotenkin näin kannattaisi varmaan avustajan silotella Mauri Pekkarisen närkästystä hänen vastaanotettua eilen kansainvälisiltä tutkijoilta tilaamansa innovaatiotutkimuksen.Kauppalehden uutisen mukaan tutkimuksessa oli esitetty seuraavanlaisia johtopäätöksiä.
Ihmetellään valtion syrjäseuduille syytämien tukien määrää.Kannattaa huomata, että kyseessä on selvitys Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän haasteista, ja tekijöinä 18 ulkomaista asiantuntijaa(?). Se on sitä aluetta, jolle hallitukset Ahon hallituksesta lähtien ovat panostaneet kymmeniä miljardeja. Ellei jopa satoja. Tuloksista uutinen ei ainakaan kerro mitään. Jos oman kyynisyyden voimin heittäisi; todennäköisesti yhtä tuloksekasta kuin maatalouden ympäristötuet.
Kasvukeskusten ulkopuolelle syydetyt innovaatiorahat peräti heikentävät tuottavuutta.
Patistavat pikaisiin toimiin kilpailukyvyn pelastamiseksi.
On löydyttävä sisua muuttaa rakenteitamme radikaalisti ja nopeasti.
Suomessa on liikaa yliopistoja.
SITRA, TEKES, TE-keskukset, OPM, TEM ja niihin kytkeytyvät yliopistot, korkeakoulut, erityisrahoituslaitokset, sektoritutkimuslaitokset, yrityshautomot -kiihdyttämöt ja –kehittämöt ovat tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän polttopisteessä. Onko olemassa yhtään kattavaa ulkopuolista, riippumatonta tutkimusta tuloksista? Väitän ettei ole. Kuitenkin alueelle tehtyjen investointien varassa on maamme tulevaisuus.
Meillä perinteisesti etujärjestö nimeltä Kepu on surutta ulosmitannut kaiken ulosmitattavissa olevan ja syytänyt rahat kasvukeskusten ulkopuolelle. Kuten ennen paskaa pelloille. Korkeakoulupolitiikka on pitkälti aluepolitiikkaa. Hajasijoittaminen on aluepolitiikkaa. Elinkeinopolitiikka on aluepolitiikkaa. Kunnallinen itsehallinto on aluepolitiikkaa. Ja aivan ilmeisesti myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikasta on tehty osa aluepolitiikkaa. Mikä tässä maassa ei ole aluepolitiikkaa?
Itse asiassa kaikki kehityspanokset tässä maassa ovat osa puoluepolitiikkaa. Ja puolueet rosvoavat verorahat omien säätiöittensä, yhdistystensä, oppilaitostensa, yritystensä ja äänestäjiensä hyväksi. Ovat tehneet sitä jo kiihtyvällä vauhdilla jo vuosikymmeniä. Nyt pitäisi ainakin tutkimukseen ja innovaatioiden kehittämiseen jo vähitellen tuottaa. Onhan sinne panostettu jo vuosikymmeniä.
Vähin mitä kansalaisten tulisi voida vaatia on, että kyseinen tutkimus kokonaisuudessaan julkistetaan. Ettei sille käy samalla tavalla kuin Sirkka-Liisa Anttilan teettämälle tutkimukselle ruoan hinnankorotusten edunsaajista.
PS.
Muutama asiaan liittyvä kirjoitukseni linkkinä:
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/10/24/tuottavuuden-lisays-on-ystavasi/
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/10/21/ruma-paha-suomi/
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/10/01/minne-havisivat-nousukauden-rahat/
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/09/21/puoluetuen-todellinen-suuruus-alkaa-valjeta/
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/09/03/1053/
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/08/20/kansallista-tukipolitiikkaa/
Suomalaiset pikkuhitlerit
Jättävätkö sekä suomalaiset virkamiehet että tuomarit järjen kotiin töihin lähtiessään? Ei kai kirjoitetun tekstin pilkuntarkka noudattaminen voi ajaa kaiken tavallisten tossunkuluttajien kokeman oikeudenmukaisuus- ja kohtuullisuuskäsityksen ohi? Pitäisi yliopistotason koulutukselta kai vähän enemmän voida edellyttää?Tämäntapaisia ajatuksia tuli mieleen kun lukaisin ainoan valtakunnallisen verkkoversion tämän aamuisia uutisia Itä-Suomen hovioikeuden päätöstä "lievästä raiskauksesta"! ja maahanmuuttoviraston maastakarkotuspäätöstä Suomen kansalaisten isoäidille.
Ilmeisesti tuomareille ja virkamiehille opetetaan nykyään vain sisälukutaitoa? Ja järjen käyttöä ja itsenäistä harkintaa ei sallita? Siitä huolimatta, että tuomarinohjeet ovat jo vuodesta 1635 olleet - siis runsaan 360 vuoden ajan - vuosittain julkaistavan lakikirjan johdantona sekä Ruotsissa että Suomessa. Tällä hetkellä ne ovat Suomen laki -lakikirjasarjan ensimmäisen osan johdantona.
Tuomarinohjeet on kokoelma oikeusperiaatteita, jotka laati uskonpuhdistaja, pappi ja oikeusoppinut Olaus Petri 1500-luvulla. Muutama esimerkki:
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.Itä-Suomen hovioikeus yllättää jälleen järjenvastaisilla ja kohtuuttomilla ratkaisuillaan. Raiskaukseen syylliseksi todetun poliisin tuomio aleni ehdolliseksi. Hämmennystä herättävät erityisesti tuomion perustelut. Hovioikeuden ratkaisun julkisen osan mukaan rangaistus raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä aleni, koska tekijän uhriin kohdistama väkivalta oli verrattain lievää ja uhri oli jo täyttänyt viisitoista vuotta. Sen sijaan raiskaajan ammatilla ei ollut merkitystä.
Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.
Kirkko on ottanut suojiinsa egyptiläisen isoäidin Eveline Fadayelin, 64, jonka Suomi aikoo karkottaa takaisin Egyptiin (HS 1.7.). Kaksi vuotta Suomessa lastensa – pitkään Suomessa asuneiden Suomen kansalaisten – luona olleen Fadayelin oleskelulupahakemus hylättiin maahanmuuttovirastossa, koska Suomen lain mukaan isoäiti ei ole perheenjäsen.
Kun vielä olen muistavinani, että Suomen valtion on saanut jo hyvin monta huomautusta ja langettavaa tuomiota Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta, ihmettelen myös ao. viranhaltijoiden ja heidän esimiestensä ja instituutioittensa oppimiskykyä. Alkaisiko olla jo aika siirtää tällaiset päätöksentekijät arkistotöihin?
PS.
Näin kirjoitin keskellä kesää, heinäkuun 2. 2009. Pöyristyneenä. Tiedä häntä onko Eveline Fadayelin jo karkoitettu? Ja olisiko alaikäisen lievästi raiskannut jo saanut oikeutta? Mutta toivottavasti sekin tällä uudella julkistamisella selviää.
Suurempi syy julkaista artikkeli uudestaan oli havainto TED - Ideas worth spreding tilaisuudessa luoennoineen Barry Schwartzin puhe helmikuussa 2009 Long Beachissa, Californiassa otsikolla On loss of our wisdom. Sitä kelpaa itse kunkin katsella uudemmankin kerran. Tavassa ajatella olisi jokaisella meistä hyvin paljon opittavaa.
Jätän mukaan myös tähän mennessä esitetyt kommentit. Niistäkin kun voi oppia äkätä.
Monien mahdollisuuksien maa
Ei. En aio tällä kerralla kehua rakasta isänmaatani, vaikka kuulunkin niihin, jotka yrittävät kriisissä nähdä uhkien lisäksi erityisesti poikkeustilanteen avaamat uudet mahdollisuudet. Siis siitä huolimatta, että tämän kirjoitukseni aikaansai tilanne, jonka voi nähdä kumpanakin. Ensisijaisesti ehkä kuitenkin tumpeloinniksi.Aikaa sitten joku houkutteli avaamaan tilin Facebookissa. Liekö ollut Helge tai Janne? Ja täytyyhän vanhuksenkin vielä kokeilla kaikkea uutta. Kirjoitin kokemuksestani silloin ihan artikkelinkin, jossa totesin Facebookin hyvin toimivan esimerkiksi omien lapsien, ml. lasten lasten arkipäivän seurantaan. Mutta sen jälkeen en Facebookissa juurikaan ole käynyt.
Sitten eilen räpsähti G-postilaatikkoon peräti kaksi viestiä Facebook - maasta. Toisessa kerrottiin, että Janne ryhtyi kohteen Office Nomad - Toimistonomadi faniksi Facebookissa ja ehdotti, että minustakin tulisi fani. Kun moisesta ajatuksesta, joskin toiselta kantilta, olin joskus innostunut niin mikä ettei.
Toisessa Herra Facebook itse kertoi, että en ole käynyt Facebookissa vähään aikaan. Olin kuulemma saanut ilmoituksia poissaollessani. No ainahan sitä mielellään selvittää kuka. Mutta siinä sitten jotain meni pieleen. Muistan kyllä nähneeni pitkän listan nimiä, jotka haluavat ystäväkseni ja mitäpä moista vastustamaan. Ystäviä kun kellään meillä ei ilmeisesti liikaa ole.
Nyt aamulla ihmettelin tunkua postilaatikkoni. Useita vahvistuksia siitä, että minulle ventovieraat ihmiset ovat hyväksyneet minut ystäväkseen. Ja muutama tuttukin. Ja oli pari ystävääkin, jotka ilmoittivat, ettei Facebook oikein ollut heidän juttunsa. Mitä helvettiä? ? ? Olen ilmeisesti tietokoneessa olevien, ja joskus lähettämien sähköpostiosoitteitten mukaan kutsunut puolet suomalaisista ystävikseni!
Nyt ei meikäläiseltä sitten ystäviä puutu. Ei tässä elämässä.
PS.
Mutta mihin ihmeessä niitä noin monta tarvitsee?
PPS.
Mutta onneksi tämä tietokoneeni on aika uusi. :-)
PPPS.
Facebook is so last year.
Euroopan pelastajat
Ja ensin aina on Mooses. Paavo Lipponen kai ensimmäisenä kirjansa julkistamisen yhteydessä ilmoitti, että häneltä on kysytty kiinnostusta Euroopan presidentiksi. Mutta Mooseksen tavoin, ei siitä pidä hötkyillä. Siihen paikkaan ei haeta työpaikkailmoituksella.Sitten kai tuli esille Martti Ahtisaaren tulevaan mahdolliseen ehdokkuuteen liittyvä uutinen. Samat sävelet. Ei julkisuutta, on kyselty, ja kaikki uusi kiinnostaa.
Mutta sitten valkeni 24,10. lauantai. Hesarissa julkaistussa lta-Sanomien ilmoituksessa todetaan: Tarja Halonen tietää miksi hänetkin on nostettu unionin presidenttiehdokkaaksi "Naisia pitää saada EU:n johtoon."
On se vaan hienoa kun Suomella, PISAn, Nokian ja Saunan maalla on varaa luovuttaa näin monta poikaansa ja tyttöään Euroopan kunnian kentille. Ja, kun kaikki vielä Demareita. Ehdottaisin mukaan vielä Jutta Urpiaisen, Jukka Gustafssonin, Eero Heinäluoman ja vaikkapa Matti Saarisen. Kyllä Suomesta johtajuutta, kokemusta ja kykyä löytyy.
PS.
Kehtaisiko vielä ehdottaa, että veisivät mukanaan pari kepuliakin? Myönnän, että osaamisen kanssa on vähän niin ja näin mutta siltarumpuja, lehmänkauppoja osaavat ja iltalypsy luonnistuu mestarillisin ottein.
Tuottavuuden lisäys on ystäväsi
Itsestään ei vauraus Suomeen mistään tule. Ei ole koskaan tullut. Sitä on itsemme luotava kaikin voimin. Kun työpanos nyt suurten ikäluokkien ikääntymisen johdosta vähenee, talouskasvu jää pääsääntöisesti tuottavuuden kasvun varaan. Se on myönteinen ja hallittavissa oleva asia. Mutta ei sekään tekemättä synny.Luulisi, että tuottavuudesta keskusteltaisiin hallituksessa ja eduskunnassa kuumeisesti? Erityisesti julkisen sektorin tuottavuudesta. Mutta ei. Suomi on kulttuuriperimältään suuryritysten ja virkamiesten luvattu maa, jossa kaikki muutokset on tapana tehdä vasta pakon edessä, ei ikinä omaehtoisesti. Alkaisiko olla jo pakko?
Markkinat huolehtivat yksityisen sektorin tuottavuuden kehittymisestä joka päivä. Kokonaisten toimialojen rakenteet muuttuvat, yksittäisten yritysten liiketoimintalogiikat vaihtyvat, yhteistoimintaketjut ja prosessit kehittyvät joka päivä. Niiden on pakko. Ellei kehitystä saa aikaan yritys kuolee. Toiminta loppuu. Työ loppuu. Veronmaksajista tulee tuensaajia. Kuka huolehtii julkisen sektorin tuottavuuden kehityksestä?
Verovaroista saa tavalla tai toisella palkansa yli 1
300 000 suomalaista. Jo kunnat ja valtio työllistävät yhteensä noin 650
000. Sen päälle kaikki ne muut organisaatiot, ns. kolmas sektori, jotka
suoraan tai epäsuorasti saavat liikevaihtonsa verovaroista tai
veroluonteisista maksuista 150 000. Lisätään vielä työttömät ja muut
alityöllistetyt, joita syyskuussa oli 505 000. Lopputulos maassa, jonka
työvoima on 2 436 000 on, että Suomessa enää 1 136 000 työntekijää ylläpitää itsensä lisäksi loppuja 4,2 miljoonaa suomalaista. Ja auttavathan ne valtion 13 uutta velkamiljardia. Ensi vuoden.
Julkisella ja ns. kolmannella sektorilla työskentelee siis noin 800 000
suomalaista, mutta tulevaisuudessa selvästi vähemmän. Jos vanhoihin
rakenteisiin ja toimintamalleihin hankitaan vain avuksi tietotekniikkaa
eikä toimintatapoja muuteta, mitään tuottavuushyötyä ei synny. Julkista
puolta ajatellen ongelma taitaa olla sekä päättäjissä, että
äänestäjissä. Päättäjille tuottavuus tarkoittaa mielikuvituksetonta
leikkaamista ja äänestäjille palveluiden karsimista. Kukaan uraansa ajatteleva poliitikko ei halua olla kasvattamassa tuottavuutta. Miksi ihmeessä siis hyväksymme ajatuksen politiikasta urana?Milloin olette kuulleet politikon suusta sanat veronmaksijen etu tai veronmaksajien varat? Ei koskaan etenkään kunnallispolitikkojen suusta. Menoja ollaan lisäämässä ja samalla kaikkia tuottavuutta edistäviä ratkaisuja pyritään vesittämään ilmeisesti kuvitellen, että se on ne rikkaat, jotka lystin maksavat. Tässä kohtaa unohtunut, että progressiivinen verotus on Suomessa käytännössä jo histotoriaa, suurin osa veroista kerätään kulutus- ja kunnallisveroista eli kaikkein pienituloisimmat maksavat suhteellisesti eniten mm. kunnallisista palveluista.
Julkisen sektorin tuottavuuden parantamista ajatellen edustuksellisessa demokratiassa voi olla monista hyvistä puolistaan huolimatta selkeä systeeminen virhe: muita edustamaan pääsee todennäköisimmin hän, joka lupaa etuuksia ja lupaa rahoittaa ne naapurin taskusta tai ainakin lupaa olla kajoamatta edustetun taskujen sisältöön. Edustuksen lomassa edustaja voi lisäksi siirrellä hieman omaankin taskuunsa, ihan laillisesti. Vaikea siis nähdä, että ainakaan julkisen sektorin tuottavuutta saataisiin helposti nostettua edustuksellisen demokratian keinoin.
Tuottavuuden nostoa julkisella sektorilla jarruttaa poliittisten päättäjien ja poliittisin perustein esimiestehtäviin nimitettyjen henkilöiden pelko siitä, että nykyistä tuottavuuden tasoa järjestelmällisesti ulkopuolisen tahon toimesta analysoitaessa paljastuisi kuinka tehotonta ja heikosti johdettua toiminta siellä oikeastaan onkaan ja miten paljon rahassa mitaten resursseja siellä hukataan. Julkinen sektorimme on kasvanut kohtuuttoman suureksi ja verorahoja ylenmäärin tuhlaileviksi tehottumuuden linnakkeeksi, jossa poliittisten päättäjien ja johtajatason tekemät virheet kaadetaan häikäilemättä suorittavan portaan kannettavaksi, vaikka kulloisetkin resurssitarpeet on määritelty ja kohdennettu poliittisen päätöksentekokoneiston ja heidän nimittämiensä johtajien toimesta väärin.
Ja jos ylisuureksi kasvanutta työntekijöiden määrää joku uskalikko kuitenkin alkaisi vähentämään, nousisi siitä kova julkinen poliittinen myrsky. Ammattiliittojen edustajat aktivoituisivat, kaupunginvaltuustossa kuohuisi ja eduskunnassa huudeltaisiin hallitusta vastuuseen. Siksi hän ei saisi tuottavuutta tehostaviin toimiin yrityksen hallintoelimiltä tukea, vaikka selkeä tarve on sielläkin hyvin tiedossa. Mutta ei tämä peli loputtomiin vetele. Onko juuri nyt se aika?
Poliitikot puhuvat harvoin tuottavuudesta, eikä heillä oikeastaan ole koko aihepiiristä juurikaan syvempää osaamista. Sen sijaan kokemusta ja osaamista poliitikoilla löytyy liiankin paljon siitä miten keksitään uusia työtehtäviä ja perustetaan uusia virkoja poliittisin perustein yhdessä niitä eri puolueiden edustajien kanssa jakaen niin kuntasektorilla kuin muutoinkin. Ja ymmärrettäväähän se on. Täytyy saada kaverilleen töitä. Tai varautua itse aikaan, kun ei enää tule valittua.
Otettakoon esimerkiksi vaikka viimeaikaisen Tarastin työryhmän aikaansaannos. Toteutuessaan katot ja kattavat ilmoitusmenettelyt lisäävät byrokratiaa, vaativat erityispoliisin valvomaan ja erityisen syyttäjälaitoksen selvittämään kattorikkomuksia. Niin ja luonnollisesti lisää juristeja puolustamaan ja syyttämään. Tai vaikkapa aluepolitiikka. Sen nimissä virastoja siirrellään paikasta toiseen tuottavuuden kustannuksella aivan surutta. Onkohan kukaan koskaan edes ajatellut sitä kuinka paljon kansantalouden kokonaistuottavuutta heikentää ihmisten liikkumisen kalleus ja hitaus?
Ongelmat ovat rakenteellista laatua ja vain poliittisin päätöksin ratkaistavissa. Mutta poliittista kykyä tai rohkeutta ei nykyisiltä, puolueita edustavilta poliitikoiltamme ole odotettavissa. Puolueet keskittyvät vain puolueitten vallan kasvattamiseen.
PS.
Edellä yhteenvetoni Ilkka Lammen eilisestä uutisblogista Tuottavuus ei ole kirosana ja sen ympärillä käydystä keskustelusta lähinnä leikkaa/liimaa menetelmällä. Vain itse vastaan valinnoistani ja tulkinnoistani.
TED - luovan talouden elementit
Taisi olla IsoIgor, joka aikoinaan tutustutti minut TEDiin. Ja siitä lähtien olen aika ajoin siihen tutustunut. Erityisesti tapaan, jolla Barry Schwartz käsittelee jo kadottamaamme viisautta. Hänen esittämäänsä ja meidän jo kadottamaamme viisauteen on syytä todella tutustua.Olin yllättynyt havainnosta, että tapahtuman pelisääntöjen mukainen tilaisuus järjestetään tänään täällä Helsingissä. Paikallisena TEDxHelsinki tilaisuutena. Valitettavasti en pääse mukaan tilaisuuteen, mutta järjestäjät vakuuttavat lähettävänsä sen netissä, reaaliaikaisena klo 13 - 17. Linkki yllä.
Teknology, entertainment, design. Toivottavasti jotain uutta, yllättävää ja stimuloivaa. Ei Marimekkoa, Iittalaa eikä ainakaan Turhapuroa.
Ruma, paha Suomi
Kaikella on aikansa. Valtiokin syntyy, kasvaa ja kehittyy, vanhenee ja kuolee. Miten lähellä on meidän Parasta Ennen pvm?Näin positiivisin ajatuksiin ohjasi tänään ainoa valtakunnallinen. Antti Blåfield kirjoitti jälleen ansiokkaasti otsikolla Parasta hyvinvointipolitiikkaa keskeisestä, meitä kaikkia suomalaisia koskevasta asiasta. Tulevaisuudestamme.
Hän päättää artikkelinsa: "Jos talouskasvu pysähtyy, emme palaa 1950-luvun onnelaan, vaan meillä on edessämme köyhtyvä, riitelevä, suvaitsematon ja itseensä käpertyvä Suomi.
Paha maa elää."
Muistuu mieleeni Financial Timesin artikkeli vuoden 2007 syyskuulta. All is not as it appears in frozen land. Juuri se sama, josta jo silloin raportoin omassa artikkelissani Mokusatu, koska sekin vaiennettiin kuoliaaksi. Samoin haluttiin kyseenalaistaa UPMn Jussi Pesosen "vaatimus" tuottavuuden nostamisen kautta tapahtuvasta sisäisestä devalvaatiosta, jonka hän esitti paperisessa Kauppalehdessä meidän yhdeksi mahdolliseksi selviytymiskeinoksi. Ja päälle päätteeksi vielä Helgen tavanomaisen positiivinen kirjoitus Ihmiset ovat tulevaisuuden tekijöitä.
Aivan ilmeisesti Suomelta, siis meiltä suomalaisilta on pallo täysin hukassa. Odottelemme varmaan vuoden 2011 vaaleja? Ja toivomme, että mitään ikävää ei sitä ennen tapahdu. Odottelemalla kun ei tee virheitä. Poliitikkokaan.
Vai kuinka vakavasti pitäisi ottaa väite, että Kepu on tietoisesti rakentamassa uutta uljasta yhteiskuntaa? AgriFinlandia. Harmi vaan, että siihen mahtuu vain 3,2 miljoonaa.
Mitenköhän kansakunnat kuolevat? Entä Suomi? Työttömyyteen. Riitoihin. Resurssipulaan. Maastamuuttoon. Ryöstöihin. Väkivaltaan.
Koplaillaan
Onko Suomi sodassa? Ja jos on, mitä meidän pitäisi asiassa tehdä?Aivan. Suomen rooli Afganistanin "sisällissodassa" on muuttunut rauhanrakentajasta, sotilaallisen selkkauksen osapuoleksi. Olemme yhtenä 40 maasta mukana YK:n ja NATO:n valtuuttamana palauttamassa rauhaa maahan, jossa kukaan ulkopuolinen ei aiemminkaan ole onnistunut. Ja viikko viikolta käy ilmeisemmäksi, ettei onnistu nytkään.
Toimimme sotilaallisen selkkauksen osapuolena maassa, jonka kulttuuri, historia, perinteet, jopa yhteiskunnan ja yksityisten ihmisten moraali poikkeaa omastamme täysin. Maassa, jossa järjestetään vaalit, joissa vaalivilppiin syyllistyy istuva hallitus. Siis se, jota me olemme mukana tukemassa. Maassa, jossa aiotaan säätää laki, jolla naisten oikeus käydä koulua estetään. Siis maassa jota me olemme toimillamme tukemassa. Maassa, jossa edelleen tuotetaan suurin osa maailman laittomille huumemarkkinoille myytävästä oopiumista. Varmaan Suomessakin.
En pidä koplailuista, tuosta kepulien perinteisestä toimintatavasta, en myöskään iltalypsyistä. Pienen maan kannattaa pitää itsensä selkeästi erossa moisista käytännöistä, erityisesti kansainvälisen politiikan näyttämöillä. Mutta mielestäni voimme varsin hyvin koplata oman osallistumisemme Afganistanissa ainakin noiden kolmen asian "välittömään" hoitamiseen.
PS.
Presidentinvaaleissa järjestetään 2. kierros. Hyvä edes niin. Mutta sillä menettelytapojen on syytä olla puhtaat. Eikä sillä ratkaista kahta jälkimmäistä ollenkaan. Eikä presidentin vaalien lisäjoukkojen poistaminen poista kaikkia joukkojamme.
Työttömiä edelleen yli puoli miljoonaa.
Työttömiä ja vajaatyöllistettyjä on edelleen yli puoli miljoonaa. Tarkalleen ottaen 505 672. Yhteiskunnan saamatta jäävät tulot ja maksamat tuet ovat vuositasolla 15 miljardia. Ja pahimmat talven kuukaudet ovat vasta edessä.Kivaa.
Opintomatka sananvapauteen
Opintomatkaa on tehty. Sananvapauteen.On ollut mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Suuri osa mediasta kun on ottanut itselleen jonkinlaisen yhteiskunnallisen keskustelun portinvartijan roolin. Ja jopa Julkisen Sanan Neuvoston uusi puheenjohtaja yrittää suitsia mm. nimimerkkikirjoittelun.
Kansalaiskeskustelua ei aivan ilmeisestikään haluta? Eikä sitä ainakaan haluta edistää. Kaikille avoimia, toimivia blogialustoja on harvassa. Keskusteluareenoja, joissa voi lähinnä kommentoida uutisia tai toimituksen blogeja on vähän enemmän. Suurin osa ei näytä sallivan vuorovaikutteista keskustelua, ainakaan nettiversioissaan, lainkaan. Eräät eivät ole kiinnostuneita edes lukijapalautteesta.
Valitettavan usein, varsinkin vaalien kiihottamassa tunnelmassa, jopa laatulehtien keskustelufoorumit täyttyvät itsetehostajista ja/tai omaan Ainoaan Oikeaan Totuuteensa ripustautuneista. Kuten kaikissa keskusteluissa, parin kommentin tai kommenttivuoroparin jälkeen edetään helposti alueelle, joka ei enää millään tavalla liity itse otsikkoon. Mutta sellaisiahan keskustelut ovat.
Ja valitettavan usein erityisesti näillä areenoilla näkee henkilökohtaisuuksia, loukkauksia, räävitöntä kieltä, kiroilua, täydellistä asiattomuutta ja minkäänlaisiin käytöstapoihin sopeutumattomuutta. Ja helppoahan moinen on, jos oma sessio koostuu muutamasta kommentista ja nekin nimimerkin suojassa tai merkinnällä “vieras (kirjoittautumaton)”. Ei ihme jos nimimerkin takaa kirjoittamista yritetään poistaa. Mutta menisikö samalla sananvapaus?
Ihmettelen, että maassamme mielipiteitä pitäisi saada esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna? Varsinkin näin pienessä maassa. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua helpolla synny. Osa keskustelijoista haluaa olla esillä. Heille sillä, että heidän nimensä, on tekstin alla on tärkeää. Ja jos esimerkiksi poliitikoksi aikovat kuvakaan ei haittaisi. Ja heille se sallittakoon.
Mutta meitä, jotka eivät toivo, että jokainen vastaantulija tietäisi mielipiteeni juuri tästä tai tuosta asiasta, on paljon enemmän. Siis meitä, jotka eivät aio eivätkä ryhdy poliitikoksi. Ja kai meilläkin pitäisi olla oikeus tuoda esille mielipiteemme? Tarvitsematta ajatella, että jokainen vastaantulija tuntee ajatukseni pääministerin uudesta tyttöystävästä, kantani Nato-jäsenyyteen, vakaan uskoni poliitikkojen johtajuuden olemukseen, virkamiesten osaamisen ja moraalin luokattomuuteen jne. jne. Sillä täytyy muistaa, että
Meillähän tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo.
Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan
hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla lisämiljoonilla,
jotka eivät ole mistään pois, kaikki tietävät, että se perustetaan.
Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää.
Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista
kiinni, ei uskalla omalla nimellään asiasta eriävää mielipidettä
esittää. Siis jos aikoo täällä edelleen jatkaa.Mutta eihän nimimerkki sinänsä poista vastuullisuutta. Vastuullisuus poistuu sen vuoksi, että persoonasi jää omien lyhyiden, mihinkään ankkuroimattomien herjojesi taakse. Ei sitä kukaan kauan jaksa. Ainakaan blogilla, päivästä päivään tai vuodesta vuoteen toistaa. Ja jos jaksaa, sitä ei ainakaan jaksa ulkopuolinen seurata. Ja jos jaksaa on syytä miettiä, oliko ehkä sittenkin niin, että jutulla olisi alunperinkin ollut olemassa olemisen oikeutus.
Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat myllykirjeet liikkeelle ja mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luotiin valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunutta yhdensuuntaistettua keskivertoajattelua.
Ja se vaikuttaa edelleen.
Se on viime päivinä tullut korostuneesti selväksi. Sillä, täällä sitä nyt nimittäin ollaan. Kauppalehdessä.
PS.
Näin kirjoitin 15.11.2008 17.23 jouduttuani toteamaan, että Uuden Suomen ja minun käsitykset sananvapaudesta ja erityisesti nimimerkkikirjoittelusta eivät olleet yhteneväisiä. Tänään sama tapahtui jälleen kerran ja samassa asiassa. Kun ei julkaisusta ole edes vallan vahtikoiraksi, se voisi mielestäni myös jättää portinvartijan hommat käytettäväksi niihin tilanteisiin, kun kirjoittelu on asiatonta. Sitä tuskin on se, että rinnastaa salaisen äänestyksen, nimimerkkikirjoittamisten oikeutuksen, median oikeuden lähdesuojaan demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksiin.
Kari Nenonen vahtimestariksi Kuntien Eläkevakuutukseen?
Kertokaa GRECOlle; Suomessa kaikki hyvin.Sen lisäksi, että meillä ei ole ongelmia vaali- eikä puoluerahoituksessa, ei politiikan korruptiossa, ei puoluetuissa, ei kansanedustajien haluttomuudessa noudattaa itse säätämiään lakeja, ei eduskuntaryhmien perustuslain vastaisissa sitovissa ryhmäpäätöksissä, eikä puolueiden oikeudessa ulosmitata halunsa mukaan verovarojamme omiin tarkoituksiinsa, ei meillä ole ongelmia poliittisissa virkanimityksissäkään.
"Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) kiistelty toimitusjohtaja Kari Nenonen (sd.) jättää tehtävänsä. Iltiksen siteeraaman Hesarin mukaan Nenonen siirtyy Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi. Kokoomus ja keskusta ovat sopineet keskenään valinnasta. Nenonen ei ole vahvistanut suunnitelmiaan."
Mikäköhän tässä on se varsinainen uutinen? Sekö, että Hussin tj valitaan puolueitten toimesta? Vaiko se, että Kuntaliiton varatoimitusjohtaja valitaan puolueiden toimesta? Vaiko se, että (sd.)n valinnasta ovat kokikset ja kepulin sopineet keskenään? Vaiko se, että Nenonen ei vahvistanut suunnitelmiaan? Vaiko se, että hän ei vahvistanut kokiksien ja kepulien suunnitelmia? Vaiko se, että demarit eivät olleet sopimassa? Vaiko se, että Nenonen ei ehkä tiennyt asiasta mitään?
Onkohan Kari Nenonen vielä Hussin toimitusjohtaja? Vai olisiko jo siirtynyt Kevaan? Kun sielläkin joku poliittinen virkanimitys on meneillään?
PS.
Ei kai ole ihme, että sen paremmin puolueemme kuin Meidän 15 miljardin puoluetukemme ei saa aikaan muuta kuin lisää ongelmia?
Näin voi käydä vain elokuvissa
En katso olevani tavallista vahingoniloisempi suomalainen. Mutta täytyy myöntää, että kerrankin nauttisin, jos Martti Ahtisaari nimitettäisi ensimmäiseksi EU:n presidentiksi. Haluaisin niin kovin mielelläni olla seuraamassa esimerkiksi Tarja Halosen, Paavo Lipposen ja vaikkapa Matti Vanhasen ilmeitä juuri silloin, kun he kuulevat uutisen ensi kerran.
Miten? Osa 1
Miten tulee toimia ehdokkaan, jonka saamat lahjoitukset ylittävät asetetut kampanjakatot?
Miksi? Osa 1
Oletko tullut miettineeksi miksi meillä on kansanedustajia? Mitä heidän pitäisi tehdä? Saada aikaan? Mistä me heille maksamme?
Antti Kaikkonen susille
Työntekijä on palkkansa ansainnut. Vaan onko puoluepoliitikko?Ilmeisesti näytteenä tutkivasta journalismista, ainoa valtakunnallinen julkaisi kuvia kuudesta paperista, joiden voisi uskoa esittävän kokouskutsuja tai pöytäkirjoja. Mielenkiintoisiksi ne teki se, että kaikki kokoukset oli pidetty Eduskunnan Vaahtera kabinetissa keskiviikkona 20.5.2009 klo 11.00 - 11.30. Kummista oli kyse, ei käynyt ilmi.
Jos kuitenkin kuvittelisi, että kyse on pöytäkirjoista, on kuhunkin kokoukseen käytetty keskimäärin 5 minuuttia. Tehokasta, eikö? Vieläkin tehokkaampaa on, että kahden eri yhtiön kokoukset on pidetty samanaikaisesti. Ja yhden yhtiön kaksi eri kokousta samoin. Siis itse asiassa 4 eri kokousta 15 minuutissa.
Kukakohan maksoi palkan? Tai palkkion? Kaikkonen saa käsitykseni mukaan kohtuullista palkkaa myös kansanedustajana ja oli työpaikallaan.
Lehti ei (vielä?) ole julkaisut ketkä olivat kokouksissa läsnä. Eikä sitäkään oliko Antti Kaikkonen läsnä. Myöskään käsitellyt asiat tai tehdyt päätökset eivät (vielä?) tulleet esille. Puhumattakaan siitä onko yhtiöitten hallituksen puheenjohtajalle maksettu kokouspalkkioita. Mutta kokonaisuudessaan Kaikkosen kerrotaan nettoavan puheenjohtajuuksistaan "jopa 20.000 euroa vuodessa".
Eduskunnan nettisivuilta löytyvät Antti Kaikkosen sidonnaisuudet kansanedustajana. Siellä mainitaan kyllä Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajuus mutta ei niiden 12 kiinteistöyhtiön, ei 1 isännöintiyhtiön hallituksen puheenjohtajuutta. Mutta ehkäpä niitäkään ei tarvinnut eritellysti ilmoittaa eikä eritellä?
PS.
Kun kansakunta on muutaman päivän saanut henkeä haukkoen ihmetellä "lautakasan mysteeriä" kannattaisi media varmaan kiinnittää ainakin yksi toimittaja selvittämään "hallitusammattilaisten" todellista tehoa Nuorisosäätiössä ja siihen kuuluvissa yrityksissä. Niin kauas kuin papereita riittää. Ilmeisesti siis ainakin 5 vuotta. Saatavat moiset kokoukset ja käytännöt olla Säätiön Tapa jo vuosia.
PPS.
Erityisesti on syytä painottaa, että RAYn tekemä selvitys palaa Nuorisosäätiön kommentoimana takaisin RAYlle ja luovutetaan sitten Liisa Hyssälälle sosiaali- ja terveysministeriöön. Siellä RAYn rahoja valvoo Raimo Ikonen, Nuorisosäätiön aiempi tilintarkastaja. Tuskinpa kumpikaan vaivautuu itseään asiassa jääväämään? Ehkä Hyssälä lähtee taas lakia muuttamaan?
Eduskunnan uudet ohjeet edellyttävät, että laskuista esitetään myös kuitit
Hyvä, jos edes nyt. Alkaisi olla korkea aika, että kansanedustajat alkavat kokea, edes autettuna tavallisen kansalaisten ongelmia.Mutta ongelma on laajempi. Voisiko todella olla niin, että ihminen, kuka tahansa meistä, päästyään kansanedustajaksi, unohtaa kaiken menneen? Matkakorvausten, kulukorvausten, päivärahojen todellisuuden. Milloin ihmeessä kukaan muu Suomessa on saanut esimerkiksi matkakorvausta ilman kuittia?
Ilmeisesti järjestelmämme, siis juuri se, jota Maan Tavaksi kutsutaan, irrottaa ja erottaa kansan edustajat itse kansasta.
Edelliset varustetaan etuoikeuksilla. Jälkimmäiset ainoastaan velvollisuuksilla.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/10/05/mafian-maa-east-of-eden/
Lisätkää lainanottoa
Uusi tapa elvyttää yhteiskunta velalla terveeksi kehitettiin viime laman aikana. Sitä strategiaa nyt Suomessa noudatetaan. Juuri siksi sekä vationvarainministeri että pääministeri ovat toistuvasti kehottaneet kansalaisia yhtymään kulutusjuhlaan.Valtionvarainministeriö on pitänyt konseptin maa- ja metsätalousministeri Anttilan kassakaappiin suljettuna ja huippusalaisena, jotta sen julkistamiselle saataisi tarvittava bull-vaikutus sijoitusmarkkinoille uuden taloushypen aikaansaamiseksi..
Konsepti perustui silloisen KTM:n kansliapäällikön havainnoimaan tapaukseen, joka raportoitiin VVM:ään seuraavasti:
Rikas turisti saapui keskellä talouslamaa pikkukylään, majoittuakseen paikalliseen hotelliin. Hän asetti 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan tarjottua huonetta.
Hotellijohtaja lähtee saman tien 100-lappusen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.Kukaan ei siis ansainnut mitään, mutta koko kylästä tuli velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.
Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle.
Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne.
Huoltamoyrittäjä menee hierojan luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.
Hieroja menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100-lappusella. Hotellijohtaja laittaa setelin takaisin tiskille.
Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100-lappusen takaisin.
Varsinainen velkavipu?
Parooni Münchhausenkin kuolisi kateudesta.
Mistä uutisesta kannattaisi mielestäsi maksaa?
Sillä nykyistä trendiä seuraten, joku kohta sinulta sitä kysyy. Tai ainakin toivottavasti kysyy.1 Eduskunnassa paljastui kymmenien tuhansien eurojen kavallus.
2 RAY teki Vihriälästä tutkintapyynnön.Jos samalla ystävällisesti vielä vaivautuisit perustelemaan miksi, antaisin sille arvoa.
3 Epäilyt Nokian tuloskunnosta kasvavat.
4 Liikanen: Pahin on jo takana.
5 Vaalirahasotkusta taas tutkintapyyntö KRP:lle.
6 Stubb toivoo Ahtisaaren mustamaalaajaa julkisuuteen.
7 Korhonen: Vaalimainoksissa ilmoitettava maksajan nimi.
8 Suomen poliittinen järjestelmä ei ole korruptoitavissa.
Hyssälän hössötys
on siis lopultakin paljastunut siksi mikä se on. Kepun aluepolitiikkaa hinnasta, ihmisistä, tarkoituksenmukaisuudesta, edes lain hengen noudattamisesta välittämättä. Kepulia hallintomoraalia alusta loppuun.Lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon oli jälleen osa sitä hintaa, jota Kokoomus, Vihreät ja me ihan tavalliset kansalaiset saamme maksaa siitä ilosta, että meillä on Matti Vanhanen pääministerinä ja puolue, jota hän edustaa hallitusvastuussa. Ja varmaan se ei haitannut, että Siilinjärvi on ihan vieressä?
Hirvittää jo ajatellakin, mitä Kepun ministerit ovat saaneet aikaan ministeriöissä. Mistä kaikesta joudumme vielä vastaamaan seuraavien vaalien jälkeenkin.
Ei ihme, että kansa menettää uskonsa demokratian toimivuuteen Suomessa.
Hyssälän hössötyksestä kirjoitinkin jo silloin kun Liisa asian hatustaan veti vuosi sitten.
Seuraavaksi ilmeisesti Kepu varastaa Suomen metsät?
Mafian maa, East of Eden
Lapsemme voivat pahoin viimeistään koulussa. Kodit hajoavat. Yhteisöllisyys katoaa. Kuntien keskeisimmät palvelut opetus-, terveys-, sosiaalipalvelut rapautuvat. Yhä suurempi osa nuoristamme syrjäytyy opin ja työn puutteessa. Hyvinvointi on muuttunut liian monille kansalaisille pahoinvoinniksi. Luokkajako on taas todellisuutta ja kasvussa.Kuitenkin kuvittelimme vielä vuosi sitten olevamme rikkaampia kuin koskaan. Miksi näin on käynyt? Miten tässä näin on käynyt? Tuskinpa kukaan 60-lukulainen ainakaan tällaista lopputulosta on halunnut olla aikaan saamassa? Eivät ainakaan ne, jotka eivät lähteneet mukaan siihen laumaan, joka yhteiskuntaa kommunistiseksi halusi muuttaa. Siis silloisten nuorten valtaosa.
Mistä nykyinen tilanteemme johtuu? Onko syynä jokin alla olevista? Vai ne kaikki?
Tasa-arvo, tasapäisyys ja erilaisuuden pelko?Tällaiset ajatukset heräsivät taas kun tutustuin aamun ainoaan valtakunnalliseen. Ikäkatastrofi on jo ovella kirjoittaa Marjut Lindberg. Pääkirjoitus vaatii Sairaanhoidon ohjeet pitää laatia valtakunnallisesti. Kotimaasta uutisoitiin mm. Keskusta sai tukea (Jarmo) Korhosen johtamalta sairaanhoitopiiriltä, Nuorta miestä kiristettiin ja pahoinpideltiin Salossa ja Lukioitten tulevaisuus huolettaa Jyväskylässä. Osiossa Kaupunki Kimmo Oksanen kirjoittaa Koululaisten vammaiskuljetuksista aiheutui valitusten ryöppy ja Vammaiset ja omaiset ovat paarialuokkaa. Ja Merituuli Saikkonen Rikas muuttaa palvelutaloon, köyhä odottaa kotona. Mielipideosastolla vielä Markus Bundersin kirjoitus Miksi kukaan ei puhu julkisen talouden katastrofista?
Konsensuksen ja samanlaisuuden ihanne?
Työn, uran ja rahan itseisarvoisuus?
Tuloerojen tietoinen kasvattaminen?
Kilpailu ja markkinoittemme toimimattomuus?
Yhteiskuntamoraalin loppuminen?
Itsekkyyden kaikkivoipaisuus?
Minulla on lempiselitys, lempisyy jonka uskon vaikuttavan koko tuohon oireitten joukkoon. Mutta olen valmis myöntämään, että katselen maailmaa omien puoluepoliittisesti sitoutumattoman 60-lukulaisen porvarin silmin. Väitän, että perussyy on demokratiamme rapautuminen etujärjestötoiminnaksi. Eikä se ole demokratian tarkoitus.
Poliittisen demokratiamme tarkoitus on olla väline yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamiselle. Ei olla väline sen paremmin yksittäisen ihmisryhmän, puolueen tai sen äänestäjien etujen ajajana. Ei kilpailla muita ihmisryhmiä, puolueita tai äänestäjien etuja vastaan. Ei huolehtia siitä, että oma porukkaa saa suurimman tai edes suuren osan yhteisistä resursseista. Vaan olla mukana huolehtimassa siitä, että vähäiset resurssimme käytetään kaikkien kansalaisten kannalta mahdollisimman hyvin.
Vielä vähemmän poliittisen demokratiamme tarkoitus on tarjota ammatti ja ura ihmisille, jotka joutuvat toimimaan edustamansa puolueen ryhmäpäätöksien mukaisesti. Joiden eteneminen valitsemallaan uralla perustuu aivan muihin asioihin, kuin heidän kykyihinsä hoitaa meidän kaikkien yleisiä ja yhteisiä asioita. Joiden tulevaisuus on pitkälti ja vuosi vuodelta yhä enemmän sen puolueen hallussa, jota he edustavat.
Lähestymistapaani voi helposti arvioida idealistiseksi, jopa naiiviksi. Vaan sillä ei ole minulle merkitystä. En ole poliitikko. En elä siinä maailmassa. Enkä tule siinä koskaan elämäänkään.
Sen sijaan olen kansalainen, jopa aikuinen (62 v.) kansalainen. Sellainen kansalainen, joka on edellä esitettyä mieltä. Siis sitä, että olemme rapauttaneet poliittisen demokratiamme etujärjestötoiminnaksi, kleptokratiaksi, politbyrokratiaksi, koska olemme antaneet mahdollisuuden sille, että politiikassa ja poliitikoilla ei moraalilla enää ole mitään merkitystä. Eikä harjoitetulla politiikalla ole minkäänlaista vastuuta ratkaisuistaan kansalaisille.
Ja olisi korkea aika, että perustuslaillisessa parlamentaarisessa tasavallassa valta palautettaisi puolueilta kansalaisille.
Miten kansalaiset saavat sen aikaiseksi?
PS.
Olenkohan ainoa näin naiivi?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2009/06/08/moraalia-politiikkaan-politiikasta-puuttuu-moraali/
Suomen suurin Ponzi-petos? Työeläkejärjestelmä.
Olisiko todella niin, että suomalainen työeläkejärjestelmä olisi vain konsensuspolitiikan aikainen iso Ponzi-huijaus? Työmarkkinajärjestöjen aikoinaan sopima ja perustama rahastojen rahasto, josta hyötyvät ainoastaan kauimmin mukana olleet? Jossa luu pannaan viimeksi mukaan tulleiden kouraan? Konsensuksen, Lumedemokratian, pyhän kolmikannan iki oma Wincapita?Näinä aikoina, kun luotto kaikenkarvaisiin eliitteihin kärsii päivä päivältä yhä kasvavan deflaation, jäi kummittelemaan epäilys maamme suurimpiin rahastoihin. Työeläkerahastoihin. Varsinkin, kun eilisen artikkelini kommenteissa asiasta väännettiin.
Tiedän, että maassa verekseltään lain rikkomisesta kiinni jääneet nimitetään pääministereiksi, ministereiksi, eduskunnan puhemiehiksi ja ministeriön lakia valmistelevan työryhmän jäseniksi. Viimeisin esimerkki tästä demokratian ja kansalaisten oikeuskäsityksen vastaisesta tilanteesta on luonnollisesti Tarastin työryhmä. Mutta ei se ole ainoa, eikä sellaisenaan liity työeläkerahastoihin.
Kirjansa Lumedemokratia sen kirjoittajat Kaija Boxberg ja Taneli Heikka käsittelevät työeläkejärjestelmäämme sivuilla 39 - 41 otsikolla Kansan rahat eläkejuntan käsissä. Kuvauksesta jää vahva käsitys, että työeläkerahamme kaikki 120 miljardia euroa ovat hyvin tiukassa, harvain ja valittujen hyppysissä. Eduskunnalla, lopullisella päättäjällä on kumileimasimen asema. Kuitenkaan kyseessä ei ole edes valtion kontrollissa vaan työmarkkinajärjestöjen itseään varten perustama työeläkeasioita käsittelevä neuvotteluryhmä. Jukka Rantalan johtamassa neuvotteluryhmässä istuvat Lasse Laatunen (EK), Pertti Parmanne (SAK), Markku Salomaa (STTK), Markku Lemmetty (Akava), Matti Vuoria (Varma), Harri Sailas (Ilmarinen) ja Lasse Heiniö (Eläke-Fennia).
Hekö olisivat Suomen suurimmat pelurit? Mistä tiedämme, että työeläkerahamme ovat turvaavasti ja tuottavasti sijoitettuna? Tallessa? Myös tuleville sukupolville.
Minne hävisivät nousukauden rahat?
Vuosi siitä kun hallituksen ministerit antoivat vakuuttavia lausuntoja, että ei meidän käy kuinkaan ollaan tilanteessa, jossa työttömien ja vajaatyöllistettyjen todellinen määrä ylittää puoli miljoonaa, valtio on joutunut sitoutumaan noin 50 miljardin lisälainanottoon, kansallisen tuotannon- ja viennin arvo romahtaa kolmasosalla, metsäteollisuus pienentää ja siirtyy vähitellen suurimmaksi osaksi muualle, teknologiateollisuus pakkaa koneitaan lähteäkseen perässä, kunnat vähentävät rahapulassa palvelutuotantoa jne. jne.Edellisen laman aikana emme juurikaan tehneet rakenteellisia muutoksia. Ei ollut pakko. Kansainvälisten markkinoiden kasvu globaaliksi vetivät mukanansa Suomenkin. Ei Ahon, ei Lipposen eikä varsinkaan Vanhasen hallitukset. Maamme ennemminkin nousi heistä huolimatta. Nyt rakenteellisten uudistusten tekemistä yritetään välttää valtionvelkaa kasvattamalla.
Meillä rahat menevät aluepolitiikkaan, maatalouden tukemiseen ja puoluetukeen. Kaikki laajasti käsitettynä.Muistat ehkä artikkelini aiheesta ”Meidän 15 miljardin puoluetuki?” Yhteys siihen ja toiseenkin artikkeliini ”Heistä laman maksumies”, löytyvät viimeisestä noista kolmesta alla olevasta linkistä.
Nyt kun puhutaan kiihkeästi Nuorisoasunnoista kannattaa pitää mielessä, että myös vanhukset, vammaiset, metsurit, maanviljelijät, rautakourat ja muutkin ”erityisryhmät” tarvitsevat asuntoja. Samoin ne tarvitsevat vapaa-ajan ja lomanvietto mahdollisuuksia. Lomakyliä, kylpylöitä, halleja. Enpä oikein usko, että Nuorisosäätiö on edes suurin.
Eikä Kepu ole suinkaan ainoana asialla. Demarit ja Kokikset ovat myös omilla viritelmillään mukana jakamassa verorahojamme. Niin ja luonnollisesti RKP.
Niin ja onhan niitä tukien maksajia muitakin. Heti tukevat mieleen Veikkaus ja Suomen Hippos. Sielläkin tahdin määrää puolue.
Ja kuten aikoinaan tuon ensin mainitun artikkelin loppulauseessa totesin, ennen kuin toisin todistetaan oma arvioni on huomattavasti lähempänä kuin virallisissa yhteydessä esitetyt luvut. Se lienee jo nyt selvä.
http://hakki47.blogit.kauppale…a-valjeta/
http://hakki47.blogit.kauppale…-ostetaan/
http://hakki47.blogit.kauppale…net-menot/
Hesarissa on tänään mielenkiintoinen, joskin puutteellinen luettelo niistä RAY:n tukea saaneista, jotka ovat ilmoittaneet antaneensa vaalirahaa. Tulevien viikkojen aikana kaikkien RAY:n, Veikkauksen, Hippoksen ja mitä niitä tuenantajia nyt onkaan tullaan toivottavasti käymään läpi.
Ja löydökset vastaavat johtopäätöstäsi, osittain. Kertautuvasti keskeisimmät hyötyjät ovat puolueet. Ainakin Kepu, Demarit, Kokoomus ja RKP.Samalla selviää, mihin on käytetty ne rahat, jotka yhteiskuntaan ovat historiamme pisimpään kestäneen kasvun kauden aikana saatu.
http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2009/10/01/kolmannen-sektorin-ongelma/
